Maria Ohisalon puhe SuomiAreenassa 12.7.2021

Lupaus. Se on yksi vahvimmista sanoista, jonka tiedän. Lupaukseen sisältyy toivo.

Siihen sisältyy vastuu. Se on samaan aikaan kuitenkin tosi hauras sana. Lupaus voi särkyä. Tai se voi jäädä toteutumatta, jonkun odottamattoman esteen vuoksi.

Lupaus on kuitenkin myös voimaannuttava sana. Jokainen joka on antanut lupauksen, haluaa myös täyttää sen.

Minä puhun tästä sanasta, koska se on monella tapaa ajankohtainen.

Kun Vihreät lähti kaksi vuotta sitten hallitukseen, me annoimme suomalaisille ison lupauksen. Että luontokatoa torjutaan, ilmastonmuutos pysäytetään ja tehdään koulutuksen kunnianpalautus. Että tehdään Suomesta sellainen yhteiskunta, jossa jokainen on osallinen.

Koronakriisi tuli monella tapaa ainakin jonkinlaiseen välipisteeseen kevään päätteeksi. Yhä useampi on rokotettu ja erityisesti ikäihmiset ja riskiryhmät alkavat olla suojassa.

Kesän alussa osa suomalaisista antoi äänensä kuntavaaleissa. Äänestysaktiivisuus jäi aiempaa matalammaksi, ja hallituspuolueiden kannatus koki kolauksen.

Myös meidän Vihreiden vaalitulos jäi siitä, mitä se oli neljä vuotta sitten kuntavaaleissa ollut.

Tämä on äänestäjien viesti, jonka me olemme kuulleet.

En ole missään vaiheessa antanut periksi sen ison tehtävän suhteen, jota Vihreät hallituksessa ja koko Suomessa tekevät.

Me olemme edelleen heikoimpien, pienten ja luonnon puolella.

Se sanoma on kuitenkin välillä sumentunut, kun hallituksessa, kunnissa ja kaupungeissa on välillä ollut pakko tehdä kompromisseja. Vaikka kompromisseja tehdään ja yhteistyö on politiikassa välttämättömyys, Vihreiden isot tavoitteet eivät kuitenkaan häviä mihinkään.

Useimmiten tavoitteita saavutetaan askel kerrallaan. Kuluneen kahden vuoden aikana, me ollaan tehty todella paljon.

Koulutuksen rahoitusta on lisätty, ja heikoimmassa asemassa olevien toimeentuloa on parannettu. Luonnonsuojeluun on satsattu peräti 100 miljoonaa euroa aiempaa enemmän joka vuosi. Suomi on päättänyt jo puolet päästövähennyksistä, jotka tarvitaan hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.

Mutta ei riitä, jos lupaus täytetään vain puoliksi.

Nyt syksyn budjettiriihestä tarvitaan päätökset vielä niistä lopuista toimista, jotta Suomesta todella tulee hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Päätös kerrallaan, budjetti kerrallaan ja laki kerrallaan me menemme kohti sitä Suomea, jonka me lupasimme rakentaa.

Syksyllä on ratkottavana isoja kysymyksiä.

Miten tehdä liikkumisesta kestävää ihan joka puolella Suomea? Miten maatalous saadaan mukaan ilmastotalkoisiin? Miltä Suomen uuden ilmastolain olisi syytä näyttää?

Tai miten varmistetaan, että korona-aikana kasautunut hoitovelka puretaan, ja ihmiset saavat apua uupumukseen ja mielenterveyden ongelmiin?

Miten me saadaan nostettua ne yrittäjät jaloilleen, joihin korona osui koviten Miten kulttuuri saadaan kukoistamaan? Tai miten koulutus turvataan ajassa, jossa jaetaan entistä enemmän niukkuutta.

Jokainen keino ei ole tietenkään vielä selvillä, mutta yhdestäkään tavoitteesta emme saa tinkiä.

Tämä työ ei onnistu yksin.

Jokainen kansalaisjärjestö, ilmastomarssi, kansalaisaloite ja somekampanja kirittää meitä tässä työssä.

Ja me tulemme onnistumaan tässä työssä yhdessä. Tämä oli lupaus.