Maria Ohisalon puhe puoluevaltuuskunnassa 20.2.2021

Hyvät vihreät ystävät, kära gröna vänner, joudumme avaamaan tämänkin vuoden puoluevaltuuskunnan kokoukset näin etäyhteyksien välityksellä.

Tähän etäilyyn voi kuitenkin hiljalleen suhtautua viimeisenä rutistuksena  ennen koronan voittamista.

Olen päässyt viime viikkoina kiertämään Suomea

Satakunnassa, Hämeessä ja Pirkanmaalla.

Sen lisäksi olen tavannut meidän aktiiveja etäyhteyksien välityksellä,

esimerkiksi Espoossa ja Kokkolassa.

Kaikkialta välittyy valtava tekemisen meininki lähestyvien kuntavaalien suhteen.

On keksitty koronaturvallisia ja innovatiivisia tapoja tavoittaa äänestäjät.

Esimerkiksi muuten etänä pidetyn Espoon Vihreiden kampanja-avauksen yhteydessä vietiin rantaraitille koristeeksi vihreitä jäälyhtyjä ja kohdattiin ihmisiä turvallisesti ulkona.

Joensuussa on pohdittu sitä, saisiko jäiden sulaessa soutuveneen perään liehumaan vihreitä lippuja.

On someseminaareja, etänä pidettyjä olohuonetenttejä, virtuaalista vaalimökkiä.

Tärkeintä on se, että kaikkialla ehdokkaat ja äänestäjät voivat kohdata toisensa ja käydä keskustelua vaalien alla, vaikka osasta kasvokkain tapahtuvasta on jouduttukin luopumaan.

Vaikka vaaleja käydään koronan varjossa ja maskit naamalla, ovat ne todella tärkeät monesta vinkkelistä.

Nyt nimittäin tehdään ratkaisuja Suomen huomisesta.

I kommunalvalet bestämmer man de värderingar, som det kommunala beslutsfattandet är grundat i.

Man bestämmer, hurdana ställen kommuner är att bo i.

Me Vihreät lähdemme näihin vaaleihin sillä ajatuksella, että kunta kerrallaan voimme kääntää suunnan kohti kestävää tulevaisuutta.

Voimme torjua ilmastonmuutosta, panostaa koulutukseen, suojella arvokasta luontoamme, tukea heikoimpia, edistää mielenterveyttä ja vahvistaa tasa-arvoa.

Jotkut haluavat tehdä näistä vaaleista kysymyksen hallituksen suosiosta tai EU:n elpymisvälineestä.

En usko, että nämä ovat niitä asioita joita kuntalaiset ensimmäisenä miettivät.

Kyllä ihmisten mielessä ovat usein ne arjen tärkeimmät asiat.

Hoitoonpääsy ja ikäihmisten palvelut.

Bussireitit, pyörätiet ja lähimetsät.

Homekoulujen korjaaminen ja koululuokkien ryhmäkoot.

Koulutuksesta ei voi puhua liikaa näiden vaalien yhteydessä, sillä kulunut vuosi on mullistanut koulujen ja perheiden arjen.

Juuri tällä viikolla julkaistiin myös selvitys, joka kertoi karua kieltään oppimiserojen kasvusta. Suomen vahvuus on perinteisesti ollut pyrkimys siihen, että perhetaustaan katsomatta jokainen lapsi tässä maassa voi tavoitella unelmiaan ja opiskella niin pitkälle kuin rahkeita riittää.

Vihreät lähtee näihin vaaleihin varmistamaan koulujen riittävät resurssit.

Me edistetään ratkaisuja, jotka tukevat oppilaiden hyvinvointia.

Me annamme opettajille heidän ansaitsemansa arvostuksen ja työrauhan.

Nyt on aika laittaa kouluissa perusasiat kuntoon.

Päätöksiä koulutuksen suhteen on tehtävä sekä kunnissa että koko maassa.

Olenkin esittänyt niin sanotun repppurahan käyttöönottoa, joka tarkoittaisi sitä, että erityistä tukea tarvitseva oppilas saisi tukea läpi koulutuspolun.

Se ei olisi pois toisilta oppilailta, sillä reppurahalla koulu voisi varmistaa esimerkiksi erityisopettajien palkkaamisen.

