Maria Ohisalon puhe Vihreiden puoluekokouksessa 10.6.2023

Hyvä puoluekokousväki, rakkaat vihreät ystävät, kära gröna vänner.

Ihana olla täällä Seinäjoella, lakeuksien keskellä. Täällä näkee kauas, ja kaukonäköisyyttä tässä nyt tarvitaankin.

Mehän olemme siis ”avaruuden pääkaupungissa”, kuten kaupungin hieno slogan kuuluu. Kiitos kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilälle eilisestä hyvästä keskustelusta ja kaupungille siitä, että voimme vihreinä viettää täällä toivottavasti ikimuistoista puoluekokousviikonloppua. Slogan Kiiskilän mukaan kiteyttää sitä, mille Seinäjoella on tilaa, mutta toisaalta myös sitä, mille ei. Tilaa on teollisuuden vihertymiselle ja Pridelle, mutta ei syrjinnälle ja peräpeiliin katsomiselle. 

Tiedättekö, välttelin viimeiseen asti tämän puheen työstämistä. Miten yhteen puheeseen pystyisi sanoittamaan kaiken sen, minkä läpi on menty viime vuosina? Miten pystyisin lyhyessä hetkessä kertomaan teille, miten tärkeitä olette paitsi minulle, myös Suomelle ja tälle maailmalle, jota te päivittäin työllänne parannatte? Miten en viitoittaisi liikaa tulevan puheenjohtajan työtä, ja samalla kuitenkin voisin sanoa myös sanan tulevasta?

Minun pitäisi puhua neljästä vuodesta, mutta oikeasti monen teidän kanssa ollaan menty tätä matkaa jo pitkälle yli vuosikymmen. Kolmetoista vuotta sitten tehtiin sote-ohjelmaa puolueelle. Yhdeksän vuotta sitten päätimme yhdessä lähteä hallituksesta. No neljä vuotta sitten päätimme lähteä hallitukseen ja siellä päätimme myös pysyä. 

Ja ystävät, millainen kausi siitä tulikaan?

Kuluneiden vuosien aikana on yhdessä menty läpi ilot ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset. Te tunnette mut, ja tiedätte, että minä en ajattele politiikkaa yksilösuorituksena, vaan ennen kaikkea joukkuepelinä. Te olette minun joukkueeni. Olette aina olleet, ja tulette aina olemaan. Tämä on liike, joka jäätävän vaalitappion jälkeenkin kokoontuu innoissaan kirjottamaan seikkaperäisiä vastauksia hallitustunnustelijalle siitä, miten Suomea uudistetaan ja suomalaisten arkea parannetaan. 

Eikä sillä, että olisin pitänyt kirjaa, mutta vastaukset oli kaikista puolueista pisimmät ja seikkaperäisimmät. Ne olivat myös ainoat, joissa nostettiin eräänä tulevaisuuden suurena ratkaistavana asiana myös vaikkapa tekoälyyn liittyvät kysymykset. Tämä on porukka, joka tappion jälkeen katsoo peiliin ja miettii, miten toimia itse paremmin. Tämä on puolue, joka ei etsi vastauksia vain ohjelmapapereistaan, vaan kuulee järjestöjä ja asiantuntijoita ja menee turuille, toreille, festareille ja kylätapahtumiin keräämään näkemyksiä.

Sitä ovat tehneet myös erinomaiset puheenjohtajaehdokkaamme Saara ja Sofia, puoluesihteerikandidaatit ja kaikkiin muihinkin tehtäviin ehdolla olevat. Kansanedustajat ja puolueen aktiivit kaikkinensa. Ja tätä samaa henkeä tarvitaan nyt lisää. Efter riksdagsvalet har över 1000 nya medlemmar anslutit sig till De Gröna. Vi måste också i fortsättningen vara en rörelse som det är lätt att komma med i. Det räcker att du har hjärtat på rätt plats, och en vilja att förändra världen.

