Miksi kestävästi tuotettu ja tehokkaasti käytetty energia on niin tärkeää?

Energia-ala on ja tulee lähivuosina olemaan suurten muutosten keskellä. Ja niin on oltavakin, kun tiedostamme vauhdin, jolla ilmastonmuutos etenee.

On hälyttävää, miten kulunut kesä ja syksy oli mittaushistorian lämpimin. Sitä todisti jatkuva uutisvirta laajoista maastopaloista, poikkeuksellisista tulvista ja ennätyksellisistä helleaalloista. Myös luontokato on noussut yhä vahvemmin niin median, poliitikoiden kuin yritysjohtajien työpöydälle. Ja hyvä niin, sillä Suomen tunnetuista lajeista 12 prosenttia on arvioitu uhanalaisiksi, ja luontotyypeistä uhanalaisia on noin puolet. Isoja kysymyksiä, joiden osalta tiedostamme, että ratkaisuja on löydyttävä, jotta vaikutukset kyetään hallitsemaan.

Samalla digitalisaatio etenee vauhdilla. Tekoäly on ottanut viimeisten vuosien aikana valtavia harppauksia, ja datan merkitys kasvaa jatkuvasti. Kehitys luo mahdollisuuksia mutta tuo mukanaan myös uusia haasteita. Miten varmistetaan fiksu tekoälyn sääntely? Kuka omistaa meistä kertovan datan, ja mihin sitä voi käyttää? Näitä me päättäjät asiantuntijoiden tuella pyrimme ratkomaan.

Muutos on siis monella saraa käynnissä ja energia-alalla myllertää. Se on tärkeää, sillä nimenomaan energia-ala on avainasemassa ratkaisemassa aikamme suuria haasteita. Puhuin taannoin  World Energy Council Finland ry:n Energiapäivän illallisella. Mietin pitkään, mistä haluaisin heille puhua. Ensin ajattelin, että haluaisin puhua energiatalouden murroksen isosta kuvasta. Siitä, miten suuri mahdollisuus vihreä siirtymä ja sille olennainen puhdas energiajärjestelmä on Suomelle. Se on valtavan suuri muutos niin taloudellisesta kuin teknologisesta näkökulmasta – globaalin talouden pelikortit jaetaan kerralla uusiksi.

Se on myös Suomelle valtavan iso mahdollisuus: joku jossakin totesi, että tämä voi olla – tai jäädä olematta – Suomen talouden historian suurin mahdollisuus. Pienenä pussiperämaana, jossa elää ikääntyvä väestö ja velkakello tikittää ei ole varaa menettää tätä mahdollisuutta. Mutta kiire on jo emmekä suinkaan ole ainoa maa, joka on keksinyt, että tässäpä oiva mahdollisuus. Päätin kuitenkin olla puhumatta tästä aiheesta – puhuinhan yrityksille, jotka ovat olleet jo pitkään vihreän siirtymän eturintamassa ja kirittäneet politiikkaa monelta osin. Lisäksi vihreän siirtymän merkitys tunnustetaan vihdoin Arkadianmäelläkin – jopa yli puoluerajojen, puhuttiinpa siitä sitten vihreänä tai puhtaana siirtymänä.

Tarvitaan teknologioita, innovaatioita ja poliittisia keinoja

Pohdin myös, että voisin puhua teknologiasta ja innovaatioista. Ne ovat kriittisen tärkeitä ja innovatiivisuuttahan Suomessa riittää. Kannan toki huolta siitä miten turvaamme tulevaisuudessa innovaattoreiden riittävyyden mutta se on oma kysymyksenä. Teknologian ja innovaatioiden näkökulmasta pienydinvoimaloiden kehitys on ollut lupaavaa, ja niillä voi olla tulevaisuudessa merkittävä rooli hiilinegatiivisuuden saavuttamisessa. Rohkeilla päätöksillä Suomella on hyvät edellytykset olla tässäkin kärkijoukoissa.

Myös vetytalous tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia. Puhtaalla sähköllä tuotettu vihreä vety auttaa vähentämään päästöjä erityisesti siellä, missä se olisi muuten vaikeaa. Terästeollisuudessa, meriliikenteessä ja raskaassa liikenteessä. Suomessa kannattaa paitsi tuottaa vetyä, jalostaa sitä pidemmälle. Älykäs sähköverkko taas tekee sähköntuotannosta yhä tehokkaampaa ja uusiutuvasta energiasta yhä kannattavampaa. Tuntui kuitenkin, että näistä asioista yleisönäni olleet alan asiantuntijat tietäisivät jo paljon enemmän kuin minä aivan muusta taustasta kuin energian kentältä ponnistavana poliitikkona. Hyvä niin, sillä sitä asiantuntijoiden tietoa, taitoa ja ymmärrystä me päättäjät sitten tarvitsemme siihen, että osaamme tehdä fiksuimpia poliittisia valintoja.

