Mistä rahat?

Kannan huolta valtiontalouden tilanteesta – sekä tavoista, joilla maan hallitus pyrkii taloutta sopeuttamaan. Esittelemme pian Vihreän vaihtoehtobudjetin, joka on kattava esitys siitä, mitä me tekisimme, jos olisimme yksin vastuussa.

Ja tekoja, niitä kyllä tarvitaan. Suomen valtiontalouden tilanne on haastava – menot eivät ole riittäneet kattamaan kuluja edes niin kutsutussa normaaliajassa, jossa ei ole kriisejä hoidettavana. Se kertoo kestävyysvajeesta eli siitä, miten elämme yli varojemme ja velkaantuminen syvenee. Väestön ikääntyminen vaikeuttaa tilannetta entisestään: vuosi vuodelta on enemmän heitä, jotka tarvitsevat julkisia palveluita ja vähemmän heitä, jotka pystyvät palveluita pyörittämään ja rahoittamaan.

Holtiton velkaantuminen ei ole vastuullinen ratkaisu ongelmaan. Ei ole oikein jättää sekä ikääntyneen väestön kasvavia hoidon kustannuksia että ennätyssuurta velkapottia nuorten, aiempaa pienempien ikäluokkien maksettavaksi. On kuitenkin hyvä tunnistaa, että tässä tilanteessa kaikki hallituspohjat ottaisivat myös velkaa. Keskeistä on saada velkaantuminen hallintaan – velkarahaa ei tulisi joutua ottamaan käyttömenojen rahoittamiseen vaan investointeihin ja aidosti rakenteellisten uudistusten rahoittamiseen. Tähän on pyrittävä.

Hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen perusteet ovat siis rapautuneet. Se on jäänyt osittain piiloon kotitalouksien tulojen ja kulutuksen aiemmin noustessa. Tilanne on karu ja on ryhdyttävä toimiin – aivan kuten Orpon kokoomusjohtoinen hallitus kertoo nyt toimivansa.

Osittain tämä on totta. Hallitus kyllä sopeuttaa taloutta leikkaamalla menoja. On kuitenkin relevanttia kysyä, ovatko leikkauskohteet valittu fiksusti?

Paikoin kyllä, mutta esimerkiksi leikkauslistalla olevat lapsiin ja nuoriin osuvat heikennykset ovat sellaisia, joita Vihreät eivät hyväksy. Meidän puolueemme vahva arvopohja on, että lasten ja nuorten oikeuksista ei tingitä vaikeassakaan taloustilanteessa. Lisäksi nämä leikkaukset tulevat taatusti maksamaan myöhemmin enemmän myös euroissa, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Mitä taas tulee velkaantumiseen niin velkalaivan ruori lienee hukassa sillä käännöksen sijaan laiva porskuttaa eteenpäin entistä lujempaa: valtion velkataakka kasvaa.

Osittain tätä selittää se, että hallitus jättää käyttämättä työkalupakista veroelementit. Hallitus jättää toteuttamatta Vihreän verouudistuksen.

Hallitus keventää kyllä työn verotusta, mikä on oikea suunta, mutta sen sijaan että vastapainoksi Vihreän verouudistuksen hengessä kiristäisi haittaverotusta niin hallitus itseasiassa bensapopulismiin sortumalla keventää juuri bensiinin verotusta ja ylläpitää ympäristölle haitallisia yritystukia. Se on hölmö valinta ja syventää talouden epätasapainoa, kun veropohja kapenee ja tulopohja rapautuu. Hallitus siis kumartaa korporaatioille ja saavutettujen etujen säilyttämiselle sen sijaan, että aidosti luotaisiin toimintaympäristöä reiluille markkinoille. Tämä näkyy muun muassa teollisuuden, liikenteen ja maatalouden valtavana tukipyramidina.

Lisäksi on kovin vaikea ottaa tosissaan hallituksen lupauksia vauhdittaa Suomen talouskasvua kun samaan aikaan joudumme todistamaan vierestä, miten hallitus jarruttaa työhön johtavaa maahanmuuttoa. Se on järjetön, kestämätön ja vastuuton valinta tilanteessa, jossa maailmanlaajuisesti Suomi on ollut yhdessä Japanin ja Italian kanssa maita, joissa työikäinen väestö on vähentynyt nopeammin kuin missään muualla.

Ja sanon vielä senkin, että kyllä, työmarkkinoita tulee uudistaa mutta tapa, jolla sitä nyt runnotaan läpi on paitsi epäreilu, saattaa se tulla maksamaan suurta hintaa, kun luottamus työmarkkinoilla rapautuu ja työtaistelut jarruttavat taloutta eri tavoin. Uudistuksia tulisi tuoda niin, että tasapaino säilyy, työmarkkinat ovat reilut ja dynaamiset.

Näin ollen, edellä kuvatun pohjalta uskallan väittää, että hallitus ei uudista taloutta lupauksistaa huolimatta. Laastaria isketään sinne tänne mutta isot uudistukset jäävät puuttumaan. Kaikki ”ei kivat” toimet kohdistetaan lapsiin ja nuoriin, jotka eivät voi äänestää. Rohkeus sen sijaan loppuu esimerkiksi eläkkeiden indeksijarrun suhteen tai ympäristölle haitallisten yritystukien kohdalla.

Tämä on sääli, sillä talous on yhteinen asia ja tässä ei olisi nyt varaa mokata.

Vihreiden vaihtoehto olisi toisenlainen.

Tulemme esittelemään sen pian eduskunnassa muiden oppositiopuolueiden tavoin, mutta alleviivaan, että Vihreät kyllä ymmärtävät, että Suomi tarvitsee kestävää luonnon ja ympäristön huomioivaa kasvua, jotta pohjoismainen hyvinvointivaltio voidaan turvata. Rahaa tulee vilkkaasta, reilusti kilpaillusta elinkeinoelämästä, Suomeen perustettavista, tänne sijoittuvista ja täällä pysyvistä yrityksistä, joilla on kykyä kasvaa ja kansainvälistyä. Vihreä siirtymä on talouden historiamme suurin mahdollisuus.

Mutta sitä vilkasta elinkeinoelämää ei voi olla rahoittamassa hyvinvointivaltion palveluita, jos ei ole osaavaa, työkykyistä työvoimaa. Ja sitä ei ole jos ihmisten hyvinvoinnista ei huolehdita, jos koulutukseen ei panosteta reilusti ja jos työhön johtavaan maahanmuuttoon ei vauhditeta.

Vihreiden vaihtoehdossa uusia koulutuspaikkoja lisätään rohkeasti niille aloille ja alueille, joissa on pulaa osaavasta työvoimasta. Suuntaamme TKI-panostuksia tehokkaasti sinne, missä markkinat eivät innovaatio- ja kehitystyötä itse hoida. Ottaisimme käyttöön työnhakuviisumin, laskisimme perheenyhdistämisen tulorajoja ja satsaisimme työn kautta tapahtuvaan kotoutumiseen ja kielenoppimiseen.

Me parantaisimme työnteon kannustimia laskemalla työn verotusta, uudistamalla lastenhoidon tukia ja kehittämällä ansioturvaa. Samalla huolehtisimme, että tukea työllistymiseen, hyvinvointiin ja osaamisen kehittämiseen on tarjolla jokaiselle – sillä reilussa yhteiskunnassa ihmisiä ei työnnetä pois työmarkkinoilta vaan kaikki pidetään mukana.

Ja Vihreät, me emme leikkaisi kaikkein haavoittuvimmissa asemissa olevilta. Emme tinkisi siitä suomalaisesta arvosta, että kaikki pyritään pitämään mukana.