Rakkaat ystävät,

te olette porukka, joka myös haastaa ja antaa palautetta. Se ei aina tee tästä hommasta kaikkein helpointa, mutta ajattelen, että juuri niin teidän pitääkin toimia. Mutta, hyvät ystävät, yksikään liike ei nouse vain omaa tekemistä tuijottamalla.  Nyt on aika mennä analyyseistä eteenpäin ja ladata pöytään ratkaisut kannatusalhosta nousemiseen. Katse on käännettävä pois sieltä peilistä muuhun maailmaan ja karistettava tappiomieliala. 

Nyt ei pidä miettiä sitä, miten kokoamme yhteen vihreitä, vaan miten kokoamme yhteen suomalaisia, jotka ovat huolissaan ympäristön ja ihmisten tulevaisuudesta. Ystävät, omaa napaa tuijottamalla tämä homma ei hoidu!

Hyvä puoluekokousväki, minä haluan jo tässä kohtaa sanoa kiitoksen puolueen duunareille. Ihan yhtä lailla piireissä, puoluetoimistolla, eduskuntaryhmässä ja hallitusryhmässä. Vaalitappion myötä monesta joudutaan luopumaan. Jokainen puolueen työntekijä on painanut nämä vuodet sellaisella tarmolla töitä, että tuntuu heidän kannaltaan täydellisen epäreilulta, että vaalitulos oli mikä oli.

Kiitos jokaisesta pitkästä päivästä, jonka olette puolueen eteen tehneet. Teidän työstänne tämä ei jäänyt kiinni.

Annetaan koko salin voimin kaikille vihreille työntekijöille raikuvat aplodit.

Tämä puoluekokous on viimeinen myös Velille puoluesihteerinä. Olet puoluesihteerinä tehnyt aivan huikean työn. Sun silmät ovat aina syttyneet, kun oot saanut uusia puoluebarometrilukuja tai kannattajatutkimuksen. Olet aina mukisematta mennyt kameroiden eteen silloinkin, kun asia ei ole ollut puolueen kannalta kaikista helpoin. Ja olet aina ollut rauhallinen aikuinen, joka varmistaa että hommat pelaavat.

Kiitos Veli, älä mene kauas. 

Kiitos myös Pekka, Krista ja Emma, te olette olleet dream team ministereinä. Jokaisen osaaminen on täydentänyt kokonaisuutta. Yhdessä olemme joutuneet välillä ratkomaan paikoin mahdottomaltakin tuntuneita tilanteita.  

Kiitos Iiris tuuraamisestani aluevaaleissa. Kannoit vastuuta vaikeassa paikassa, mutta siitä lähtien kun olen sut tuntenut, olen tiennyt, että voit kantaa isompiakin vastuita. Älä anna vaalituloksen lannistaa. Sinua tarvitaan! 

Ja kiitos Atte, Hanna, Riikka, Jaakko ja Fatu. On ollut ilo tehdä yhdessä töitä. Kiitän, että kaikista teistä on aina löytynyt tekijöitä sen sijaan, että olisitte vain heitelleet ilmoille ideoita ja vaatineet jonkun muun niitä toteuttavan.

Kiitos puoluevaltuusto ja sen johto Silja, Mikki ja Ville ja puoluehallitus. 

Kiitos eduskuntaryhmä työntekijöineen ennen vaaleja ja niiden jälkeen. 

Kiitos erityisavustajat ja valtiosihteerit, jotka olette painaneet pitkää päivää ja aina tukeneet meitä ministereitä mitä erikoisimmissa käänteissä. 

Rakkaat vihreät ystävät.

Neljä vuotta sitten Porin puoluekokouksessa minut valittiin Vihreiden puheenjohtajaksi.

Oli aika erilaiset tunnelmat kuin nyt. Meillä oli takana vaalivoitto, ja olimme juuri nousseet Antti Rinteen hallitukseen. Me lupasimme suomalaisille isoja asioita: Että tulevan neljän vuoden aikana tehdään koulutuksen kunnianpalautus, että ilmasto ja luonto lakkaavat olemasta politiikan sivulauseita.

