Maria Ohisalon puhe vihreiden puheenjohtajapäivillä 28.1.2023

Hyvät puheenjohtajat, kära ordförande,

ihana olla teidän kanssa täällä tänään, fantastiskt att vara här med er idag!

Minusta tuntuu, että pandemiavuosien aikana meidän liike kärsi aivan erityisen paljon siitä, että ei ollut kasvokkaisia kohtaamisia.

Kyllähän nämä vaalit tuntuvat jotenkin eri tavalla oikeilta vaaleilta kuin kaksi edeltävää. Olen nähnyt aivan poikkeuksellisen kovaa draivia, kun porukka on päässyt taas yhdessä tekemään.

Te olette erityisen tärkeä joukko tämän kevään vaalituloksen tekemisessä. En halua ladata tällä teidän niskoille yhtään enempää painetta, tiedän että sitä on ihan tarpeeksi jo valmiiksi.

Haluan vain sanoa, että uskon teihin ja meidän koko liikkeeseen todella paljon.

Minulta toivottiin tähän kohtaan pientä katsausta ajankohtaisesta poliittisesta tilanteesta ja käynnissä olevasta vaalikeväästä.

Kiteytän sen yhteen virkkeeseen: Jonkin on pakko muuttua, jotta elämässä arvokas säilyy ennallaan.

Tätä olen miettinyt viime aikoina moneltakin kantilta. Muutosta sitä paitsi on lähes mahdoton estää. Me voidaan vaikuttaa siihen, millainen se on. Me voidaan vaikuttaa siihen, että ihmiset ja ympäristö voivat jatkossa hyvin. 

Vi kan försvara naturen och människan från girighet och kortsiktighet. 

Kun Vihreät lähti hallitukseen neljä vuotta sitten, näytti Suomi ja maailma aika erilaiselta paikalta.

Koulutuksesta oli leikattu rajusti porvarihallituksen aikana, ilmastotyötä oli potkittu pallona eteenpäin ja luonto ei ollut edes politiikan puheenaihe.

Krim oli miehitetty, mutta Venäjän suurhyökkäyksestä ei ollut kenelläkään vielä aavistustakaan.

Pandemiakin pysyi scifielokuvissa arjen sijasta.

Kuluneiden neljän vuoden aikana on tehty iso työ, jotta koulutusleikkauksia on saatu paikattua, ilmaston suhteen on saatu kunnianhimoiset päästövähennykset käyntiin ja luonnon tila on nostettu neuvottelujen keskiöön. Samalla on luovittu läpi kriisien. 

Olen itse yrittänyt pitää huolen erityisesti siitä, että kaikista heikoimmassa asemassa olevia tuetaan. Joskus siinä on onnistuttu paremmin, joskus kankea byrokratia on heittänyt kapuloita rattaisiin. 

Venäjän julma hyökkäyssota on otettu tosissaan, Ukrainaa on autettu ja venäläisestä fossiilisesta energiasta on lähdetty irtautumaan.

Ylipäätään Putinin hirmuhallinnon todellisuudelta ei enää suljeta silmiä.

Sanoisin, että politiikka on mennyt kuluneiden vuosien aikana aivan oikeaan suuntaan, vaikka ajat ovat vaikeat olleetkin. Mutta ei me olla vielä perillä, eikä politiikassa voi ikinä perille päästäkään.

Hyvät vihreät ystävät, kära Gröna vänner

Törmään aina välillä kritiikkiin, joka lähtee liikkeelle siitä, mikä kaikki on mahdotonta. Että yhteiskunnassa asiat vain ovat sillä tavalla kuin ovat, ja kaiken muun ehdottaminen on haihattelua.

Silloin on hyvä muistella vähän menneitä.

Kymmenen, kaksikymmentä vuotta sitten tuulivoima oli jotain, josta edelläkävijäyritysten lisäksi lähinnä vihreät innostuivat. Viime vuonna tuulivoimaa rakennettiin ennätysmäärä, kapasiteetiltaan noin puolitoistakertaa sen mitä Olkiluoto 3 tulee olemaan.

Viime vuonna maailmassa sijoitettiin yhtä paljon vihreään siirtymään kuin fossiilisiin polttoaineisiin. Fossiilitalouteen sijoittaminen on sijoitus menneisyyteen.

Se ei kannata.

Vielä muutama vuosi sitten luonnon monimuotoisuus oli asia, johon politiikan toimittaja ei tarttunut muuta kuin hiiren hiljaisena uutispäivänä. Viime syksynä se oli eduskuntakeskustelujen yksi pääaihe ja YK:n luontokokous teki kansainvälisen luontotyön saralla historiaa.

Löytyy voimia, jotka aikanaan vastustivat yleistä äänioikeutta, peruskoulua ja ympäristöministeriön perustamista. Mutta vielä enemmän löytyi heitä, jotka uskoivat huomiseen.

Sillä samalla uskolla on tehty tasa-arvoinen perhevapaauudistus ja oppivelvollisuutta on pidennetty. Nykyisiä ihmisoikeusongelmia korjaava translaki on tapeltu lähes maaliin asti, vaikka sillekin on löytynyt omat vastustajansa.

Tämän päivän Suomessa on aivan todella paljon hyvää ja puolustettavaa. Mutta niin on myös korjattavaa.

Suomalaiset rakastavat luontoa ja välittävät eläimistä, mutta meidän järjestelmä ei aina tee sitä. Siitä viimeisin karu esimerkki saatiin, kun selvisi että Evijärven turkistilalla yli tuhat kettua oltiin päästetty kuolemaan nälkään.

