Maria Ohisalon puhe Vihreiden puoluevaltuustossa 26.11.2022 Helsingissä

Hyvät vihreät ystävät, hyvä valtuusto, 

on ilo nähdä teitä taas. Viimeksi kokoustimme ruskan koristamassa Kuopiossa, tänä viikonloppuna lumisessa (vai onko se vähän sohjoinen?) Helsingissä. Loskaisesta talvesta päästäänkin sopivasti yhteen aiheeseen, eli kansainväliseen ilmastotyöhön.

YK:n ilmastokokous Egyptissä päättyi pettymykseen. Vaikka ilmastotyön suunta on oikea, vauhtia uupuu vielä paljon.

Tästä asiasta pitää olla aivan raatorehellinen.

Ilmaston kuumenemisen pysäyttäminen puoleentoista asteeseen vaatii lisätoimia nyt eikä huomenna, eikä Egyptissä pidetty kokous niitä juuri tarjonnut.

No onko Suomessa tehtävä ilmastotyö tämän takia turhaa? 

Ei tietenkään!

Jokaisella asteella, ja jokaisella asteen kymmenyksellä on aivan valtava vaikutus siihen, millaiset ilmastokriisin vaikutukset tulevat olemaan. Kuinka monta metsäpaloa tai hirmumyrskyä onnistutaan välttämään. Kuinka monen maanviljelijän elanto onnistutaan pelastamaan kuivuudelta. Tai kuinka monta uhanalaista lajia säilyy elossa, kun maapallo ei muutu pätsiksi.

Mitä paremmin ilmastotavoitteissa pysytään, sitä paremmalta näyttää planeetan tulevaisuus.

Toivoa antaa se, että pallo on edelleen meillä. Valtiot, kunnat, yritykset ja ihmiset ympäri Suomen tekevät jo nyt toimia ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi.

Suomen hiilineutraaliuden vuonna 2035 edessä isoin este on tällä hetkellä romahtaneet hiilinielut.Tulemme saamaan tarkempia lukuja hiilinielujen tilasta pian, mutta jo tässä kohtaa tiedämme sen, että hiilinielujen pelastuspaketti tarvitaan.

Hiilinielujen kanssa edessä on vuosien työ ja tähän työhön suhtautuminen tuleekin olemaan ensi kevään vaaleissa se kysymys, joka määrittää jokaisen puolueen uskottavuuden ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Hyvät vihreät ystävät,

reilu viikko sitten juuri vieressä olevilla Eduskuntatalon portailla oli saamelaisten mielenosoitus saamelaiskäräjälain säätämisen puolesta. En valitettavasti itse voinut osallistua, sillä olin samaan aikaan äsken mainitsemassani ilmastokokouksessa.

Kuulin, että Saamelaisnuorten puheenjohtaja Petra Laiti siteerasi mielenosoituksessa Nils-Aslak Valkeapään runoa, jonka ajattelin lukea teille myös ääneen.

“Emmehän me ole edes olemassa 

me olemme maanalaisia 

me olemme näkymättömiä 

meidän lävitsemme voi kävellä 

ja he nauravat jos kerrot 

että meidän koti, palkinen 

että meilläkin oikeudet 

että mekin olemme 

emmehän me oikeastaan ole olemassakaan 

ja sellaiset jotka eivät ole olemassa 

eivät voi vaatia mitään 

eivät mitään.”

Mutta saamelaiset ovat olemassa. Ja, että he eivät pyydä mitään kohtuutonta, vaan vain ja ainoastaan sitä, että heidän omaa tahtoaan kuultaisiin heidän oman parlamenttinsa, Saamelaiskäräjien, suhteen.

Tässä asiassa ei ole kysymys puolueista, hallituksista ja oppositioista, vaan saamelaisten oikeuksista. 

Siksi olenkin vedonnut jokaiseen kansanedustajaan, jotta lain uudistamiseen löytyy riittävä tuki.

