Mielenterveyspalveluihin on panostettava kiireellisesti

Mielenterveyden hoitovelkaa on purettava kiirellisesti osana EU:n elvytyspakettia. Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut, kuten terapiatakuu, kuroisivat hoitovelkaa kustannustehokkaasti

Jo ennen koronaa joka toinen suomalainen koki jossakin vaiheessa elämäänsä mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista sai tarvitsemansa hoidon. Koronan myötä tilanne on kärjistynyt entisestään.

Tarve kiireisille ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluille on huutava. Valtakunnallisten kriisipuhelinten soittoyritykset ovat kasvaneet. Monet peruivat jo varattuja aikoja ja äänet kentältä kertovat, että myös lähetteitä annettiin vähemmän.

Mielenterveyden hoitovelkamme on mittava. Opimme 90-luvun lamasta, että sen minkä taakseen jättää edestään löytää. Ilman mielenterveyttä ei ole terveyttä. Mielenterveysongelmat eivät poistu ilman konkreettisia toimia ja aika toimia on nyt.

Sosiaalibarometrin mukaan sosiaalityön asiakkaiden suurimmat ongelmat korona-aikana ovat olleet yksinäisyys ja sosiaalisten kontaktien vähyys. Toimeentulokysymykset nousevat vasta toisiksi suurimpana huolenaiheena. Myös asiakkaiden elämänhallinnan säilyttäminen huolettaa painottuu sosiaalityöntekijöiden vastauksissa. Maailman terveysjärjestö WHO on suositellut maita tarttumaan kiireisesti toimeen mielenterveyspalveluiden järjestämiseksi.

Meidän täytyy panostaa ennen kaikkea matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin ja toteuttaa Terapiatakuu-kansalaisaloitteessa kuvattu malli kiireellisesti. Palvelut voitaisiin rahoittaa EU:n elvytyspaketista eli kestävän kasvun ohjelmasta. Tarjoamalla lyhytterapiaa nopeasti heti tarpeen ilmetessä estetään ongelmien kasautuminen ja kasvaminen, mikä estää kalliimpien hoitomenetelmien tarpeen myöhemmin.

Vuosittain suomalaisista kaksi prosenttia saisi apua mielenterveysongelmiinsa lyhytterapiasta eli keskimäärin 6–7 käynnistä mielenterveysammattilaisen vastaanotolla. Valitettavan harva kunta tarjoaa lyhytterapiaa ja asiakasta pompotellaan usein luukulta toiselle kunnes ongelma on kasvanut. Moni päätyykin joko kallimpaan Kelan kuntoutuspsykoterapiaan tai tipahtaa työkyvyttömyyseläkkeelle. Mielenterveysongelmiin puuttumalla voitaisiin saada vuoteen 2030 mennessä 9 000 henkeä lisää työelämään.

Kiireellinen toimi

1. Puretaan mielenterveyden hoitovelkaa toteuttamalla terapiatakuu

Korona-aika on luonut jättimäisen mielenterveyden hoitovelan, jonka purkamiseen tarvitaan ripeitä keinoja. Lyhytterapioiden tarjoaminen terapiatakuun mallin mukaisesti on kustannustehokas tapa purkaa mielenterveyden hoitovelkaa.

Toteutetaan kolmivuotinen terapiatakuuhanke hoitovelan purkamiseksi ja rahoitetaan se EU:n elvytyspaketista.

Hinta-arvio 35 miljoonaa euroa vuosi eli 105 miljoonaa euroa yhteensä.

Pidemmän aikavälin toimia

2. Tarjotaan asiakasseteleitä lyhytterapiaan koko maassa

Jatketaan terapiatakuumallia kriittisen korona-vaiheen jälkeen tarjoamalla asiakkaille mahdollisuus valita asiakassetelin ja omassa sote-keskuksessa tarjolla olevan palvelun väliltä. Helsingissä on jo käytössä asiakasseteli, jonka avulla asiakas voi valita mielenterveysammattilaisen lyhytterapiaa varten. Kaikille tämä ei sovi. Heikoimmassa asemassa oleville tulisi tarjota palvelu myös matalalla kynnyksellä omassa sote-keskuksessa yhden luukun periaatteella. Lyhytterapioita tulee tarjota kaikenikäisille ja kaikissa elämänvaiheissa oleville.

Velvoitetaan hyvinvointialueet tarjoamaan asiakasseteleitä lyhytterapiaan osana sote-uudistusta.

Kustannusarvio 35 miljoonaa vuosi.

