Miksi luontokatoa tulee torjua Suomessa, EU:ssa ja maailmalla?

Luontokatoa on yritetty pysäyttää jo vuoteen 2010 ja 2020 mennessä siinä onnistumatta. Nyt uusi tähtäin on vuodessa 2030. Tästä ei ole syytä tinkiä. Muuta vaihtoehtoa ei ole: emme tiedä, kuinka herkästi ekosysteemit alkavat romahtaa niin, että myös meille ihmisille keskeiset elinympäristöt heikkenevät peruuttamattomasti. Tähän liittyy myös keskustelua synnyttänyt EU:n ennallistamisasetus, jonka tarkoitus on parantaa luonnon tilaa.

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisellä tarkoitetaan sitä, että lajeja ja elinympäristöjä häviää esimerkiksi rakentamisen, raivaamisen tai voimakkaiden metsähakkuiden seurauksena. Tunnettuja esimerkkejä riittää: kuukkeli on yhä harvinaisempi näky eteläisessä Suomessa ja ennen elinvoimainen peltosirkku on Suomessa sukupuuton partaalla. Lehdoista ja korvista on jäljellä enää rippeet. On erityisen huolestuttavaa, kun aiemmin yleisten lajien kannat romahtavat. Myös vanhoissa metsissä viihtyvä hömötiainen on nykyään uhanalainen.

Luontokato on samaan aikaan maailmanlaajuinen ja paikallinen ongelma. Suomalaista luontoa voidaan vaalia vain Suomessa. Toisaalta luonto ei tunne rajoja, ja koko maanosan luonnon monimuotoisuudella on merkitystä.

Luontokadon pysäyttäminen on vasta hiljalleen vakiintumassa osaksi kansainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi YK on pitämässä joulukuussa kokousta luonnon monimuotoisuudesta, joka voi olla vastaavalla tavalla käänteentekevä kuin Pariisin ilmastokokous aikoinaan. 

Nyt Euroopan unionin komissio on myös esittänyt niin kutsuttua ennallistamisasetusta, jossa on kysymys siis moninaisista jäsenmaita koskevista tavoitteista luonnontilan parantamisen kannalta. 

Vaikka julkinen keskustelu on pyörinyt etenkin metsien ympärillä, EU:n luonnontilan parantamista koskeva asetus ei liity vain metsiin, vaan siinä on mukana laajasti erilaisia luontotyyppejä. Suomenkin osalta noin puolet alustavasti arvioiduista kustannuksista liittyyvät itse asiassa sisävesien tilan parantamiseen, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi suo-ojien tukkimista. Aloitteen tavoitteena on parantaa ympäristön tilaa metsien ohella niin tuntureilla, sisävesissä, maaseudulla kuin kaupungeissakin.

Luonnon monimuotoisuuden vahvistaminen ei ole museointia. Nimenomaan luonnontilan parantaminen vaatii aktiivisia toimia ja uudenlaista tekemistä. Luontokatoa ruokkiva toiminta on menneiden aikojen ajatusmalli, joka ei ole myöskään taloudellisesti kestävää pitkällä aikavälillä. 

Esimerkiksi pölyttäjien kato vaikuttaa suoraan satoihin ja siten maatalouden kannattavuuteen. Toisaalta pölyttäjien määrän lisääminen ei vaadi mitään ihmetekoa: siihen auttaa esimerkiksi niittykasvillisuus teiden varsilla ja lahopuun jättäminen talousmetsiin. Kun Suomen sisävesistä pidetään parempaa huolta, kalakannat elpyvät. Se voi olla monelle alueelle tärkeä matkailuvaltti, joka tuo matkailijoiden taskussa myös euroja.

Mitä mieltä Suomi on luonnontilan parantamisesta?

Hallitus on ottanut aiheeseen oman kantansa, joka lähtee siitä, että luonnontilan parantaminen on välttämätöntä. Samaan aikaan olemme katsoneet komission ehdotusta kriittisten linssien läpi: hallitus on pitänyt välttämättömänä asetuksen kustannusten alentamista merkittävästi sekä kansallisen liikkumavaran lisäämistä parhaiden keinojen valitsemiseksi. Euroopan unioni ei tule osoittamaan kartalta, millaisia luonnontilaa parantavia toimia pitää missäkin päin Suomea toteuttaa. 

En usko että tämä on millään tavalla vaikeaa: Suomessa on paljon sellaista ympäristö- ja metsäosaamista, jonka avulla fiksuja juuri Suomeen sopivia toimia pystytään tekemään. Siksikin kansallista liikkumavaraa tarvitaan. Sehän olisi aivan absurdia, jos Pohjois-Kainuussa tehtäisiin vain samanlaisia luontotekoja kuin Etelä-Ranskassa.

Tältä hallituskaudelta on aiheesta itseasiassa jo hyvää kokemusta. Olemme viime hallituskaudesta yli tuplatun luonnonsuojelurahoituksen turvin tehneet juuri sellaisia toimia, joita komission aloitteessakin edellytetään: kunnostaneet metsiä, rantaluontoja, pintavesiä ja lintukosteikoita. Hoitaneet perinneympäristöjä ja ennallistaneet soita. Näistä toimista olen kuullut paikallisilta ympäri Suomen vain kiitosta.

On kuitenkin selvää, että nykyiset toimet eivät vielä riitä luontokadon pysäyttämiseen – tai varsinkaan luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Tulevalle hallituskaudelle jää vielä paljon työtä tehtäväksi, ja on tärkeää, että sitä työtä tehdään myös yhteistyössä halki Euroopan.

Mitkä olisivat opposition toimet luontokadon pysäyttämiseen?

Kokoomus on jättämässä hallitukselle välikysymyksen koskien EU:n ennallistamisasetusta. On ilmiselvää, että kysymys ei oikeasti ole siitä, miten hallitus on edistänyt Suomen etua EU:n suuntaan: onhan hallitus pitkin matkaa korostanut kansallista liikkumavaraa ja kustannusten merkittävää alentamista. 

Kokoomus haluaa kaataa hallituksen, koska se edistää kokoomuksen mielestä liian ympäristömyönteistä politiikkaa.

Hallituksella on vielä tärkeää työtä jäljellä ennen vaaleja: on ratkottava energiakriisiä, autettava ihmisiä nousevien elinkustannusten keskellä ja vietävä Suomi Natoon.

Olen syvästi pettynyt siihen, että kokoomus lähtee politikoimaan tässä ajassa tällaisella asialla. Kokoomuksella ei ole mielessään isänmaan etu eikä suomalaisen luonnon etu.

Suomalaiset ansaitsevat parempaa.