***

Siihen ei voi enää vaikuttaa, keitä kansanedustajina tällä hetkellä istuu. Mutta siihen voi, keitä he ovat ensi kevään päätteeksi. Vaalit ratkaisevat sen, mihin suuntaan Suomi menee. Katsokaa vaikka mitä Ruotsissa kävi: jäi kiinni kolmesta valtiopäiväedustajasta, että Ruotsia johtaa nyt ympäristöä ja tasa-arvoa polkeva paikallisen kokoomuksen ja ruotsidemokraattien liitto. 

Te, hyvä valtuusto, 

tulette keskustelemaan huomenna eduskuntavaalikampanjamme tarkemmista tavoitteista. Kampanjan raameihin ja ilmeeseen pääsemme tutustumaan nyt. Näissä vaaleissa on kyse siitä, käännetäänkö kelkka kohti menneisyyttä vai tulevaisuutta. 

Tehdäänkö tulevaisuudessa kaikki mahdollinen maapallomme pelastamiseksi? Rakennetaanko oikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua? Me voimme valita, onko Suomi elämän suojelija vai elämän tärvelijä. Me vihreät haluamme maan, jossa kriisit kohdataan pystypäin ja joka nostaa heikoimmassa asemassa olevia. 

Haluamme yhteiskunnan, jossa on mahdollista yrittää ja epäonnistuakin turvallisesti. Haluamme yhdenvertaisen Suomen, jossa puututaan epäkohtiin eikä poljeta ketään alas. Haluamme uudistaa Suomen, jotta elämässä tärkeät asiat pysyvät ennallaan.

Me haluamme Suomen, joka suojelee elämää. Suojele elämää on myös tämän kampanjan slogan, johon jokaisen suomalaisen on helppo yhtyä.

Lähdemme eduskuntavaaleihin kolmella pääteemalla.

Ne ovat peräisin aivan Vihreän puolueen ytimestä ja ne ovat: köyhyyden poistaminen, koulutus ja ympäristön puolustaminen. 

Tässä on köyhyysteemainen julisteemme. 

Suomi on vauras maa: meillä on maailmankuulu koulutusjärjestelmä, verrattain turvallinen yhteiskunta ja vahva hyvinvointivaltio. Samaan aikaan suomalaisista lapsista 114 263 elää köyhyydessä. Tämä ristiriita on pysäyttävä.

Kun tulot ovat tiukassa, vie pelkkä arjesta selviytyminen valtavasti voimia.Ihan perusasioiden riittävyys aiheuttaa köyhyydessä elävälle aikuiselle valtavasti kuormitusta: Onko varaa ostaa ruokaa loppukuusta? Jos talvikenkäni menevät rikki, milloin pystyn ostamaan uudet? Riittävätkö rahat vuokraan?

Köyhyys saattaa näkyä lapselle niin, ettei voi harrastaa sitä, mitä haluaisi, tai koulutarvikkeisiin ei ole varaa. Kaikilla lapsiperheillä ei ole varaa järjestää isoja syntymäpäiväkutsuja. Lapsiperheköyhyyden torjunnassa on kyse lopulta siitä, minkälaisen lapsuuden haluamme antaa Suomessa eläville lapsille. 

Haluamme, että jokainen lapsi voisi elää sellaista elämää, jossa hyvän elämän peruspalikat ovat kohdallaan.  

Meidän täytyy varmistaa, että Venäjän hyökkäyssodan aiheuttama elinkustannusten nousu ei aja lapsiperheitä entistä syvempään ahdinkoon. Siksi esitämme perusturvan korottamista 50 eurolla kuukaudessa. 

Muuten ei liene kenellekään epäselvää, että Vihreät haluaa tähän maahan kaikille kuuluvan perustulon.

Olemme tällä kaudella hallituksessa tehneet paljon parannuksia lasten ja nuorten koulutuspolkuun. 

Kokonaisuudessaan olemme satsanneet koulutukseen merkittävästi: itseasiassa kun kaikki pysyvät määrärahalisäykset koulutukseen ja tutkimukseen lasketaan yhteen, olemme vahvistaneet rahoitusta yli 800 miljoonalla eurolla. Samalla on kuitenkin koulutuksen tasa-arvoon liittyviä ongelmia, joihin ei olla tällä kaudella pureuduttu riittävästi. Erityisesti peruskoulutus on jäänyt hieman paitsioon.

