Naisten euro on yhä vain 84 senttiä

Tänään, neljäs marraskuuta, vietetään naisten palkkapäivää. Toisin kuin nimestä voisi päätellä, tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että naisille maksettaisiin kyseisenä päivänä lisää palkkaa. Päinvastoin – päivän tarkoituksena on muistuttaa, että vaikka kuka väittäisi mitä, ei sukupuolten välinen palkkatasa-arvo toteudu Suomessa. Naisen euro on nimittäin edelleen vuonna 2023 vain reilut 84 senttiä.

Keskustelua sukupuolten välisistä palkkaeroista leimaa usein narratiivi, jonka mukaan naiset hakeutuvat miehiä useammin matalapalkkaisille aloille. On totta, että esimerkiksi hoiva-alalla enemmistö työntekijöistä on naisia ja alan järkyttävän matala palkkataso sukupuolesta riippumatta on hälyttävä seikka, joka vaatisi oman kirjoituksensa. Sairaanhoitajien ammattiyhteisön selvityksen mukaan sairaanhoitaja on suomalaisten työssä käyvien naisten kolmanneksi yleisin ammatti. Samaisen vuonna 2019 toteutetun selvityksen mukaan suomalaisista sairaanhoitajista peräti 92 prosenttia oli naisia.

Mutta mikä selittäisi sen, että kyseisen tutkimuksen mukaan miessairaanhoitaja tienasi Suomessa vuonna 2019 keskimäärin 266 euroa enemmän kuin naiskollegansa? Tähän ei kyseisessä tutkimuksessa löydetty vastausta.

Karu fakta on myös se, etteivät naiset tulot yllä mieskollegoiden tulotasolle edes korkeasti palkatuilla aloilla. Suomen Ekonomien vuonna 2022 teettämän selvityksen mukaan yksityisellä sektorilla työskentelevien naisekonomien keskipalkka oli vain 78 prosenttia miesekonomien keskipalkasta. Palkkaeroja tämän kaltaisilla aloilla selitetään usein sillä, että miehet istuvat naisia useammin yritysten johtotehtävissä eikä heille kerry poissaolovuosia työelämästä, kuten naisille väistämättä esimerkiksi silloin, kun perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Reilua tai tasa-arvoista ei toki ole tämäkään.

Kyseisessä selvityksessä pysäyttävintä oli kuitenkin se, että jopa erilaisten selittävien tekijöiden jälkeen jäljelle jäi selittämätön yhdeksän prosentin palkkaero mies- ja naisekonomien välillä. Tämän yhdeksän prosentin kohdalla ainoa erottava tekijä oli sukupuoli.

Tilastokeskuksen selvityksen mukaan sukupuolten välisiä tuloeroja selittäviä tekijöitä on monia. Naisvaltaisten alojen palkkataso on alhaisempi ja naisten työura on yhä kestoltaan lyhyempi kuin vastakkaisella sukupuolella. Lisäksi naiset tekevät työuransa aikana miehiä useammin osa-aikatyötä. Ei auta, vaikka naiset kouluttautuvat nykyään miehiä pidempään, sillä kokonaisuudessa naisten tulokertymä jää väistämättä miehiä alhaisemmaksi.

En tiedä teistä, mutta itse olen henkilökohtaisesti kyllästynyt kuulemaan tekosyitä sille, miksi naiset ansaitsevat tekemästään työstä pienemmän korvauksen kuin tismalleen samaa työtä tekevät miehet. Lisäksi narratiivi, jossa naisia syyllistetään matalapalkkaisen alan valitsemisesta kutsumuksen vuoksi, liian nöyrästä asenteesta työelämässä tai uransa keskeyttämisestä perheen perustamisen takia, on myös auttamatta vanhentunut. Nämä kun ovat kaikki asioita, joihin me poliitikkoina voisimme vaikuttaa.

Naisten ei pitäisi joutua vaatimaan asiaa, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys. Naisten ei pitäisi joutua pyytämään anteeksi suuntautumistaan matalapalkka-aloille, joissa on jo nyt huutava työvoimapula. Eikä naisten pitäisi joutua keskeyttämään uraansa vuosien ajaksi vain, koska naisten ajatellaan kuuluvan kotiin lasten kanssa miesten tuodessa leivän pöytään. Ei enää tällä vuosituhannella.

Valitettavasti näyttää siltä, ettei Petteri Orpon hallitus tule seuraavan neljän vuoden aikana ainakaan edistämään palkkatasa-arvon toteutumista Suomessa. Päinvastoin Orpon oikeistokonservatiivinen hallitus tulee kurittamaan työssäkäyviä naisia entisestään.

Tästä huolimatta me Vihreät tulemme vaatimaan samapalkkaisuuden ja palkkatasa-arvon edistämistä sekä raskaus- ja perhevapaasyrjinnän kitkemistä. Me Vihreät haluamme, että naisen euro on euro – ei 84 senttiä.