Maria Ohisalon puhe Vihreiden puheenjohtajapäivässä 30.1.2021

Minä uskon, että me suomalaiset pystymme mihin vaan, kun vain päätämme niin.

Sen on näyttänyt kulunut vuosi, kun olemme laittaneet naamalle maskit ja pitäneet toisistamme huolta.

Sen ovat näyttäneet maailman parhaat opettajamme, jotka ovat vuoden aikana venyneet kouluissa ihmeisiin lastemme tulevaisuuden puolesta.

Sen ovat näyttäneet ilmastotoimia sinnikkäästi vaatineet nuoret ja ne omakotitalojen omistajat, jotka ovat vaihtaneet ilmastolle haitallisia öljykattiloita lämpöpumppuihin sellaista tahtia, että historiallisen suuri tukipotti on jo loppumaisillaan (lisää on kuitenkin tulossa, ei siis huolta).

Emme ole antaneet periksi, vaan katseemme on kiinnittyneenä tulevaan.

Kunnilla on Suomessa paljon valtaa.

Kevään kuntavaaleissa voimme kääntää suunnan kohti kestävää tulevaisuutta: torjua ilmastonmuutosta, panostaa koulutukseen, suojella arvokasta luontoamme.

Tukea heikoimpia, vahvistaa hyvinvointia, vaalia mielenterveyttä ja edistää tasa-arvoa.

Kunnissa voimme tehdä reilun muutoksen.

Se tarkoittaa isojen kysymysten ratkaisemista myös kuntavaaleissa.

Ilmastotekoja ei voi laittaa odottamaan parempia aikoja.

Niitä pitää tehdä jokaisessa kunnassa.

Jokainen päätös, joka edistää esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantoa,

pyöräteitä tai toimivaa julkista liikennettä, on teko ilmastokriisin torjumiseksi.

Meidän vihreiden tavoitteena on se, että kaikki suomalaiset kunnat ovat hiilineutraaleja viimeistään 2030-luvulla.

Jotkut pelottelevat, että ilmastokriisin torjuminen tarkoittaa elämän kurjistumista.

Eihän se niin ole, vaikka joitain asioita pitäisikin opetella tekemään uudella tavalla.

Itse asiassa olemme jo ottaneet askelia kohti hiilineutraaliutta, ilman, että aina edes pidämme sitä erikoisena:

Kun kahvilan tiskillä on suoraan tarjolla kauramaitoa, tai kun aurinkopaneelit ovat se kätevin tapa saada sähköä vanhaan mummonmökkiin,

Teko kerrallaan muuttuvat aiemmin niin isoiksi koetut valinnat lopulta tosi arkisiksi.

Olennaista on se, että yhteisillä päätöksillä kestävä elämäntapa tehdään

helpoksi ja kannattavaksi tulojen suuruudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Ei kestävän elämän tarvitse olla hampaat irvessä puurtamista ja joka ikisen valinnan tarkastelua suurennuslasilla.

Till exempel när man förbättrar energieffektivitet i egnahemshus eller kommunens fastigheter, skyddar det både klimatet och plånboken.

Även i fråga om trafiken kan vi göra många saker smartare.

Viime viikolla Vihreät esitti uudistuksena kokonaisten kaupunkiseutujen lähijunaliikennettä.

Esimerkiski Turun, Tampereen, Oulun, Lappeenrannan, Lahden ja Kouvolan seuduilla olisi vanhoja seisakkeita hyödyntäen mahdollista tuoda jopa miljoona suomalaista lähijunaliikenteen pariin.

Nyt on aika palauttaa Suomi raiteille!

Jos taas asut vaikkapa Keuruulla, voi kestävä liikkuminen tarkoittaa esimerkiksi sähkö- ja biokaasuautoilua, kutsuliikennettä tai erilaisia uusia kuljetuspalveluita.

Eikä kukaan ole viemässä kodin pihasta sitä bensa- tai dieselautoa, vaikka jotkut sillä ihan tietoisesti pelottelevatkin.