Me lupasimme nostaa työllisyysastetta ja uudistaa sotejärjestelmän. Me lupasimme inhimillisempää turvapaikkapolitiikkaa. Me lupasimme rakentaa hiilineutraalia hyvinvointivaltiota, jossa ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointi on kaiken politiikan ytimessä.

Tätä kaikkea me ollaan tehty, vaikka kaikki ei tietenkään tullut kerralla valmiiksi.

Ja uskon, että tämän hallituskauden politiikan perintöä osataan vielä myöhemmin arvostaa. Vaikka se ei juuri nyt siltä tuntuisi.

Siksipä hyvät ystävät, meidän pitää uskaltaa jatkossakin uudistaa Suomea niin, että elämässä kaikista arvokkain voi säilyä.

Politiikassa on olemassa tiettyjä ikiliikkujia. Aina kun vasemmistolaiset puolueet nousevat valtaan, menoja lisätään.
Ja aina kun oikeistolaiset puolueet nousevat valtaan, niitä leikataan. Miten Vihreät eroaa tästä? Kun Vihreät nousee valtaan, me tähdätään rakenteiden uudistamiseen ja muutamme Suomea pysyvästi. 

Se ei koskaan tapahdu helpolla. Moni laji on vaarassa kadota Suomesta, mutta eivät vastarannan kiisket. Perhevapaauudistus, maksuton toinen aste, translain päivittäminen, uusi luonnonsuojelulaki ja ilmastolaki. Suomi vietiin Natoon, rauhanpolitiikasta tinkimättä. Nämä kaikki me tehtiin ja monta muuta!

Naton suhteen haluan sanoa vielä sen, että edesmenneet ukkini ja vaarini joutuivat jättämään kotinsa Neuvostoliiton hyökättyä. Uskon että he olisivat arvostaneet sitä kylmähermoisuutta, jota suomalaiset poliitikot puoluekantaan katsomatta noudattivat Nato-prosessin aikana. Ja sitä, miten Suomi on tukenut ukrainalaisia hyökkääjää vastaan.

Tuen Ukrainalle on jatkuttava.

Mutta näin iso urakka ei neljässä vuodessa tule valmiiksi. Esimerkiksi soteuudistus on tehty, mutta eihän se täydellinen ole. Hoitotakuu parantaa peruspalveluita, mutta jokainen sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjä tietää, että systeemi ei vieläkään toimi. Sen tietävät sotealan ammattilaiset, palkkakuopassa olevat hoitajat ja ylityöllistetyt sosiaalityöntekijät.

Ongelmia on niin nuorten mielenterveyspalveluissa, päivystysten ruuhkautumisessa kuin lastensuojelussa ja vanhusten hoivan toteutumisessakin. Oikeistokonservatiivien ratkaisu kaikkeen on rahoituksen leikkaaminen, vanha vasemmisto taas takertuisi vanhoihin rakenteisiin.

Meillä on rohkeutta tehdä uudella tavalla ja katsoa mikä toimii, ja mennä siihen suuntaan. Ennaltaehkäisevä työ, palvelusetelit, sotealan opiskelupaikkojen lisääminen, kaikkia näitä tarvitaan. Pitää pystyä katsomaan myös laatikon ulkopuolelta, vaikkapa sitä, miten terveyskeskusten aukioloaikoja pidentämällä voidaan poistaa painetta päivystysten puolelta.

Tässäkin pieni meno toisaalla voi tehdä ison säästön toisaalla. On kyse sitten neuvoloista, ikäihmisten hoivakodeista, vammaispalveluista tai lastenkodeista, näiden kaikkien pitää olla kunnossa, jotta Suomi voi olla aidosti hyvinvointivaltio aivan jokaiselle.

Ja sitähän me haluamme.

Hyvä puoluekokousväki.

Yksi mieleen piirtyneitä hetkiä oli viime syksyltä, kun sadat lapset olivat kokoontuneet antamaan ilmastotervehdyksensä.

