Nato-jäsenyys vahvistaisi myös Suomen ei-sotilaallista varautumista

Suomen puolustaminen on paljon enemmän kuin aseellista toimintaa. Suomen Nato-jäsenyys vahvistaisi myös ei-sotilaallista varautumistamme.

Venäjän Ukrainaa vastaan aloittama julma hyökkäyssota on muuttanut Suomen turvallisuusympäristöä merkittävästi. Sen myötä keväällä on käyty vilkasta keskustelua sotilasliitto Natoon liittymisestä. 

Pidän nykyisessä muuttuneessa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa tilanteessa Suomen Nato-jäsenyyttä oikeana ratkaisuna. 

Suomen Nato-keskustelussa on keskitytty ennen kaikkea sotilaalliseen turvaan. Keskustelussa on korostettu jäsenyyden myötä tulevia turvatakuita, jotka varmistavat sotilaallisen avunsaannin, jos Suomeen hyökättäisiin. 

Vähemmälle keskustelulle on jäänyt Naton siviilivalmiuteen, tiedusteluun sekä kyber- ja hybridivaikuttamisen torjuntaan liittyvä turvallisuusyhteistyö, vaikka ne ovat merkittäviä turvallisuuspolitiikan osa-alueita. Turvallisuus ja sen puolustaminen on paljon enemmän kuin aseellista toimintaa. 

Yhteiskunnan siviilipuolen kriisinsietokyky on noussut viime vuosina enemmän ja enemmän Naton agendalle. Se tarkoittaa esimerkiksi logistiikasta, pelastustoimesta, viestiyhteyksistä, väestönsuojelusta, energiahuollosta ja puhtaasta vedestä huolehtimista. Näiden teemojen parissa tehdään Natossa paljon yhteistyötä, sillä siviilisektorin ylläpidosta huolehtiminen on keskeinen osa sotilaallisen toimintakyvyn varmistamista kriisitilanteessa. Näin ollen Nato-jäsenyydellä olisi vaikutuksia myös Suomen sisäisen turvallisuuden viranomaisten toimintaan kuten Rajavartiolaitokseen, Suojelupoliisiin ja pelastustoimeen.

Suomella on pitkä kokemus siviiliyhteistyöstä Naton kanssa. Olemme osallistuneet Naton rauhankumppanuusohjelmaan sen perustamisesta lähtien. Jäsenyyden myötä yhteistyö syvenisi edelleen mahdollistaen entistä paremman varautumisen erilaisiin siviilisektorin uhkiin sekä valmiuden ja huoltovarmuuden ylläpidon. Myös esimerkiksi tiedonvaihto laajenisi entisestään.