Samalla on tärkeää tunnistaa, kuinka kirjavista taustoista oppilaita tulee.

Osa tarvitsee enemmän tukea kuin toiset.

Osalle suomen kielen opetus on avainasemassa.

Opettajilla pitää olla aikaa kohdata ja kuunnella oppilaita sekä järjestää opetusta niin, että sillä tuetaan lasten ja nuorten kokonaisvaltaista kasvua.

Opettaja on nimittäin usein se ensimmäinen, joka huomaa kun nuoren mieltä painaa jokin.

Siksi opetusalan henkilöstölle tarvitaan vastaava mitoitus, kuin mitä sosiaali- ja terveyspuolella on jo käytössä.

Osana oppivelvollisuusuudistusta palkataan kouluihin ja oppilaitoksiin lisää kuraattoreita ja psykologeja ja säädetään sitovasta henkilöstömitoituksesta oppilashuoltoon.

Tämän lisäksi kunnissa on tärkeä varmistaa, että myös erityisopettajia ja opinto-ohjaajia on jokaisessa koulussa riittävästi.

Tää vuosi on ollut kova koetus meille kaikille. Kenenkään ei pitäisi pystyä jaksamaan vain yksin, vaan kaikille pitää olla tarjolla tukea.

Siksikin nämä kuntavaalit ovat tärkeät.

Kunnissa päätetään matalan kynnyksen mielenterveyspalveluista, joista meistä ihan jokainen voi jossain elämänsä vaiheessa hyötyä.

Mielen solmuja on nimittäin paljon helpompi avata ennen kuin ne menevät umpisolmuun.

Esimerkiksi Helsingissä on hyviä kokemuksia matalan kynnyksen mielenterveyspalvelupisteistä, joissa on mahdollisuus myös vastaanottoon ilman ajanvarausta.

Tässä meidän pitäisikin pystyä muuttamaan meidän ajattelutapaamme.

Eihän murtuneen jalankaan kanssa laiteta kuukausitolkulla kävelemään, ennen kuin siihen saa kipsin.

On ihan älytöntä, kuinka vaikeaa mielenterveyspalveluiden äärelle pääseminen usein on.

Näissä kuntavaaleissa voidaan varmistaa, että mielenterveyspalveluita on riittävästi saatavilla joka puolella maata.

Se tarkoittaa mielenterveyden terapiatakuuta ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden parempaa saatavuutta.

Ihan kaikille, ei vain yhteiskunnan hyväosaisille.

Moni on jo kummastellut sitä, miksi kuntavaalien yhteydessä on ollut niin vähän puhetta ilmastonmuutoksesta.

Että onko se jotenkin unohtunut yhteiseltä asialistalta.

Jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee, mutta valtiovarainministeriön raportit keskittyvät talouden kasvuun ja paneeleissa on puhe vain leikkauslistoista.

Nuoret eivät ole unohtaneet ilmastokriisiä.

Suomalaiset eivät ole unohtaneet ilmastokriisiä.

Meille vihreille näissä vaaleissa on kyse siitä, että kaikista suomalaisista kunnista tehdään ilmastotyön edelläkävijöitä.

Monet kunnat ovat jo asettaneet kunnianhimoisia ilmastotavoitteita.

Minusta tavoitteen tulisi olla, että aivan kaikki kunnat olisivat hiilineutraaleja viimeistään 2030-luvulla.

Sain juuri hiljan joukolta lukiolaisia kysymyksen siitä,  “miten voisimme lisätä omavaraisuusastetta energian suhteen”.

Tämän päivän nuoret ovat aivan käsittämättömän välkkyjä.

Mä kyllä myönnän, etten itse saman ikäisenä lähettänyt kysymyksiä eduskuntaan.

Ilmastonmuutosta pitää torjua nyt eikä huomenna. Ja siksi me koottiin sadan keinon lista asioista, joita kunnissa voidaan tehdä.

Ei ainoastaan energian, vaan myös liikenteen, rakentamisen, ja monen muun kunnan palvelun näkökulmasta.

Mä en käy ihan kaikkia sataa läpi tässä, tai muuten istuisimme ruudun äärellä aika pitkään, mutta muutaman kuitenkin.