Auringon paahtaessa Eduskunnan kiviportaita lapset lauloivat: “tää pallo meistä kiva on, tää pallo ainut on.”

Ainut pallo.

Siitähän tässä meidän duunissa on kyse. Vihreiden tehtävä puoluekentällä on asettaa ihmistoiminta ja ennen kaikkea meidän talousjärjestelmä yhden maapallon rajoihin. Mutta vaikka me haluamme nopeampaa muutosta, pitää meidän olla kärsivällisiä. On ideaalimaailma ja on reaalimaailma. Ja me olemme puolue, joka yhdistää nämä kaksi. 

Meillä on visio, mutta me ollaan samaan aikaan puolue, joka toimii nykyisen poliittisen järjestelmän raameissa. Me tarjotaan jotain joka on uutta, mutta joka on myös mahdollista toteuttaa ja tehtävissä. Hiilineutraali hyvinvointivaltio, joka on pysäyttänyt luontokadon ja eläinten kaltoinkohtelun, jossa työllisyysaste on korkea. Kulttuuri kukoistaa. Jossa yhteiskunta ei työnnä ketään syrjälle, jossa ihmiset ovat onnellisia ja jokaisella on mahdollisuus toteuttaa unelmiaan ja elää omannäköistään elämää. Maa, jossa voi elää vihasta, väkivallasta ja ennakkoluuloista vapaata elämää.

Tämä on visio paremmasta huomisesta. 

Ja hyvät ystävät, tämä ei onnistu oikeistokonservatiivisen hallituksen eväillä. Sitähän konservatismi tarkoittaakin: säilyttämistä. Usein kaikista parhaiten pärjäävien vallan ja etuoikeuksien säilyttämistä. Petteri Orpo puhui ennen vaaleja paljon kiiltävästä kirstun pohjasta. Mutta ei valtion taloutta voi hoitaa vain kirstuja katsomalla. Ei eväitä talouden nousuun löydy valtiovarainministeriön budjettikirjasta. Ei, vaikka rivejä tavaisi kuinka perusteellisesti ja mihin suuntaan hyvänsä.

Pitää pystyä katsomaan isoa kuvaa. Poliittisilla päätöksillä voi nimittäin pahimmillaan tehdä valtavaa hallaa taloudelle. Nostan kolme asiaa, joista en ole Orpon hallituksen muodostamisen suhteen ainakaan vielä vakuuttunut. Ne ovat ympäristöpolitiikka, maahanmuuton vauhdittaminen ja Eurooppa-politiikka. Ilmastopolitiikka ja luontopolitiikka ovat mitä suurimmassa määrin talouspolitiikkaa.

Sen lisäksi että ilmastokriisin ja luontokadon etenemisen hinta on kova, piilee vihreässä siirtymässä valtava taloudellinen mahdollisuus. Minua ei kiinnosta se, kutsuuko tuleva hallitus sitä vihreäksi siirtymäksi, puhtaaksi siirtymäksi vai sinivalkoiseksi siirtymäksi. Minua kiinnostaa se, onko tekoja. 

Kissan turkin värillä ei ole väliä, kunhan se pyydystää hiiriä. Tai tässä tapauksessa kunhan se rakentaa tuulivoimaa, aurinkovoimaa ja kiertotaloutta.

Tässä kohtaa on olennaista se, että Suomi on pieni, ja maailma on suuri. 

Ja juuri siksi Suomessa kannattaa edistää ilmastotoimia ja luontotekoja. Vihreän siirtymän ympärillä liikkuu globaalisti jättimäiset rahavirrat. Jos Suomi pystyy houkuttelemaan edes pienen siivun vihreän siirtymän parissa liikkuvista investoinneista, on se kansantaloudellisesti merkittävää.

Suomalaisyritysten Climate Leadership Coalition ja konsulttiyhtiö Boston Consulting Group ovat arvioineet, että vihreä siirtymä voi tuoda Suomelle jopa yli 85 miljardin euron vientitulot vuoteen 2035 mennessä. Siis 85 miljardin.

