Maria Ohisalon puhe puoluevaltuuskunnassa 2.10.2021

Hyvä tuore valtuuskunta, rakkaat vihreät ystävät, niin ihana nähdä teitä kaikkia, vieläpä suurimpaa osaa livenä! Moni teistä onkin jo vanhoja tuttuja,  mutta osa myös tuoreita kasvoja. Te tulette todella jännittävällä hetkellä asettamaan suuntaa Vihreille ja sitä kautta koko maalle.

Hallituskausi on päässyt jo yli puolenvälin, mutta vielä on tehtävänä isoja päätöksiä.

Me lähdimme hallitukseen torjumaan ilmastokriisiä, pysäyttämään luontokatoa ja tekemään koulutuksen kunnianpalautusta.

Me lähdimme rakentamaan sellaista Suomea, jossa jokainen on osallinen.

Te olette porukka,jolta löytyy näkemystä ja sydäntä sille, mihin suuntaan Suomea pitää viedä.

On todella osuvaa olla tänä viikonloppuna täällä Lahdessa, joka on tällä hetkellä Euroopan ympäristöpääkaupunki.

Pääsette huomenna hyväksymään meidän uutta Vihreä Eurooppa -ohjelmaa.

Moni asia on muuttunut sen jälkeen, kun Vihreät hyväksyi viime kerran Eurooppa-ohjelmaansa yli vuosikymmen sitten.

Ilmastokriisi vaikutuksineen on vielä vahvemmin tullut lähelle meidän kaikkien arkea.

Eurooppa on ensin noussut yhdestä talouskriisistä, ja on nyt koronakriisin jälkeen nousemassa toisesta.

Britannia on jättänyt unionin, mutta jäljelle jääneiden yhteistyö on syventynyt.

Politiikan mannerlaatat ovat Euroopassa taas liikkeessä.

Viime viikonloppuna Saksassa käytiin parlamenttivaalit, joissa Vihreät teki historiansa parhaan vaalituloksen ja nousi maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi.

Vaikka tulos ei riittänyt parhaimpien galluplukemien mukaiseen ykkössijaan, on sillä kuitenkin merkittävä vaikutus sekä Saksan että koko unionin suuntaan.

Kun Saksa vihertää, vihertää koko Eurooppa.

Hyvä puoluevaltuuskunta.

Koronapandemia on pakottanut EU-maat lisäämään menoja ja ottamaan velkaa, ja yhteisistä velkasäännöistä on väliaikaisesti luovuttu.

Nurkan takana odottaa kuitenkin valtava vihreiden investointien tarve,

kun taloutta sovitetaan ilmaston ja ympäristön kantokykyyn.

Sisarpuolueemme Saksassa on nostanut kysymykseksi unionin velkasääntöjen uudistamisen.

Vanhoihin sääntöihin palaaminen vaikeuttaisi vihreää siirtymää aikana,

jona hidasteluun ei ole varaa.

Toteutuessaan, sillä olisi suurta vaikutusta sekä vihreiden investointien liikkeelle laittamiseen että valtioiden toimintamahdollisuuksiin muidenkin kansallisten kriisien kohdatessa.

Velkaan suhtautuminen on muuttunut ekonomistienkin parissa,

eikä tätä keskustelua käydä enää vain vasemmistolaisissa piireissä.

Osasyy voi olla siinäkin, että liian tiukka talouskuripolitiikka ei ole onnistunut synnyttämään kasvua eikä hyvinvointia.

Vaikka Vihreillä on Saksassa hyvin todennäköisenä hallituspuolueena paljon valtaa, riippuu paljon siitä, millainen hallituskoalitio maassa lopulta muotoutuu.

Vihreät voivat katsoa Saksassa kahteen suuntaan: sekä sosiaalidemokraattisen SPD:n että keskustaoikeistolaisen CDU:n muodostamaan hallitukseen.

Olennaista tietenkin on se, että vihreiden ajamat tavoitteet etenevät.

Samankaltainen asemahan on myös meillä Suomessa.

Lukuunottamatta paatuneen oikeistokonservatistista hallituskoalitiota,

on vaikea kuvitella sellaista hallituspohjaa, johon Vihreitä ei jatkossakin tarvittaisi.

Arvoistamme emme ole valmiita tinkimään, mutta vaa’ankielen asema on käytettävä jatkossakin viisaasti.

Mutta takaisin Eurooppaan.

Vaikka Saksan painoarvo eurooppalaisessa politiikassa on eittämättä Suomea vahvempi, ei Suomikaan voi asettua EU:ssa vain pelkääjän paikalle.

Vielä vuosituhannen vaihteessa Suomi istui tukevasti päättävissä pöydissä ja oli mukana viemässä yhteistä eurooppalaista projektia eteenpäin.

Se edellyttää sitä, että meillä on visio tulevaisuudesta.