Luonnollista olisi ollut myös käyttää puheenvuoroni siihen, miten valtio, ja miten me poliitikot, voimme vauhdittaa energiamurrosta. Keinoja kyllä on – niistä eivät toki kaikki kollegat Arkadianmäellä ole kanssani samaa mieltä. Ja hyvä niin – sehän on demokratiaa ja kuuluu asiaan.  Itse ajattelen, että esimerkiksi vihreällä verouudistuksella on mahdollista tehdä puhtaasta energiasta yhä kannattavampaa.

Samaan aikaan näen, että puhtaan energian investointien lupajärjestelmää tulee päivittää. Fiksulla järjestelmällä saadaan hankkeet vauhdilla liikkeelle, ja varmistetaan riittävät ja kattavat ympäristöarvioinnit. Ympäristöön liittyvän sääntelyn pitää olla tiukkaa, mutta myös selkeää, ennakoitavaa ja sujuvaa. Oikeanlaisilla TKI-panostuksilla taas vahvistetaan teknologian kehitystä. Rahaa tarvitaan niin yritysten käyttöön, kuin perustutkimukseen. Ja valtio voi myös omilla investoinneillaan vauhdittaa ja tukea yksityistä sektoria. Valtio ei kuitenkaan näitä ja tämän mittaluokan kysymyksiä ratkaise vaan fiksut markkinat ja vahva, kestävästi toimiva elinkeinoelämä.

Mutta totesin, että se, mitä me poliitikot voisimme tehdä paremmin, on myös varmasti jo riittävän tuttu aihe yleisölleni. Lopulta siis tulin siihen tulokseen, että halusin puhua Energia-päivän yleisölle samasta aiheesta, miksi itse olen lähtenyt mukaan politiikkaan. Nimittäin ihmisistä, oikeudenmukaisuudesta ja tulevaisuudesta.

Kun puhumme uusiutuvasta energiasta, puhumme sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta

Kun puhumme uusiutuvasta energiasta, pienydinvoimaloista tai energiatehokkuudesta, välillä unohtuu se, minkä takia tätä kaikkea oikeastaan tehdään. Uskon, että tätä tehdään, jotta huominen olisi tätä päivää parempi. Jotta talous voisi kasvaa tavalla, joka ei lyhennä peittoa samaa tahtia toisesta päästä mutta turvaa sen, että on varaa huolehtia myös heistä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmissa asemissa.

Energiamurroksessa on kyse ennen kaikkea sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Siitä, että haluamme jättää lapsille ja nuorille elinkelpoisen planeetan. Ja ei, se ei ole vain kliseistä sanahelinää, vaikka tunnistan, että se helposti siltä kuulostaakin. Mutta väitän, etten taatusti ole ainut vanhempi, joka lapsen uneen silittäessä on pohtinut kerran, jos toisenkin, miltä tämä maailma näyttää hänelle ja heille ajassa eteenpäin.

On meidän aikuisten ja erityisesti meidän päättäjien vastuulla varmistaa, että me rakennamme yhteiskuntaa, elinkeinoelämää ja elinympäristöjä, jotka ovat turvallisia nyt ja tulevaisuudessa. Ei kukaan voi ennustaa kaikkea mitä edessä on, mutta sitä mitä tiede meille nyt kertoo, ei ole varaa ohittaa. Kyse ei ole mielipiteistä, ei pelkästään taloudesta vaan viime kädessä turvallisuudesta. Fossiiliset polttoaineet ovat lämmittäneet ilmastoa jo yli asteen verran, ja on mahdollista, että tämän vuoden aikana ylitetään ensimmäistä kertaa Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen raja. Jos jatketaan samaa tahtia, tulee maapallo lämpenemään usealla asteella. Se tietäisi epävarmaa ja konfliktien täyttämää tulevaisuutta. Sellaista, jota meistä kukaan ei taatusti halua, että omat lapset tulevat kokemaan.

Ja siksi on uskallettava puhua silloinkin, kun vastareaktio ei ole pelkästään positiivista. Ja siksi on tehtävä toimia, jotka varmistavat, että ilmaston lisäksi seuraaville sukupolville jää hyvinvoiva luonto. Ilmastonmuutosta ei voida ratkoa keinoilla, jotka romahduttavat luonnon tilaa. Siihen ei yksinkertaisesti ole varaa. Ja tämän vuoksi ajattelen, että esimerkiksi bioenergian hyödyntämisessä tulee olla valppaana. Jos fossiiliset polttoaineet pyritään korvaamaan pelkästään biopolttoaineilla, loppuu maapallolta yksinkertaisesti tila kesken. Ja kun tarvitaan vesivoimaa on samaan aikaan haettava ratkaisuja turvata tilaa vaelluskaloille ja virtavesiekosysteemeille. Tässä yhteydessä on luontevaa mainita myös kaivostoiminta ja se, miten luontoarvoista tulisi kyetä huolehtimaan myös tilanteessa, jossa energiamurroksen edetessä paine uudelle kaivostoiminnalle kasvaa.