Vihreät haluaa tehdä kestävät valinnat helpoiksi kaikille.

Että kelle tahansa on mahdollista hankkia siksi seuraavaksi autoksi vähäpäästöinen vaihtoehto, jos autolle on tarve.

Tämä muutos on muuten jo käynnissä: viime vuonna samaan aikaan kun diesel- ja bensa-autojen kauppa hyytyi, täyssähköautojen ja lataushybridien kauppa yli kaksinkertaistui.

När vi i december gjorde det möjligt att använda skrotningspremien från gamla bilen till att köpa en el-cykel, har över hälften utnyttjat möjligheten.

När folk går och cyklar mera gynnar det även hälsan.

Ei ole ihmisten oma vika, jos arkisen elämän välttämättömyydet edellyttävät autoilua.

Hyvin harva ihan vain huvin vuoksi puhdistaa kohmeisin sormin autoa lumesta

ja ajaa ristiinrastiin ruokakaupan, lasten harrastusten, kodin, koulun ja työpaikan väliä.

Me voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisia kuntia tähän maahan rakennetaan.

Sulkekaa silmänne ja kuvitelkaa täydellistä kotipaikkaa.

Harva taitaa ajatella vilkasta moottoritietä ja supermarketin parkkipaikka-aavikkoa.

Mä ajattelen ihmisten kokoisia ja asukkaidensa näköisiä kaupunki- ja kuntakeskuksia, joissa palvelut ovat lähellä toisiaan.

Taajamia, joissa on katuelämää, kirjasto ja kivijalkaliikkeitä. Kenties torikojuja veden äärellä. Tai tiivistä kaupunkia, jotka jättää tilaa lähiluonnolle.

Koronakriisi on jo kolmas kriisi, joka iskee 80- ja 90-luvuilla syntyneisiin.

Me vietimme lapsuutta 90-luvun laman keskellä, jolloin yrittäjiä ajautui konkurssiin ja niukan arjen keskellä eläneitä perheitä hajosi.

Me olimme parikymppisiä 2000-luvun eurokriisissä, jolloin osa ei saanut koskaan sitä ensimmäistä työpaikkaa, jossa kokeilla siipiään.

Emme tietenkään enää voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtui 90-luvulla tai 2000-luvun taitteessa.

Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä ratkaisuja tehdään tänään.

Edellisten kriisien uhkat ovat nytkin ilmassa.

Koronan kanssa eläminen on ajanut monet alat ahtaalle, perheet ovat olleet kovilla

ja erityisesti alle 30-vuotiaiden työttömyys oli viime vuonna huolestuttavassa kasvussa.

Monessa kunnassa mietitään nyt, mitkä ovat niitä keskeisimpiä palveluita kuntalaisten kannalta.

Osa puolueista olisi heti herkästi leikkaamassa, jos siihen tarjotaan yhtään tilaisuutta.

Sen sijaan, että kysymme vain mitä kuuluu pankeille, meidän pitää kysyä mitä kuuluu opintolainaa pois maksavalle nuorelle, pankin aulaa siivoavalle vuokratyöntekijälle tai säästönsä menettäneelle freelance-taiteilijalle.

Meidän katseen on oltava yksinhuoltajaäidissä, yksinyrittäjissä ja pienituloisessa perheessä.

Asunnottomassa pitkäaikaistyöttömässä ja ulkomailta tänne muuttaneessa opiskelijassa.

Tätä on reilu muutos.

Että ketään ei jätetä yksin.

Se ei ole sanapari, vaan tekoja.

Hyvinvointivaltio tarjoaa tärkeitä turvaverkkoja, joista voi ponnistaa takaisin ylös.

Iso osa niistä verkoista viritetään kunnissa.

Kuntien palvelut eivät ole mikään kasvoton koneisto.

Kunnista löytyy se neuvolan työntekijä, joka auttaa perheen nuorimmaisen kanssa, kun omat voimat eivät enää riitä.