Ne kuvat on hirveitä.

Valtaosa suomalaisista ei hyväksy turkistarhausta. Minusta pitäisi olla aivan selvää, että turkistarhaus tulee lopettaa siirtymäajalla, ja jo ensi hallituksen pitäisi tehdä asiasta päätös.

Mutta ei meidän järjestelmän keskiössä ole aina ihminenkään. On aivan erityisen herkällä korvalla kuunneltava sitä, mitkä asiat arjessa tökkivät.

Miten päiväkodeissa ryhmäkoot on kohtuuttoman isot ja väkeä puuttuu. Peruskouluissa opettajien aika ei riitä koululaisten kanssa. Nuoret juuttuvat hakijasumaan korkeakouluihin hakiessaan. Koulutuksen kanssa ei pitäisi kitsastella. 

Vaikka taloudessa tulee olemaan tiukkaa, on koulutukseen satsaaminen sijoitus tulevaisuuteen.

Talous on tietenkin isosti tapetilla tänä keväänä. Minä itse uskon, että voimme säilyttää markkinataloudesta sen osan joka toimii, ja uudistaa pelisääntöjä palvelemaan planeettaa, luontoa ja ihmistä. 

Jos teemme niin, vuonna 2035 hyvinvointivaltion talous on tasapainossa, Suomi hiilineutraali ja työnteko kaikille kannattavaa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että talous asetetaan planeetan rajoihin, kun muut haluavat asettaa ihmisen ja luonnon talouden rajoihin.

Se tarkoittaa rohkeita uudistuksia. Vihreällä siirtymällä houkutellaan Suomeen investointeja ja luodaan työpaikkoja, ja työllisyysaste nostetaan 80 prosenttiin.

Menoleikkauksiakin pitää tehdä, ja niiden rinnalla veronkorotuksia sekä rakenteellisia uudistuksia. Olen sitä mieltä, että alussa kannattaa painottaa rakenteellisia uudistuksia, sillä ne luovat kasvua ja tuovat säästöjä tulevaisuudessa.

Tähän kaikkeen auttaa vihreä verouudistus, ja vihreä siirtymä.

Meillä pitää olla uskallusta puhua taloudesta vihreästä näkökulmasta. Silläkin uhalla, että huutia tulee sekä oikealta että vasemmalta. Vihreä talouspolitiikka ei ole oikealla eikä vasemmalla, vaan yhden pallon rajoissa. 

Satu Hassi on usein puhunut siitä, että meidän kannattaisi muistaa roolimme tämän pallon suojelussa. 

Olemme aika yksin aika suuren avaruuden keskellä, eikä meille ole toista planeettaa, jos tuhoamme tämän avaruusaluksemme.

Tähän aiheeseen tullaan palaamaan, kun me julkaistaan ensi kuussa meidän vaaliohjelma puoluevaltuustossa Kouvolassa.

Hyvät puheenjohtajat,

teistäkin todella moni on pitänyt viime kuukausien aikana meteliä Suomen metsien puolesta. Ja ihan syystä. Ja kiitos kun olette äänessä!

Suomalaiset metsät eivät voi hyvin.

Kuukkelit kärsivät metsien pirstoutumisesta, hömötiaiset vanhojen metsien katoamisesta. Hiilinielut ovat romahtaneet, koska metsistä hakataan liikaa ja liian nuorta puustoa.

Metsäteollisuus nauraa matkalla pankkiin,ja metsänomistaja menettää liian kiireellä tehtyjen hakkuiden vuoksi tulevien vuosien voitot.

Viime viikkoina tämä kysymys on tullut aivan poikkeuksellisen näkyväksi, kun metsäkoneen telat ovat piirtäneet jälkiä Kolarin Aalistunturin kirkkaan valkoisille rinteille, vaikka paikalliset ovat halunneet alueelle kansallispuiston.

Kyse on vielä kaiken lisäksi valtion maista: ne ovat meidän kaikkien omaisuutta.

Jos haluaa selvittää puolueiden luontopolitiikan ja ilmastopolitiikan uskottavuuden, kannattaa katsoa sitä, mitä puolueet ajavat metsien suhteen.

Haastankin kaikki puolueet kertomaan äänestäjille avoimesti ennen vaaleja:

Oletteko valmiit laskemaan hakkuumääriä?
Oletteko valmiit suojelemaan vanhoja ja luonnontilaisia metsiä?
Oletteko valmiit lisäämään luonnonsuojelun määrärahoja?

Me vihreät ollaan.

Me ei anneta elämän hiipua, vaan annetaan luonnon kukoistaa. Me lähdetään näihin vaaleihin puolustamaan koulutusta, torjumaan eriarvoisuutta ja pelastamaan suomalaiset metsät.

Vi är det gänget som försvarar jämställdhet och mänskliga rättigheter.

Me lähdetään ehkä liikkeelle altavastaajan asemasta, mutta se ei ole ennenkään pysäyttänyt meitä, vaan päinvastoin voimauttanut. Me voidaan hyvin pitää kiinni nykyisistä 20 kansanedustajan paikasta ja varmistaa, että tulevissakin hallitusneuvotteluissa etenevät vihreät ratkaisut tämän päivän ja huomisen ongelmiin. Että Suomen suunta ei tee u-käännöstä, vaan hyvällä tiellä jatketaan kohti parempaa.

Kiitos että ootte ja jaksatte taistella.

Minäkään en aio luovuttaa.