3. Kehitetään Kelan kuntouttavaa psykoterapiaa saavutettavammaksi

Nyt Kelan kuntouttava psykoterapia on korkean kynnyksen takana. Kela ei myönnä kuntoutuspsykoterapiaa vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä oleville ja arviolta noin puolet suomalaisista onkin syystä tai toisesta Kelan psykoterapiakuntoutuksen ulkopuolella. Lähetteen saamisessa voi kestää, asiakas joutuu itse etsimään terapeutin ja Kela kattaa vain osan kustannuksista. Tilanne on vaikeutunut nyt entisestään, sillä Kela on keskeyttänyt uusien asiakkaiden ohjaamisen Vastaamoon. Kuntoutuspsykoterapia on eriarvoistava tapa järjestää mielenterveyspalvelut. OECD:n mukaan eri tuloryhmien välinen ero masennuksen esiintyvyydessä on Suomessa Euroopan maista korkein. Se jakautuu myös alueellisesti epätasa-arvoisesti: Uudellamaalla Kelan korvaamassa kuntoutuspsykoterapiassa käydään lähes kolme kertaa useammin kuin Lapissa, vaikka THL:n mielenterveysindeksin mukaan psykoterapian tarve on suurempi Lapissa.

Tuodaan myös eläkeläiset, vähävaraiset ja alaikäiset Kelan kuntoutuspsykoterapian piiriin.

4. Tehdään psykoterapiakoulutusohjelma maksuttomaksi asteittain

Psykoterapiakoulutus maksaa koulutusohjelmasta riippuen noin 30 000 – 60 000 euroa kuukaudessa. Koulutusta antavat yliopistot.  Psykoterapeuteista on pulaa ja monella asiakkaalla on haasteita terapeutin löytämisessä. Koulutukseen, kuten kaikkeen muuhunkin korkeakoulutukseen, tulisi päästä ennen kaikkea kyvykkyyden mukaan ja hakijan taloudellinen tilanne ei saisi olla este. Huolta aiheuttaa myös ammattilaisten eläköityminen sillä joka neljäs psykoterapeutti on eläkeiässä. Psykologiliitto on ehdottanut mallia, jossa psykoterapiakoulutus määritellään ensin erikoistumiskoulutukseksi, jolloin sen hintakatoksi tulisi noin 8000 euroa. Seuraavassa vaiheessa koulutus muuttuisi maksuttomaksi. Selvitetään mahdollisuus järjestää pätevöitymiskoulutusta ulkomaisen psykoterapiakoulutuksen suorittaneille.

Tehdään psykoterapiakoulutuksesta ensin erikoistumiskoulutus ja sen jälkeen kokonaan maksutonta.

5. Tarjotaan mielenterveyspalveluita heti päihdeongelmien kanssa kamppaileville

Päihteiden ongelmakäyttö kietoutuu usein mielenterveyden häiriöihin, noin 50% päihdeongelmaisista kokee elämänsä aikana päihteistä riippumattoman mielenterveyshäiriön. Runsaasti päihteitä käyttävillä nuorilla yhteys psyykkiseen oireiluun ja mielenterveyden häiriöihin on vielä suurempi. Päihteet toimivat usein oireena tai seurauksena mielenterveyden ongelmille, ei syynä. Siitä huolimatta päihteettömyys voi olla edellytys mielenterveysongelmien avun saamiseksi. Nyt  mielenterveyshäiriön tai kaksoisdiagnoosin luotettavaan toteamiseen vaaditaan päihteetön jakso. On epäinhimillistä lykätä mielenterveysongelman hoidon aloittamista tällä tavalla. Päihdepalveluita kehitettäessä pitää myös muistaa, että yhden päihteiden käyttö koskettaa koko perhettä ja yhteisöä.

Luodaan valtakunnallisesti yhtenevät päihdekuntoutuspalvelut, joiden osana integroitu hoito takaa laadukkaan ja tehokkaan avun jokaiselle tarvitsijalle iästä ja asuinpaikasta huolimatta. 

6. Tukea myös läheisille

Monilla mielenterveysongelmista kärsivän läheisillä on oma palvelutarve, jota ei usein huomioida. Esimerkiksi perheenjäsenet  nähdään palvelujärestelmässämme lähtökohtaisesti vain läheisen mielenterveys- tai päihdeongelman kautta, vaikka heillä olisi myös tuen tarve. Läheiset eivät ole usein tietoisia oikeuksistaan ja heille ei osata myöskään tarjota apua.

Otetaan läheiset lainsäädännössä ja palveluissa huomioon tasa-vertaisina avun tarvitsijoina. Varmistetaan myös läheisiä tukevien järjestöjen resurssit.

7. Tarjotaan mielenterveyspalveluita erityisesti niitä tarvitseville asunnottomille

Asunnottomuus kietoutuu tiiviisti yhteen mielenterveysongelmien kanssa. Toisaalta erityisesti pienituloisilla, maahanmuuttajataustaisilla sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivillä on riski jäädä asunnottomiksi ja toisaalta asunnottomuus tekee mielenterveyspalveluiden piiriin pääsemisestä hyvin vaikeaa. Asunnottomuus onkin usein viimeinen niitti palveluiden saamiselle.

Varmistetaan, että asunnottomuus ei ole este palveluiden saamiselle ja kehitetään mielenterveyspalveluita niin, että asunnottomuus ei ole este niiden piiriin pääsemiselle. Turvataan asunnottomien kanssa työskentelevien järjestöjen resurssit.