Se ei onnistu sillä, että kurotamme jalkamme EU:ssa vain jarrupolkimen puolelle.

Elämme monella tapaa eurooppalaisen talouspolitiikan vihreää käännettä.

Vihreissä ajatellaan laajalti, että tämän ajan suurin talouspoliittinen kysymys on se, haluammeko saada taloutemme toimimaan ilmaston ja ympäristön ehdoilla vai emme.

Kasvavissa määrin uutisistakin on nähty, että ympäristötavoitteet ohjaavat niin sijoittajien kuin yritysten menestystä.

Vanhemmille puolueille tämä näkökulman muutos on vaikeaa,

vaikka samaan aikaan niin ilmastotutkijat, yrityselämä kuin sijoittajatkin uskovat siihen.

Tässähän on tapahtunut todella iso muutos muutamassa vuosikymmenessä.

Vielä joskus 1990-luvulla elinkeinoelämä maalaili uhkakuvia siitä,

miten vihreä politiikka ajaa toimialoja alas

ja tuhoaa suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn.

Nyt 2000-luvulla elinkeinoelämä onkin tullut Satu Hassin linjoille.

Vihreä siirtymä ja vihreät innovaatiot ovatkin kilpailukykytekijöitä.

Politiikan on mahdollistettava tätä muutosta, eikä olla sen esteenä.

Siksi teemmekin nyt panostuksia yli puolen miljardin edestä puhtaisiin ratkaisuihin.

Esimerkiksi merituulivoimaa ja geotermistä lämpöä edistetään.

Sähköautojen käyttöönottoon kannustetaan veroratkaisuilla

ja liikenteen päästövähennystavoitetta muutettiin ripeämmäksi kuin hallitusohjelmassa.

Kyllä uusien toimintatapojen käyttöönottoon ja siirtymään aina liittyy hintansa, ei sitä tietenkään voi kiistää.

Siksi olemme ajaneet reilua muutosta:

että kaikki pidetään mukana ja mikään yksittäinen ihmisryhmä ei jää muutoksen maksajiksi.

Kaikista kalleinta on kuitenkin se, jos ei tehdä mitään.

Toissa viikolla presidentti Niinistö puhui YK:n yleiskokoukselle maailman

edessä olevasta ilmastohätätilasta.

Niinistö oli oikeassa, mutta on hyvä tarkentaa:

ilmastohätätila koskee myös Suomea, ja se on jo täällä.

Sään ääri-ilmiöt, metsäpalot,

tulvat ja rankkasateet ovat jo nyt yhtä lailla maatalouden vitsaus

ja kaupunkien teknisen toimen rasite.

Ja tilanne tulee pahenemaan.

Jos ilmastotoimet eivät ole kyllin rivakoita, tulviva vesi voi pysäyttää entistä useammin liikenteen esimerkiksi Helsingin kaduilla.

Edistyksellinen ilmastopolitiikka voi hetkellisesti synnyttää kuluja,

on kyse sitten rautateiden rakentamisesta, tuulivoimapuistojen pystyttämisestä tai öljykattiloiden korvaamisesta maalämpöpumpuilla.

Mutta toisin kuin fossiilitalous, ilmastopolitiikka maksaa itsensä nopeasti takaisin.

Suomen kannattaa ottaa etukeno ilmastopolitiikassa, sillä edelläkävijälle on tarjolla monia etuja.

Fossiilisia polttoaineita korvaavat ratkaisut voivat tuoda vientituloja pitkälle tulevaisuuteen, ja vety- ja kiertotalouden mahdollisuudet ovat vielä olennaisesti suuremmat.

Suomella on metsäisenä maana ainutlaatuiset mahdollisuudet tutkia ja kaupallistaa hiilensidontaa ja maaperäpäästöjen vähentämistä.

Myös aiemmin mainitsemani Saksan vaalitulos voi aukaista Keski-Eurooppaan aivan uusia vihreän talouden markkinoita myös suomalaisille yrityksille.

Hyvät vihreät ystävät,

Suomen talous on noussut koronakuopasta nopeammin kuin kukaan osasi odottaa.

Nousu on ollut itse asiassa niin ripeätä, että riskinä on suhdanteiden ylikuumeneminen. Sitä seuraa aina ikävä talouden krapula, eli laskukausi, joka voi olla pitkäkin.

Esille heitetty ajatus kiihdyttää suhdannenousua

alentamalla verotusta vaikuttaa näissä oloissa erikoiselta.

Se on outo ajatus siksikin, koska valtion talous on vahvasti alijäämäinen

ja veronalennukset lisäisivät alijäämää entisestään.

Sen sijaan vihreät ovat aina valmiita verotuksen painopisteen muutokseen niin, että työntekoa ja yrittämistä verotetaan vähemmän ja ympäristöä ja ilmastoa haittaavaa toimintaa verotetaan enemmän.

