Maria Ohisalon puhe puoluekokouksessa 19.9.2020

Hyvä puoluekokousväki, hyvät vihreät ystävät siellä näytön toisella puolella! Vaikka emme voi tänä viikonloppuna nähdä kasvokkain, olen iloinen siitä, että voimme kokoontua yhteen edes etäyhteyksien välityksellä

Politiikassa eniten voimaa saa ihmisten kohtaamisista, keskusteluista, toriteltoilta ja iltatapahtumista.

Tänä vuonna se kaikki on jäänyt vähemmälle.

Jos jossain vaiheessa teitä on väsyttänyt, se on ollut ihan okei. Jos kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, sekin on okei.

Silti te olette jaksaneet puurtaa paremman maailman puolesta ja haluan kiittää siitä

teitä jokaista.

Hyvät ystävät,

ajoittain tulee hetkiä, joissa kiteytyy se, miksi olemme mukana politiikassa. Paikkoja, joissa arvot laitetaan koetukselle, ja pelissä ovat ihmisten elämät. Paikkoja, joissa pelissä on tämän planeetan tulevaisuus.

Tämä vuosi on ollut täynnä niitä.

Kun Suomea on nostettu takaisin jaloilleen, on auttanut, että mielessä on kirkkaana visio siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää ja millaisen maailman haluamme jättää jälkipolville perinnöksi.

En värld, som är jämlik, säker och rättvis. Ett jordklot, där livet kan blomstra.

Moni on nähnyt internetissä jo vuosia kiertäneen meemikuvan, jossa koira istuu palavassa huoneessa kahvikupin kera ja sanoo “this is fine”, niinkuin kaikki olisi kunnossa.

Tämä on tilanne, jossa olemme pitkään ilmastonmuutoksen torjumisessa olleet.

Viimeistään kuluneen vuoden aikana tarpeeksi monella on ollut rohkeutta sanoa ääneen, että tilanne ei todellakaan ole hyvä näin.

Sen on voinut lukea Eduskuntatalon edustalla mieltään osoittaneiden nuorten kylteistä ja kansalaisaloitteista, yleisönosastokirjoituksista ja Facebook-päivityksistä.

Nyt, kuten ei koskaan muulloinkaan, ole oikea hetki sivuuttaa nuorten ilmastoaktivistien perusteltua hätää tai sulkea heiltä korvia. Ilmastoliikkeen huoli on oikeutettu ja heille kuuluu myös kiitos ilmastoasioiden esillä pitämisestä ja päättäjien jatkuvasta kirittämisestä.

Jos Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteista ei pidetä kiinni, on seurausten mittakaava kasvanut sellaiseksi, että sen hädin tuskin käsittää.

Seuraavan 50 vuoden aikana jopa kolme ja puoli miljardia ihmistä on vaarassa joutua ilmastopakolaiseksi, koska heidän kotinsa muuttuu yhtä kuumaksi kuin Saharan autiomaa.

Kolmasosa kaikista lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Jos tätä kaikkea miettii liian pitkään, menettää yöunensa.

Epätoivoon ei silti pidä vaipua.

Tarvitsemme toivoa.

Toivoa siitä, että me pystymme tämänkin haasteen ratkaisemaan.

Toivoa luo toiminta, ja toiminnan aika on nyt, sillä huomenna voi olla liian myöhäistä.

Tiedän, että moni teistä on välillä kiristellyt hampaita. Joinain hetkinä minua itseänikin on turhauttanut.

Me kävimme ilmastovaalit, joissa suomalaiset halusivat todellisia toimia maailman kohtalonkysymyksen ratkaisemiseksi. Saimme neuvoteltua hallitusohjelmaan tärkeän tavoitteen hiilineutraalin Suomen rakentamisesta.

Isoja ilmastopäätöksiä on odotettu kovasti.

Meille oli alusta asti selvää, että koronakriisin vuoksi tehtävän elvytyksen pitää samaan aikaan torjua ilmastonmuutosta ja vauhdittaa siirtymää hiilineutraaliin hyvinvointivaltioon.