Kirjastonhoitaja, joka vinkkaa sinulle romaanin, joka voimauttaa korona-ajassa.

Se opettaja, joka uskoi sinuun ja kannusti tavoittelemaan unelmia.

Kriisin keskellä kunnissa tehdään arvovalintoja, joissa vastakkain ovat kylmä talouspuhe ja toisaalta kaikille kuuluva oikeus palveluihin, tukeen ja turvaan.

Erityisesti tässä ajassa tarvitaan kuntien ja valtion yhteistyötä sekä vihreitä päättäjiä, jotka ovat aina heikoimman puolella.

Tämä aika vaatii myös sitä, että käärimme hihamme ja rakennamme Suomelle uutta huomista.

Koulutus on ollut maamme menestystarina ja osaavat opettajamme ylpeydenaihe.

On oikeasti pieni ihme, että Suomessa voi taustasta riippumatta saada maailmanluokan koulutuksen, että siitä lähikoulustakin voi ponnistaa ihan miten pitkälle vain.

Näissä kuntavaaleissa ratkaistaan, onko niin jatkossakin.

Oppimistulosten lasku ja oppimiserojen kasvu pitää saada käännettyä.

Ei saa olla vanhempien lompakon paksuudesta kiinni, mitä mahdollisuuksia lapselle tai nuorelle elämässä avautuu.

Vaikka hyvän sään aikaan kaikki puhuvat koulutuksen tärkeydestä,

kyllä me tiukoissa paikoissa nähdään puolueiden välillä selviä eroja.

Vihreille koulutukseen panostaminen on arvovalinta.

Ilman sitä ei ole tasa-arvoa, ei innovaatioita eikä kasvua.

Med utbildning bygger vi Finlands framtid.

Vihreät lähti hallitukseen tekemään koulutuksen kunnianpalautusta.

Sitä samaa tehdään myös kunnissa ympäri Suomen.

Nyt on aika laittaa kouluissa perusasiat kuntoon.

Liian moni lapsi jää vaille tarvitsemaansa tukea ja liian moni opettaja väsyy.

Kulunut vuosi on mullistanut koulujen ja perheiden arjen.

Nyt on varmistettava koulujen riittävät resurssit, tuettava oppilaiden hyvinvointia ja tunnustettava osaavien opettajiemme arvo.

Homekouluja pitää korjata ja jokaisen lapsen koulupäivästä tehdä turvallinen.

Lapset ja nuoret on muutenkin nähtävä kokonaisina ihmisinä.

Sillä, miten muuten elämässä menee, on tutkitusti vaikutusta myös oppimistuloksiin.

Kuten vaikkapa se, onko kaikilla lapsilla mahdollisuutta harrastaa.

Onko se futiskenttä juuri sopivasti bussireitin varrella, ja löytyykö nuorisotaloa, jossa voi nähdä kavereita.

Me haluamme rakentaa sellaista yhteiskuntaa, joka ei kuluta ihmisiä loppuun.

Ja jossa terveys ei riipu lompakon paksuudesta tai postinumerosta.

Hoitoon pitää päästä helposti ja nopeasti.

Näissä kuntavaaleissa haluan puhua erityisesti mielenterveydestä.

Jotain on pahasti pielessä, jos ja kun jo opiskelijat uupuvat ja kolmekymppiset saavat burnouteja.

Mielenterveysongelmista johtuvat sairauspoissaolot ovat lisääntyneet viime vuosina, ja aivan erityisesti nuorilla.

Alle 35-vuotiailla mielenterveyden häiriöt ovat jo yleisin syy sairauspoissaoloihin.

Kyse ei ole pikkuasiasta.

Mielenterveyden takia työkyvyttömyyseläkkeellä on lähes 60 000 ihmistä.

Se on kooltaan jo keskisuuren kaupungin kokoinen joukko.