Ja kääntäen: pelkkä ilmasto- tai luontopolitiikan jarrun painaminen tulisi todella kalliiksi. Riikka Purran sanoja lainaten, se olisi “äärimmäisen typerää” niin ympäristön kuin kansantalouden kannalta. Toinen asia; oikeistokonservatiivien maahanmuuttopolitiikka.

Suomesta puuttuu ammattilaisia melkeinpä alalta kuin alalta. Hoitajapula, insinööripula, tarjoilijapula, koodaripula…Meiltä puuttuu tästä maasta niin paljon työntekijöitä, että voisi puhua taas uudestaan ”pula-ajasta”, vaikka tämä on vähän erilaista pulaa kuin edellisillä kerroilla. 

Ja mitä Säätytalolla neuvottelevat puolueet tekevät?Koittavat keksiä uusia esteitä työperäiselle maahanmuutolle! Kun nyt pitäisi etsiä keinoja, joilla Suomesta tehdään houkutteleva. Miettiä hyvää kotoutumista, perhepolitiikkaa, kielipalveluita. Hallituksessa saimme jo hyvän käänteen aikaiseksi kohti parempaa. 

Sitä ei ole varaa hassata. Minä lataan pöytään sen, mitä nyt pitäisi tavoitella. 150 000 uuden työllisen saamista Suomeen vuoteen 2030 mennessä. Kaikki eivät siis tietenkään olisi maahan muuttavia. Se edellyttää myös sosiaaliturvan kannustinloukkujen purkamista ja mielenterveysongelmien parempaa hoitoa, joka takaa työkyvyn.

Mutta tavoite ei yksinkertaisesti onnistu, jos maahanmuuton eteen aletaan kasaamaan uusia esteitä. Ja mietityttää minua sekin, miltä Orpon hallituksen EU-politiikka tulee näyttämään. Euroopasta ja Euroopan unionista ei juurikaan vaalien alla tai vaalien jälkeen puhuttu.

Aikanaan Vihreiden EU-taival ei ollut mitenkään yksinkertainen. 1990-luvulla puolue oli jakautunut, kun osa epäili, olisiko EU:n ympäristöpolitiikka edistyksellistä vai taantumuksellista. Suomi kuitenkin liittyi EU:n jäseneksi, ja todella hyvä, että liittyi.

Nythän asetelma on monessa asiassa kääntynyt niin päin, että komissio olisi halukas tekemään kunnianhimoisempaa ilmasto- ja luontopolitiikkaa kuin jäsenmaat antavat. Enkä tällä tietenkään tarkoita sitä, että kaikki komission esitykset pitäisi noin vain kuitata tai että ne olisivat aina hyviä.

Tietenkin Suomen pitää vaikuttaa niin, että maamme omaleimaisuus tunnistetaan. Mutta kaikkea ei pidä vastustaa. Esimerkiksi iso tulevien vuosien kysymys on se, miten EU voi yhteisesti vauhdittaa vihreitä investointeja koko maanosaan. Tällä hetkellähän siis Yhdysvallat ja Kiina uhkaavat ottaa asiassa etumatkan. Se millaista työkalua tähän käytetään on toisarvoinen kysymys. Asian pihvi on tämä: jos asioita ei tehdä EU:n laajuisesti, isot jäsenmaat suosivat surutta omia yrityksiään ja Suomi jää investoinneista sivuun. Se tarkoittaa sitä, että työpaikka syntyy Haminan sijaan Hampuriin ja Rauman sijasta Rotterdamiin. Kun asiat tehdään koko EU:n tasolla, suomalaiset edelläkävijäyritykset pärjäävät.

