Merten suojelu vaatii määrätietoisia tekoja

Hyvää Itämeripäivää!

Meret ympäri maailman ovat ihmisten toiminnan takia kriisissä. Nyt jos koskaan on korkea aika tarttua toimeen merien pelastamiseksi sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Merien suojelun tasoa tulisi nostaa maailmanlaajuisesti vähintään 30 prosenttiin ja samalla lisätä paikallisia toimia merien hyvinvoinnin parantamiseksi. Tällä hetkellä maailman meristä alle kahdeksan prosenttia on suojeltu.

Meret mahdollistavat elämän maapallolla, sillä ne esimerkiksi tuottavat suuren osan hengitettävästä hapesta ja varastoivat hiilidioksidia samalla hidastaen ilmastonmuutosta. Valtameret tasapainoittavat sääilmiöitä. Kansainvälisesti meriluonnon monimuotoisuus on puolittunut viimeisen 50 vuoden aikana ja koralliriutoista 70-90 prosenttia tulee todennäköisesti häviämään seuraavien 20 vuoden aikana.

Merten huono tila näkyy muun muassa kalansaaliiden laadussa ja kalakantojen heikkenemisessä. On tärkeää lopettaa kestämättömien kalastusmenetelmien, kuten pohjatroolauksen käyttö.

Itämeri on meille monille rakas, myös minulle. Mutta myös Itämeri voi huonosti. Veden saastuminen ja rehevöityminen ovat johtaneet esimerkiksi sinilevän lisääntymiseen ja elinympäristöjen pilaantumiseen sekä meressä että maalla.

Itämeren suojelun eteen on tehty jo pitkään töitä, mutta vielä on monia ongelmia ratkomatta. Maatalouden ravinnekuormitusta on vähennettävä niin EUn kuin Suomen päätöksillä ohjaamalla tukia ravinnekiertoa ja vesiensuojelua tukeviksi. Myös maatalouden tulevaisuuden menestys tulee vesien ja ilmaston paremmasta huomioimisesta, sillä kuluttajatkin sitä odottavat. Suojelualuiden lisääminen on myös avainasemassa ja siihen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Meidän tulee pyrkiä vähentämään merien saastumista supistamalla päästölähteiden määrää. Näitä poliittiset tavoitteita on tärkeää toteuttaa kaikilla päätöksenteon tasoilla.

Olen itse tehnyt pitkään työtä Itämeren suojelemiseksi. Olin mm. ympäristöministerinä ratkaisemassa Itämereen kohdistuvien päästöjen puolittamisesta, tekemässä Venäjän kanssa yhteistyötä Suomenlahden kuormituksen vähentämisessä sekä sopimassa mertensuojelualuiden ja vedenalaisen tutkimuksen lisäämisestä. Turussa olen ollut päättämässä meriläjityksen lopettamisesta. Tulokset tehdystä työstä näkyvät jo, mutta pitkäjänteistä työtä Itämeren ja erityisesti Saaristomeren pelastamiseksi on tarpeellista jatkaa ja vielä lisätä.

Itämeri on herkkä murtovesi, jonka luonto on maailmanlaajuisestikin omaleimaista ja ainutlaatuista. Velmu-hankkeen kautta saadut kuvat vedenalaisen luonnon kauneudesta ovat herättäneet monia näkemään sitä arvokasta luontoa mitä omassa Itämeressämme yhä on. Vaikka ravinnekuormituksen, muoviroskan ja muiden saasteiden historiallinen taakka on iso, toimillamme on merkitystä ja tuloksia on jo saatu. Tätä työtä on jatkettava.

Itämeren hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan vahvaa johtajuutta. Poliittisilla päätöksillä on puututtava vielä entistä vahvemmin mereen kohdistuvaan ravinnekuormitukseen ja muihin haitallisiin ympäristövaikutuksiin. Vain näin on mahdollista turvata, että meidän kaikkien on mahdollista nauttia Itämerestä tulevaisuudessakin rakkaana lähiluonto- ja virkistyskohteena.