Opettajat ovat väsyneitä jatkuvaan hankejumppaan, mikä vie aikaa olennaisimmalta eli opettamiselta. Oppilaat puolestaan kaipaisivat sitä, että opettaja ehtisi tukea heitä riittävästi. Samaan aikaan oppimistulokset laskevat: Suomen menestys Pisa-tuloksissa on taittunut jo vuonna 2006. Pari viikkoa sitten Helsingin Sanomat kirjoitti, että joka seitsemäs nuori lukee niin huonosti, että se vaikeuttaa yhteiskunnassa toimimista. Nämä nuoret eivät todennäköisesti pärjää peruskoulun jälkeisissä jatko-opinnoissa tai työelämässä.

Uskon että monet jakavat ajatuksen siitä, että kouluissa pitää laittaa perusasiat kuntoon. Peruskoulu ei tarvitse hokkuspokkusta tai sirkustemppuja, vaan välittäviä aikuisia, joilla on aikaa kuunnella lasta. Se edellyttää sitä, että ryhmäkoot ovat tarpeeksi pienet. Ja sitä että koulujen eriytymistä torjutaan niin, että ne koulut joissa oppilaat tarvitsevat enemmän tukea, saavat vastaavasti myös enemmän resursseja.

Peruskoulussa on vähemmän oppitunteja Suomessa kuin monissa muissa maissa. Lisäämällä tuntien määrää luotaisiin enemmän aikaa oppimiselle. Erityisesti yläkoulussa ryhmän ohjaaminen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen jää helposti oppiaineiden jalkoihin. Ratkaisuna esitämme kahden viikkotunnin lisäämistä perusopetukseen. Lisätunneilla ei siis lisättäisi opetettavien asioiden määrää vaan nimenomaan tuotaisiin opetukseen enemmän väljyyttä. Näin tuettaisiin lasten ja nuorten kasvua ja mahdollistettaisiin esimerkiksi kiusaamiseen puuttuminen ja vaikeiden aihekokonaisuuksien läpikäynti. 

Tämä kaikki ja muuta on mukana Vihreiden esittämässä peruskoulun korjaussarjassa.

Paineita on helpotettava myös korkeakouluopiskelijoilta. Esitänkin opintotuen kaksiportaisuudesta luopumista. Tällä hetkellä opintotukikuukaudet on jaettu alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon välille. Kaksiportaisuus ei vastaa korkeakouluopintojen todellisuutta, jossa usein opiskellaan kursseja sekä alemmasta että ylemmästä tutkinnosta samaan aikaan. Joitain kursseja järjestetään niin harvoin, että sellaisen suorittamatta jääminen vaikka sairastumisen vuoksi voi pahimmillaan johtaa opintotuen maksamisen lakkaamiseen. Kaksiportaisuus tuottaa turhaa byrokratiaa ja paineita jo valmiiksi kuormittavaan elämänvaiheeseen. Siitä luopuminen puolestaan antaisi opiskelijoille enemmän joustoa opintojen ja toimeentulon kanssa.

Kun Suomessa puhutaan luontokadosta, tuntuu että monen oletus tuntuu olevan, että asiat olisivat Suomessa jo niin hyvin, että luonnon monimuotoisuuden eteen ei oikeastaan tarvitsisi tehdä enää mitään. Näin ei valitettavasti ole. Suomessa jo joka toinen luontotyyppi ja joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Jokihelmisimpukka, hömötiainen, meritaimen, naali, jääleinikki ja pikkusinisiipi. Nämä kaikki ovat uhanalaisia Suomessa.

Tuntuu siltä, että aihe on aivan erityisen vaikea vanhoille suurille puolueille. Kun keskustelua pitäisi käydä sisävesien tilasta, vaelluskalojen reiteistä ja pölyttäjien niityistä, tuntuu monen puolueen selkäydinreaktio olevan se, että huudetaan: “MUTTA KUN METSÄTEOLLISUUS”. 