Talouden elpymisen lieveilmiönä on monella alalla syntynyt jopa työvoimapulaa.

Siitä puhuu yhtä lailla teknologiateollisuus kuin ravintolanpitäjät.

Koulutus on yksi tärkeä avain, mutta Suomen vanheneva ikäpyramidi tarkoittaa sitä, että katse on käännettävä myös maan rajojen ulkopuolelle.

Jo maassa olevien työllisyyden parantamisen lisäksi on aivan äärimmäisen tärkeää lisätä Suomen houkuttavuutta työperäiselle maahanmuutolle.

Maahan saapumista helpottavan D-viisumin käyttöönotto oli yksi tärkeä askel, ja sitä tullaan vielä laajentamaan koskemaan kansainvälisiä opiskelijoita ja tutkijoita. Kunnianhimon tason pitää kuitenkin olla vielä korkeammalla.

Sujuva maahantulon byrokratia ei ole vielä saavutus,

vaan lähtökohta.

Jotta Suomesta tehdään aidosti houkutteleva, tarkoittaa se riittävää kielen opetusta, tukipalveluja koko perheille ja asenneilmapiiriä, joka on aidosti kutsuva.

Hyvä puoluevaltuuskunta, haluan myös puhua Afganistanista.

Haluan puhua siitä siksi, että julkisuuden valokeila on joskus ankara inhimillisen hädän kannalta.

Afganistan oli puheenaiheena hetken, kun maan vanha hallinto romahti

ja ihmiset yrittivät hädissään lentokentälle.

Suomi sai silloin pelastettua maasta yli 400 henkeä.

Tästä kuuluu iso kiitos kaikille operaatiossa mukana olleille viranomaisille.

Afganistan on ehkä kadonnut julkisuuden valokeilasta,

mutta ei tilanne maassa ole yhtään sen parempi.

Eikä Suomen moraalinen vastuu päättynyt siihen,

kun viimeinen lentokone suuntasi Kabulin kentältä kohti Helsinki-Vantaata.

Olen erityisen huolestunut naisten ja tyttöjen oikeuksista.

Maassa on edelleen rohkeita naispuolisia toimittajia, poliiseja ja tuomareita. Naisasialiikkeen toimijoita ja ihmisoikeusaktivisteja.

Afganistanissa on muhimassa valtava inhimillinen tragedia,

jota uhkaa syventää se, että maan elintaso vielä kaiken lisäksi romahtaa.

Hallitus on jo varautunut pakolaiskiintiön nostamiseen.

Tämä ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen tapa auttaa hädänalaisia.

Nyt on tärkeä pyrkiä löytämään kaikki mahdolliset keinot perheenyhdistämisten helpottamiseksi.

Suomi aikoo esimerkiksi lähettää Pakistaniin Islamabadiin kiertäviä konsuleita ja Maahanmuuttoviraston edustajia,

jotka voivat käsitellä Afganistanista tulevien perheenyhdistämishakemuksia.

On yksi asia mitä tehdään juuri Afganistanin suhteen,

ja toinen miten koko eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää voitaisiin kehittää inhimillisemmäksi.

Afganistan ei nimittäin jää Euroopan lähialueella tapahtuvista kriiseistä viimeiseksi.

Surullinen totuus on se,

että vaikka ilmastokriisiä pystyttäisiin hillitsemään,

tulemme tällä vuosisadalla näkemään ilmastopakolaisuutta.

Kun puhdas juomavesi loppuu, jokiuomat kuivuvat ja sademäärät eivät riitä kastelemaan peltoja, eivät yhteiskunnatkaan pysy enää vakaina.

Jotta voisimme vastaisuudessa rakentaa inhimillistä pakolaispolitiikkaa,

tarvitsemme eurooppalaista yhteistyötä.

Sen sijaan että keskitymme muurien rakentamiseen Euroopan rajoille,

meidän pitää miettiä sitä miten turvallisia reittejä Eurooppaan avataan

ja miten vastuun voi jakaa kaikista tehokkaimmin EU:n jäsenvaltioiden kesken.

Hyvät vihreät ystävät, politiikka on usein täynnä monimutkaisia kysymyksiä, joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia.

Se edellyttää lainsäädäntöä, sopimuksia ja yhteistyötä.

Mutta kaiken sen keskelläkin piirtyy esiin kysymyksiä, joissa on kysymys oikeasta ja väärästä.

Joissa on kysymys siitä, kohtaammeko toiset ihmiset ystävinä,

vai potentiaalisina vihollisina.

Minä uskon, että kun uskoo ihmisen perusluonteesta hyvää,

se myös useimmissa tapauksissa kantaa hedelmää.

Oikein hyvää kokousta rakkaat vihreät ystävät!