Loput voitte lukea meidän nettisivuilta.

Esimerkiksi aurinkopaneelien hinta on tullut viime vuosina ryminällä alas.

Mikään ei estäisi sitä, että kaikissa kunnan kiinteistöissä olisi katolla aurinkopaneeli tuottamassa energiaa.

Tai että asuinkerrostalojen katoilla olisi viherkattoja.

Esimerkiksi Porvoo on jo päättänyt asentaa aurinkopaneelit kaikkiin kaupungin omistamiiin uusiin ja peruskorjattaviin rakennuksiin.

Myös biokaasu on alihyödynnetty liikenteen energialähde ottaen huomioon, että se on uusiutuva energiamuoto, jota voi tuottaa lähellä.

Tämä tarkoittaisi siis sitä, että maatalousyrittäjät ja tuotantolaitokset saisivat siitä kannattavaa liiketoimintaa.

Tästäkin löytyy hyvä esimerkki, sillä Jyväskylä hyödyntää biokaasubusseissaan keskisuomalaista biokaasua.

Vindkraft är också i medvind. Det produceras cirka tjugo gånger mer el med vindkraft nu än för tio år sedan.

Myös tuulivoiman kylkeen syntyy kokonaan uutta toimintaa. Lappeenrannassa on esimerkiksi tuulivoiman tuotannon vaihteluita tasaava niin kutsuttu virtuaalivoimala, joka tekee kaiken lisäksi itsessään tuottoa.

Tästä voisi ottaa mallia muuallakin.

Tässä samalla tuli muuten minua lähestyneille nuorillekin vastaus

ja muutamia keinoja energian osalta.

Jos jatketaan meidän sadan keinon listaa, niin rakentamisen kohdalla kunnissa voidaan puolestaan pienentää rakennusten ilmasto- ja ympäristöjalanjälkeä energiatehokkuudella ja materiaalivalinnoilla.

Erityisesti kestävää puurakentamista voisi lisätä.

Esimerkiksi Tuupalan koulu Kuhmossa rakennettiin paikallisesta puusta paikallisessa tehtaassa, ja osuvasti koulun lämmitys hoituu paikallisesta sahasta saatavalla lämmöllä.

Paljoa tämän paikallisemmaksi ei oikein voi mennä.

Myös liikenteen saralla voi tehdä vielä paljon.

Toisin kuin joskus julkisesta keskustelusta voisi päätellä, ilmastoystävällinen liikenne tarjoaa ihmisille paljon enemmän vaihtoehtoja, ei vähennä niitä.

Lisää lähijunia, lisää bussiyhteyksiä, uusia ratikkakaupunkeja, kävelyteitä, pyöräilyreittejä ja pyöräparkkeja.

Myös uudet ja älykkäät ratkaisut helpottavat liikkumista.

Harvaan asutuilla alueilla voisi kiinteiden bussireittien lisäksi hyödyntää nykyistä enemmän kutsutaksiliikennettä.

Eli että asiakas antaa toivomansa noutopaikan ja määränpään, ja matka yhdistetään muiden samaan suuntaan kulkevien kyyteihin.

Myös sähköautojen käyttöä voitaisiin helpottaa. Aina ei tarvita kokonaan uutta latausinfraa, vaan voidaan hyödyntää myös olemassaolevaa.

Esimerkiksi Nokian kaupunki tutkii, voisiko autojen lämmitystolppia ja kiinteistöjen ulkopistorasioita käyttää asukkaiden ja työssä käyvien sähköautojen lataamiseen.

Siinä voisi olla potentiaalia.

Yhteisillä päätöksillä kestävät valinnat pitääkin tehdä helpoksi ja kannattavaksi tulojen suuruudesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Kuntien ja kaupunkien on tärkeä pysyä kärryillä myös isosta kuvasta.

Se on päättäjien tehtävä, ei yksittäisten kansalaisten.

Siihen auttaisi ilmastobudjettien käyttö.

Tampereella oli viime vuoden talousarviossa ensimmäistä kertaa mukana ilmastobudjetti,joka toi näkyväksi kaupungin ilmastotoimia ja niihin budjetoitua rahaa.

Eihän minkään muunkaan asian suhteen päätöksiä tehdä umpimähkäisesti.