Ihan oikeastiko tätä maata kehitetään yhden teollisuudenalan ehdoilla? Enkä usko, että se on todellisuudessa metsäteollisuudenkaan etu, että jatketaan aivan kuten ennenkin.

Ei mikään määrä viherpesua riitä tekemään metsäteollisuuden tuotteista houkuttavia ulkomailla, jos Suomen luonto ei voi hyvin. Ja sama pätee lähes kaikkiin teollisuudenaloihin.

Kuluneina kukausina ovat muut puolueet meritoituneet oikeastaan sillä, että mitä niiden mielestä EI saa tehdä. Minä voin esittää kaksi helppoa, mutta vaikuttavaa keinoa, jotka pitäisi.

Ensinnäkin, kaikki valtion omistamat vanhat ja luonnontilaiset metsät tulisi suojella. Siinä ei käytäisi yksityisten maanomistajien kukkarolla, ja se voitaisiin päättää vaikka huomenna, jos tahtoa olisi.

Toinen asia liittyy soihin.

Miljoona hehtaaria.

Se on karkeasti arvioiden pieleen ojitettujen soiden määrä Suomessa. Eli siis kyse on suomaasta, jota on ojitettu tehometsätalouden tarpeisiin, mutta joilla metsät eivät olekaan kasvaneet toivotulla tavalla. Esitän, että tämä noin miljoona hehtaaria pieleen ojitettua suota tulisi ennallistaa. Tästä miljoonasta hehtaarista valtaosa palautuu ennalleen, kun se vain jätetään rauhaan. Enintään noin 200 000 hehtaarin osalta tarvitaan toimenpiteitä, eli käytännössä siis ojien tukkimista.Tämä tarkoittaa myös koneurakoitsijoiden työtä maakuntiin.

Minusta tämä ei ole lainkaan kohtuuton hinta siitä, että saisimme suomalaisen suoluonnon kukoistamaan. Suot ovat Suomelle aivan ominainen luontotyyppi. Emme kuitenkaan ole osanneet pitää niistä sellaista huolta, kuin ne olisivat ansainneet. 

Me lähdemme näihin vaaleihin pelastamaan suomalaiset metsät, suot, vesistöt ja Itämeren. Jos me emme sitä tee, ei sitä tee yksikään muu puolue. Se, jos mikä, on tullut todistettua yhä uudelleen ja uudelleen Vihreiden olemassaolon aikana. 

Hyvä puoluevaltuusto ja vihreät siellä linjoilla,

Vaaleihin on tänään 128 päivää. Monella vaalitiimillä on jo hihat heilumassa, monet ovat jo pitäneet tilaisuuksia tukiryhmien kanssa  ja kampanjoiden varainkeruu on lähtenyt käyntiin. 128 päivässä ehtii tehdä ja tapahtua vaikka mitä ja tehtäväähän meillä totisesti riittää. Vetoan teihin kaikkiin – vihreä vaalivoitto tarvitsee teitä. 

Jos ette ole vielä mukana missään eduskuntavaalikampanjassa, lähtekää mukaan sillä panoksella, millä pystytte. Pyytäkää myös ystävänne, naapurinne ja sukulaisenne mukaan. Jokainen jaettu esite, jokainen kohdattu äänestäjä, jokainen vaalikampanjaan käytetty tunti vie meidät kohti vihreämpää Suomea.

Tiedän, että meistä löytyy taistelutahtoa. 

Nyt sitä tarvitaan. 

Näytetään se nyt. 

Meidän tehtävä on varmistaa, että haavoittuvassa asemassa olevienkin ääntä kuullaan.

Meidän tehtävä on muistuttaa, että heilläkin on väliä, jotka eivät ihan aidosti ole olemassa.

Eli tulevilla sukupolvilla.

Metsäteollisuudella ja hyväosaisilla on puolestapuhujansa vallan kabineteissa.

Meritaimenella, naalilla ja pikkusinisiivellä niitä ei läheskään aina ole.

Ei ainakaan, 

jos me emme sitä varmista.

Oikein hyvää kokousta kaikille!