Mielenterveyden tukeminen työllisyyspolitiikan kovaan ytimeen 

Hallituksen puoliväliriihessä haetaan uusia päätöksiä työllisyyden kasvattamiseksi. Työllisyyspolitiikassa tuntuu usein toistuvan ajatus, että parhaita työllisyystoimia ovat ne, jotka sattuvat. Työelämän todellisuus näyttää sen, että liian moneen sattuu jo muutenkin. Uupumuksesta on tullut uusi kansantauti. Siksi tarvitaan myös inhimillistä työllisyyspolitiikkaa, jonka ytimessä ovat jaksamisen ja mielenterveyden tukeminen.

Masennus, ahdistus ja uupumus ajavat erityisesti nuoria ja naisia sairauslomalle. Liian moni jää työelämästä pysyvästi pois. Vuosittain lähes 7 000 ihmistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyiden takia. Työkyvyttömyyseläkkeellä onkin mielenterveyden takia enemmän ihmisiä kuin mitä hallituksella on jäljellä työllisyystavoitteen toteuttamisesta. Jos onnistumme puolittamaan mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien ihmisten määrän vuoteen 2030 mennessä, olisi työmarkkinoilla vuosikymmenen lopussa  liki 10 000 ihmistä enemmän.

Uupumus osuu myös perheisiin, sillä suomalaiset vanhemmat lukeutuvat maailman uupuneimpiin. Vanhempien jaksamisen tukeminen onkin oltava osa työllisyystoimia. Vanhempien jaksamista voidaan tukea helpottamalla työn ja perheen yhteensovittamista. Tämä tarkoittaa työpaikkojen perheystävällisyyden lisäämistä, osa-aikatyön mahdollisuuksien edistämistä ja varhaiskasvastuksen panostamista. 

Inhimillinen työllisyyspolitiikka nojaa siis jaksamisen ja mielen hyvinvoinnin tukemiseen. Mielenterveyden oireisiin on saatava apua nykyistä helpommin. Nyt apua joutuu odottamaan useita kuukausia. Se on kohtuutonta. Terapiatakuun on edettävä, jotta ihminen saa apua kun sitä tarvitsee. Tämän lisäksi matalan kynnyksen mielenterveyspisteitä on lisättävä, jotta keskusteluapua saa jonottamatta. Samalla on tuettava osittain työkykyisiä ihmisiä takaisin työelämään. Tarvitaan paljon nykyistä parempaa palveluiden ja etuuksien kokonaisuutta, jotta töihin paluu onnistuu yhä useammalta.  

Sitran tuoreen selvityksen mukaan työelämän ulkopuolelle jäämisestä aiheutuu vuosittain jopa 18 miljardin euron kustannukset. Jo näiden lukujen valossa on selvää, että puoliväliriihessä on edistettävä uusin toimin työssä jaksamista ja työhyvinvointia. Talouden rakenteelliset ongelmat eivät ratkea, jos liian moni ihminen tippuu kokonaan työelämän ulkopuolelle. 

Uupumukseen ja mielenterveyden oireisiin puuttuminen ovat järeitä työllisyystoimia.