Miksi siis ilmastonkaan?

Luontokadon osalta meillä on ratkaistavana paljon monimutkaisempi ongelma. Hiljattain julkaistiin Cambridgen yliopiston professori

Partha Dasguptan johtaman tutkimusryhmän raportti, joka esitti myös luonnon köyhdyttämiselle hintalappua.

Tutkijaryhmän mukaan luonto ja sen monimuotoisuus ovat varallisuutta, jota tulisi hoitaa paremmin.

Muuten yhteiskuntamme on kuin juoksuhiekan päälle rakennettu pilvenpiirtäjä.

Uusien kerrosten rakentaminen tai julkisivuremontit eivät auta, jos maa sen alla koko ajan vajoaa.

Näin ei ole pakko olla. Me voimme päättää toimia myös toisin.

Olemmekin tehneet hallituksessa historialliset panostukset luonnonsuojeluun luontokadon torjumiseksi.

Nyt tapahtuu asioita isosti.

Viikko sitten Krista ilmoitti 174 luonnonsuojelualueen perustamisesta Pohjois-Karjalaan.

Juuri tällä viikolla Etelä-Konneveden kansallispuisto Pohjois-Savon ja Keski-Suomen rajalla sai 59 hehtaarin lisäyksen.

Saimme lukea myös siitä, että Metsähallitus ennallisti viime vuonna ojitettuja soita historiallisella vauhdilla: yli 3000 hehtaaria soita on pelastettu, mikä on peräti neljä kertaa sitä edeltävän vuoden lukema.

Kunnissa on nyt mahdollisuus suojella ennätysmäärä korvaamatonta luontoa, koska sille löytyy vihdoin viimein rahoitusta.

Se tarkoittaa entistä useampia suojeltuja metsiä, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden aarreaitta.

Vapaana virtaavia vesiä, joihin vaelluskalat nousevat.

Vielä entistäkin enemmän ennallistettuja soita, jotka ovat koti uhanalaisille perhosille.

Kuntien ja kaupunkien lähimetsät, puistot ja virkistysalueet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta, mutta niillä on myös suuri merkitys ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Luonto on meille suomalaisille rakas, ja aivan syystä.

Vierailin juuri runoilija Kirsi Kunnaksen kunniaksi nimetyssä

Tiitiäisen metsässä Ylöjärvellä.

Metsä oli aivan yhtä ihana kuin sen nimikin.

Pienikin piipahdus satumaisessa lumimaisemassa antoi ihmeellisen paljon energiaa.

On sekä luonnon että meidän ihmisten kannalta tärkeää, että luontoa suojellaan kaikkialla Suomessa.

Minusta aivan jokaiseen kuntaan olisi syytä perustaa vähintään

yksi uusi suojelualue seuraavan kuntavaalikauden aikana.

Se olisi nyt myös mahdollista.

Jokainen voi miettiä, kuinka hienoa se olisi oman kunnan kohdalla.

Hyvät vihreät ystävät, sillä on väliä, kuka on päättämässä Suomen tulevaisuudesta ja kenen ääntä kuullaan.

Esimerkiksi julkista liikennettä käyttävät enemmän pienituloiset, nuoret ja naiset.

Moni poika tarvitsee apua opetukseen keskittymiseen.

Luonnolla ei puolestaan ole omaa ääntä, jollei joku puhu sen puolesta.

Me voimme pitää heikoimpien, pienten ja luonnon puolta silloinkin, kun ajat ovat vaikeat.

Me rakennamme toivoa hyvästä huomisesta aivan kaikille.

Tarvitaan päättäväisyyttä ja rohkeutta.

Se ei onnistu yksin, vaan pitää kysyä ja ottaa ihmisiä mukaan tekemään.

Me suomalaiset pystymme mihin tahansa, kun päätämme niin.

Nyt on aika rakentaa kestävää tulevaisuutta.

Ilmastonmuutosta torjuvaa Poria.

Koulutukseen panostavaa Oulua.

Heikoimmista välittävää Pieksämäkeä

Tasa-arvoa edistävää Vantaata.

Hyvinvoivia pieniä ja suuria kuntia ympäri Suomen.

Huomenna Suomi on vihreä.