Asiantuntijat ovat varoittaneet jopa mielenterveyskriisistä.

Kulunut vuosi on vaikeuttanut avun hakemista entisestään ja seinät ovat monen kotona tuntuneet kaatuvan päälle.

Kunnissa me voimme tehdä paljon jaksamisen ja mielenterveyden edistämiseksi.

Olen kuullut, että monissa kunnissa edistetään mielenterveystaitojen opettamista koulussa, kyse on eräänlaisesta mielenterveyden ensiapukurssista.

On tärkeää tietää, kuinka vakavasti masentunutta sukulaista voi auttaa hakemaan apua

tai miten paniikkikohtauksen saaneen työkaverin saa rauhoittumaan.

Nämä ovat aivan yhtä keskeisiä ensiaputaitoja kuin elvytyskin.

Mielenterveystyön tärkeyteen on hiljalleen herättykin ympäri Suomen.

Terveydenhoidossa on ongelmien hoitamisen ohella vähintään yhtä tärkeää niiden ennaltaehkäisy.

Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden lisäksi se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kukaan ei joudu jättämään käymättä terveydenhoitajalla asiakasmaksujen vuoksi ja että nuorilla on käytössään maksuton ehkäisy.

Nuorten maksuttomasta ehkäisystä on jo hyvää kokemusta isommista kaupungeista, mutta se olisi fiksua laajentaa myös pienempiinkin kuntiin.

Meidän Vihreiden tehtävä on varmistaa, että jatkossa ympäri Suomen saa apua ja tukea, jos sitä tarvitsee.

Luonto on meille suomalaisille rakas ja toisaalta joka päivä yhä enemmän uhattuna.

Siksi olemme tehneet hallituksessa historialliset panostukset luonnonsuojeluun luontokadon torjumiseksi.

Kunnissa on nyt mahdollisuus suojella ennätysmäärä luontoa, koska sille löytyy viimein rahoitusta. Se tarkoittaa entistä suurempaa määrää monimuotoisia metsiä, ennallistettuja soita ja vapaana virtaavia vesiä, joihin vaelluskalat voivat nousta.

Suomalaiset ovat kuluneena vuonna suunnanneet joukolla kotimaan luontokohteisiin.

Juttelin juuri tällä viikolla Lapin vihreiden kanssa siitä, miten tärkeää olisi Kemijoen vaelluskalojen esteiden purkaminen Savukoskelta Enontekiölle. Se lisäisi samalla myös matkailun edellytyksiä.

Käytännössä tämä tarkoittaisi siis sitä, että Kemijoen valtavien patojen rinnalle rakennetaan kunnolliset ohitusuomat.

Ei edistys voi tarkoittaa aina sitä, että nimenomaan luonto joutuu väistymään.

Kulunut vuosi on muistuttanut siitä, kuinka tärkeä henkireikä luonto on suomalaisille.

Se on paikka, jossa voi hiljentyä ja josta saa arkeen voimaa.

Olen itsekin fiilistellyt uudella tavalla lähiluontoa, saaristoa ja ihan tuttuja vehreiden maisemien halki kulkevia ulkoilureittejä, joita pitkin voi painaa polkupyörällä ja tuulettaa ajatuksia.

Juuri siksi on tärkeää varmistaa kunnissa, että lähiluonto, kuten esimerkiksi lähimetsät, on ihan kaikille helposti saavutettavissa.

Moni onkin kohdannut luonnossa liikkuessaan lohduttomia näkyjä.

Olin viime kesänä pitkällä pyörälenkillä itärajalla, ja aika surullisena katselin valtavia avohakkuaukeita matkalla Vaalimaalle.

On vaikea kuvitella surullisempaa asiaa kuin avohakkuun hävittämä metsävanhus.

Se ei tule olemaan koti hömötiaiselle enää meidän elinaikanamme.

Jos menetämme omat ikimetsämme, menee satoja vuosia ennen kuin ne kasvavat takaisin.

Satoja vuosia.