Eikä tämä kokonaisuutena ole helppo harjotus, mutta se ei luonnollisesti ole syy jättää asioita tekemättä vaan kyllä meillä päättäjillä on oltava päämäärän osaltamme luoda sellaista toimintaympäristöä, jossa energiamurros pystyy tapahtumaan, yritykset toimimaan ja ratkaisut löytymään niin, että luonnon ekosysteemiä turvataan samalla. Uskon, että tähän löytyy kyllä yhteinen tahtotila. Ainakin näin poliitikon pöydällä näkee hyvin sen miten energiamurrokseen liittyy paljon oikeudenmukaisuuskysymyksiä – vaikka vihreän siirtymän vaikutukset ovat ylivoimaisesti positiivisia, on myös niitä, joihin muutos osuu vahvemmin eikä heti vain positiivisella tavalla. Sitä ei varmasti voida kokonaan välttää mutta tavoite pitäisi olla varmistaa, että kaikki pysyvät mukana.

Oikeudenmukaista on myös se, että energiamurrokseen saadaan koko Suomi mukaan. On varmistettava, että siirtymän hyödyt näkyvät myös Itä-Suomessa, joka uhkaa jäädä suurten investointien ulkopuolelle. Koulutukseen on satsattava, jotta käytössä on osaavaa ja murroksen vaatimaa päivitetty työvoimaa – ja ihmisiä pitää olla riittävästi. Pelkään, että investointienkin tulpaksi muodostuu työvoimapula tulevaisuudessa, kun väestörakenne luo omat haasteensa ja työhön johtava maahanmuuton kohdalla on käsijarru päällä.

Suomen ratkaisujen tulee olla globaalisti kestäviä

Haluan vielä todeta, että on tärkeää, että pidämme globaalit lasit päässä kun teemme täällä Suomessa energiapolitiikkaa. Ratkaisujen tulee olla myös globaalisti kestäviä. Enkä koe, että tästä voisi puhua viittaamatta siihen surullisen kuuluisaan päivämäärään 24.2.2022, jolloin Venäjä aloitti raukkamaisen ja laittoman hyökkäyssodan Ukrainaan. Venäjän hyökkäys realisoi fossilisiin polttoaineisiin liittyneet taloudelliset ja turvallisuuspoliittiset riskit. Kun Venäjä kiristi Ukrainaa tukeneita maita energiatoimituksia rajoittamalla, Euroopassa ajuduttiin akuuttiin energiakriisiin. Suomi selvisi energiakriisistä verrattain vähällä, sillä vihreä siirtymä oli täällä jo pitkällä.

Kävin itse vuosi sitten Ukrainassa. Maassa oli satanut juuri ensilumi ja kokemuksena tuo vierailu oli yksi pysäyttävimmistä. Tapasin nuoren sotaveteraanin, joka kertoi ihailevansa Suomea. Tapasin junassa kaksi rohkeaa nuorta naista, jotka vannoivat tekevänsä kaikkensa Ukrainan eteen. Näin, kuinka nuori lapsi halasi rintamalle lähtevää isää juna-aseman laiturilla. Nämä kohtaamiset olivat pysäyttäviä, ja muistuttivat siitä, kuinka suuresta asiasta energiamurroksessa on kyse. Kyse on ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunnan lisäksi siitä, että energiajärjestelmä ei saa nojata yksinvaltaisiin sortovaltioihin. Tässä kehityksessä ollaan onneksi Suomessa jo pitkällä.

Suomi on markkinatalouteen ja sopimusvapauteen luottava yhteiskunta, joka nojaa liberaaleihin arvoihin. Tämä tekee Suomesta maan, jolla on erinomaiset edellytykset olla energiamurroksen edelläkävijä. Suomen on jatkossakin oltava kannattava maa yrittää. Maa, jossa työn tekeminen on kannattavaa, ja jossa luottamus yritysten ja työntekijöiden välillä on vahvaa. Jos teemme yhdessä töitä, voimme olla kokoamme suurempi globaalien haasteiden ratkaisemisessa. Missään tämä ei näy vahvemmin, kuin energiatalouden murroksessa.

Kestävästi tuotettu ja tehokkaasti käytetty energia on avain ilmastonmuutoksen hillintään, luontokadon pysäyttämiseen, kukoistavaan talouteen ja yhdenvertaiseen ja oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan. Hoidetaan tämä homma maaliin Suomessa, ja näytetään muillekkin, miten se tehdään.