Metsillä on keskeinen tehtävä ilmastotyössä

Meillä suomalaisilla on erityislaatuinen suhde metsään. Metsä on pelastanut meidät monta kertaa.

Metsä auttoi metsästäjä-keräilijöitä asettumaan pohjoisiin olosuhteisiin ja auttoi kasken kaatajia aloittamaan viljelyksen. On poltettu tervaa ja syöty pettuleipää. Metsään liittyvät myös sota-ajan mottitalkoot, sodan jälkeiset työllisyystyöt, sotakorvaukset ja avohakkuut. Suomalaisen teollisuuden nousu ei olisi onnistunut ilman metsää.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on tämän ajan suurin haaste. Siinä onnistuminen vaatii sekä päästöjen vähentämistä että hiilidioksidin poistamista ilmakehästä. Molempia tarvitaan. Muuten vaarannamme hyvän elämän edellytykset tämän päivän nuorilta ja tulevilta sukupolvilta. Siihen meillä ei ole oikeutta.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitsemme metsiltämme vielä yhden palveluksen. Ne ovat tehokkain tuntemamme tapa sitoa hiilidioksidia ilmakehästä. Jokaista metsään sitomatta jäävää hiilidioksiditonnia kohden joudumme vähentämään tuon saman tonnin verran päästöjä muualta – energiantuotannosta, liikenteestä ja kulutuksesta. Päästöjen vähentämiseksi vaadittava urakka on riittävän vaikea jo muutenkin. Sitä ei kannata vaikeuttaa heikentämällä hiilinieluja.

Metsien suhteen meidän olisikin pyrittävä kahteen muutokseen. Ensinnäkin puun käytössä olisi pyrittävä kohti sellaisia tuotteita, joissa hiili säilyy pidempään. Esimerkiksi puurakentaminen ja puupohjaiset tekstiilit ovat myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta hyviä tapoja käyttää puuta.

Tärkeintä on kuitenkin vähentää metsien hakkuita. Hallitus on tavoitellut 80 miljoonan kuution hakkuita vuositasolla ja alamme olla jo lähellä sitä. Tämä on aivan liikaa. Nykyinen hakkuutaso pienentää hiilinieluja muun muassa Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ilmastopaneelin mukaan. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta kestävämpi hakkuutaso olisi vuosien 2014–2015 taso eli noin 65–70 miljoonaa kuutiota.

Liialliset hakkuut uhkaavat myös luonnon monimuotoisuutta. 8.3.2019 julkaistun Suomen lajien uhanalaisuusarvion mukaan Suomessa elävistä lajeista jo 11,9 % on uhanalaisia. Merkittävin syy lajien uhanalaistumiselle ovat metsäelinympäristöjen muutokset. Ne ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy 733 lajille.

Metsien hakkuiden saaminen ilmastonmuutoksen kannalta kestävälle tasolle vaatii monipuolista keinovalikoimaa. Keinoja voisivat olla esimerkiksi:

• Valtio voi omissa metsissään näyttää esimerkkiä ilmastoystävällisestä metsänkäytöstä. Metsähallituksen tulostavoitetta pitäisi helpottaa, jotta paineet runsaisiin hakkuisiin vähenisivät. Samalla Metsähallitukselle voitaisiin asettaa tavoite kasvattaa hiilinieluja.
   
• Erilaisten puuta käyttävien tehdashankkeiden ilmastovaikutukset olisi huomioitava jo siinä vaiheessa, kun tehtaan luvitusta mietitään. Tehtaiden ilmastovaikutukset tulisi aina arvioida ja vain ympäristön ja ilmaston kannalta kestävät hankkeet toteuttaa.
   
• Luonnonsuojelun määrärahoja on kasvatettava. Tämän hallituskauden raskaat leikkaukset ovat hidastaneet esimerkiksi Etelä-Suomen metsien suojelua. Metsien suojelu on tärkeää myös retkeilyn ja luontomatkailun vuoksi.
   
• Jatkossa metsänomistajan on voitava ansaita myös antamalla metsiensä kasvaa ja sitoa hiiltä. Tämä johtaisi metsien hakkaamiseen vanhempina, jolloin puustoon sitoutunut hiilivarasto säilyisi pitempään ja hakkuissa saataisiin järeämpää ja arvokkaampaa puuta.

Ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävän metsäpolitiikan luominen on tärkeimpiä tulevaisuuden haasteitamme. Suomi on ja tulee aina olemaan metsien maa. Pidetään hyvää huolta metsistämme. Olemme sen velkaa niille, jotka tämän planeetan meiltä perintönä saavat.