Ajatelkaa millainen perintö se olisi jättää.

Me ollaan ehkä niin tottuneita näihin näkyihin, ettei me oikein ymmärretäkään

kuinka vahingollisesta asiasta on kysymys.

Taaskaan, näin ei ole oikeasti pakko olla.

Meidän ei ole pakko tyytyä siihen, että lähimetsät muuttuvat hakkuuaukeiksi ja parkkipaikoiksi, tai että kaivosyritykset tärvelevät korvaamattoman arvokkaat luontoalueet.

Ihmiset ympäri maan ovatkin nousseet puolustamaan perinteisiä maisemia.

Soiden puolesta allekirjoitetaan vetoomuksia ja metsänomistajat selvittävät jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksia.

Meillä onkin näissä kuntavaaleissa mahdollisuus kääntää kehityksen suunta.

Vihreät lähtee näihin vaaleihin tekemään historiallisen kovaa vaalitulosta.

Me Vihreät pystymme voittamaan näissä vaaleissa pääkaupungin ja lisäämään valtuustopaikkojen määrää koko maassa.

Me kutsutaan entistä useammat mukaan tekemään muutosta. Entistä useammassa kunnassa tulee olla mahdollisuus äänestää Vihreää ehdokasta.

Vihreiden viesti kuntavaaleihin on: Pystymme mihin vaan, kun päätämme niin.

Näissä kuntavaaleissa on kyse siitä, päätämmekö yhdessä rakentaa parempaa huomista.

Vihreät pitää heikoimpien, pienten ja luonnon puolta silloinkin, kun ajat ovat vaikeat.

Meillä on ratkaistavana ilmastokriisi, luontokato ja ihmisille tärkeiden arjen palveluiden tulevaisuus tilanteessa, jossa monen kunnan talous on tiukalla.

Ratkaisut voidaan löytää, kunhan pidämme kiinni vahvuuksistamme – päättäväisyydestämme ja kyvystämme asettua toisen ihmisen asemaan.

Ne ovat kantaneet meitä suomalaisia ennen ja niitä tarvitaan matkalla eteenpäin.

Nyt on pahin mahdollinen hetki leikata lastemme koulutuksesta, jolle huominen rakennetaan.

On pahin mahdollinen hetki leikata niistä palveluista, joilla estetään eriarvoisuuden kasvu.

Talouden kriisit jättävät pitkän varjon, eikä meillä on varaa yhteenkään kadotettuun sukupolveen.

Edellisten kriisien vahinkoja on mahdollista välttää.

Tasa-arvo ja välittäminen tarvitsevat kunnissa puolustajia juuri nyt.

Vihreässä kunnassa jokainen voi kokea kuuluvansa osaksi yhteisöä.

Palvelut ovat helpon matkan päässä ja harrastuksia löytyy kaikille vekaroista vaareihin.

Kirjasto toimii yhteisenä olohuoneena ja luonto on lähellä.

On myös muistettava se, että eri puolilla maata tarvitaan erilaisia ratkaisuja.

Toisaalla kuljetaan biokaasu- ja sähköautoilla, toisaalla taas hypätään ratikkaan, lähijunaan tai pyörän selkään.

Tässä ajassa tarvitaan jokaisessa Suomen kunnassa rohkeutta puolustaa sitä, mikä on arvokasta.

Tässä ajassa on tärkeää rakentaa toivoa hyvästä huomisesta.

Tarvitaan päättäväisyyttä pysäyttää ilmastokriisi ja tarttua puhtaiden ratkaisujen mahdollisuuksiin.

Tarvitaan rohkeutta vastustaa epäoikeudenmukaisuutta ja lyhytnäköisyyttä.

Tarvitaan myös tahtoa kysyä ja ottaa ihmiset mukaan.

Me suomalaiset pystymme mihin tahansa, kun päätämme niin.

Nyt on aika rakentaa kestävää tulevaisuutta.

Huomenna Suomi on vihreä.