Voi kuitenkin olla, että jatkossa komissio ei olekaan yhtä kaukonäköinen. Kaikki riippuu ensi vuoden eurovaalien tuloksesta. Niissä me puolustetaan peräti kolmea meppipaikkaa. Vihreäthän on tällä hetkellä jaetulla suurimman suomalaisryhmän sijalla kokoomuksen kanssa. Vaikka Suomen hallitus löisi liinat kiinni, voivat suomalaiset mepit kuitenkin omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että unioni ei kalkkeudu, vaan uudistuu. Mitä enemmän vihreitä meppejä on, sitä helpommin se onnistuu. Ja kun kokoomus näyttää olevan Eurooppa-politiikkansa kanssa kuin lastu laineilla, nyt meillä on aito mahdollisuus ottaa eurovaaleissa ykkössija. Tämä on tavoitetaso, joka meidän on itsellemme asetettava.

Mutta hyvät ystävät, ensi keväänä on yhdet toisetkin vaalit. Arvaatte ehkä jo mitkä? Puhun tietenkin presidentinvaaleista! Tällä viikolla kuultiin iso uutinen, eli se että Pekan tukiyhdistys alkoi keräämään kannattajakortteja. En voi kuvitella ketään parempaa ehdokasta. En tiedä löytyykö Suomesta kovempaa ulkopolitiikan osaajaa kuin Pekka. Se nähtiin Suomen Nato-tien yhteydessä, ja sille on tarvetta tulevinakin vuosina. Venäjä sotii vieläkin Ukrainassa ja maailma on myllerryksiä täynnä.

Silloin tarvitaan turvallista otetta. Pekka näkee isot kansainväliset linjat, mutta pitää pienen ihmisen puolta. Pekan voi nähdä aivan yhtä luontevasti patikoimassa lantsarit jalassa Seitsemisellä tai YK:n yleiskokouksessa Manhattanilla. Pekan taakse voi asettua suomalaiset halki maan. Minä haluan seuraavaksi nähdä Pekan pitämässä uuden vuoden puheita kansalle.

Tehdään siis Pekka Haavistosta Suomen seuraava presidentti!

Hyvä puoluekokousväki.

Sanoin neljä vuotta sitten, että en pelkää natseja enkä trolleja. No en minä pelkää vieläkään! Pelko ei muutenkaan ole hyvä politiikan työkalu. On se sitten ulkomaalaisten pelko, kaiken muutoksen pelko tai ihan vain eri mieltä olevien pelko, on pelon varassa päätösten tekeminen aina vaarallista.

Suomalaiset eivät halua pelätä, suomalaiset haluavat toivoa. Toivoa sellaisesta Suomesta, jossa jokaista kannatellaan. Jossa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Jossa ilmastokriisi ja luontokato on torjuttu. Jossa ikäihmiset saavat kävelyseuraa, ja jossa kouluissa kaikenlaiset oppijat saavat opettajalta tukea. Jossa kulttuuri kukoistaa, ja päättäjät tunnistaa myös kulttuuri- ja tapahtuma-alan taloudellisen arvon. Jossa asunnottomuutta ei enää ole ja leipäjonoja tutkivat enää historioitsijat. I vilket företagaren i Jakobstad kan anställa nya arbetare varav alla inte måste kunna perfekt finska eller svenska. Vari Finland kan utan själförtroendeproblem vara en konstruktiv del av Europeiska Unionen och söka lösningar till hela världsdelens problem.

Se on vihreä Suomi johon minä uskon, ja minä ajattelen, että sille on edelleen tilausta. Ja voisimmeko me vihreät napata tästä puoluekokouksesta ripaus Seinäjoen slogania ja ajatella, että meillä on puolueessa entistä enemmän tilaa, avaruutta ja meillä on puolueena nyt täydellinen hetki katsoa entistä pidemmälle tässä lakeuksien maailmassa.

Oikein hyvää puoluekokousta jokaiselle, ja äärettömän iso kiitos siitä, että olen saanut muuttaa Suomea yhdessä teidän kanssa.

Tässä työssä eittämättä parasta on vihreä jengi ympäri Suomen! Ja se, kun saamme yhdessä asioita muutettua!

Kapula vaihtuu, mutta työ jatkuu!