Meille oli alusta asti selvää, ettei ilmastopäätöksiä voi laittaa odottamaan parempia aikoja.

Keskiviikkona päättyneessä hallituksen budjetiiriihessä pitkä työ tuli käännekohtaan.

Hallitusneuvottelut ja Vuosaaren ilmastokokous loivat pohjan päätöksille.

Nyt oli läpimurron aika.

Teemme ilmastotyöhön miljardiluokan panostukset, uudistamme energiaverotusta ja suuntaamme uudelleen teollisuuden tukia pois saastuttamisesta ja kohti ilmastotoimia.

Ilmastotoimet muuttuvat nyt sanoista teoiksi.

Eniten julkisuudessa on keskusteltu turpeen verotuksesta – eikä syyttä. Turpeen poltto on yksi Suomen ilmastopolitiikan isoista kysymyksistä, sillä päästöt ovat samaa luokkaa kuin koko henkilöautoliikenteen.

Tällä viikolla teimme päätökset, joilla turpeen energiakäyttö vähintään puolittuu hallitusohjelman mukaisesti vuoteen 2030 mennessä.

Meille vihreille on selvää, ettei turpeella ole paikkaa tulevaisuuden ilmastoystävällisessä energiantuotannossa.

Näiden tehtyjen päätösten myötä turpeen alasajo on alkanut.

Samaan aikaan turvetuottajille on kuitenkin tarjottava reilu mahdollisuus löytää uusia elinkeinoja. On annettava tilaisuuksia uudelleen kouluttautumiseen ja tukea osaamisen kehittämiseen.

Tätä on reilu muutos. Että ketään ei jätetä yksin.

Bästa partimötesdeltagare, den här exceptionella tiden med sina begränsningarna har kunnat skapa en illusion om att varje stat är ensam i denna situation.

Men det fungerar ju inte så.

Det enda sättet att klara av de globala utmaningarna är att hålla varandra hårt i handen. Vi vill ha gemensamma lösningar i Europa.

EU:n elpymis- ja palautumistukivälineellä on sen kuivakasta nimestä huolimatta tärkeä merkitys. Sillä nostetaan koko Eurooppaa kriisistä ja samaan aikaan vahvistetaan koko maanosan siirtymää kohti hiilineutraaliutta.

Suomelle osuus tästä välineestä on arviolta yli kaksi miljardia euroa.

Olennaisinta on tietenkin se, miten raha käytetään.

Me vihreät halusimme puolet rahoista elvytykseen, joka edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ja näin hallituksessa yhdessä päätimme tehdä.

Eikä lopullakaan saa tukea ilmaston kannalta haitallista toimintaa. Muuten käy niin, että kun toisella kädellä sammutetaan tulipaloja,

toisella kädellä raavitaan lisää tulitikkuja.

Hyvät ystävät,

Muutos lähtee usein myös pienistä asioista.

Kuten siitä, että moni teistäkin käytti kaksi vuotta sitten tunteja ja taas tunteja Vihreiden poliittisen ohjelman kirjoittamiseen. Siellä ohjelmassa oli kirjaus esimerkiksi päästökauppakompensaation poistamisesta ja hiilidioksiditonnien lattiahinnasta. Tällä viikolla ensimmäinen näistä toteutui sellaisenaan ja jälkimmäinen turpeen osalta.

Sillä, mitä te huomenna hyväksytte meidän uuteen periaateohjelmaan, tulee olemaan vielä joku päivä yhtä suuri vaikutus.

Oululaisessa kahvilassa keskustelin keväällä meidän aktiivien kanssa siitä, kuinka tärkeitä lähimetsät ovat paikallisten henkireikänä, hiilinieluna ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Miten paikalliset vihreät ovat jo vuosikymmeniä taistelleet niiden puolesta.

Tässä kuussa Koneen säätiö ilmoitti haluavansa ostaa Sanginjoen ulkometsän suojelemattoman puolikkaan, jotta sen voi lahjoittaa valtiolle. Se helpottaisi alueen suojelua ja retkeilyalueen perustamista. Joku päivä se voi olla jopa kansallispuisto.

Muutos voi toki joskus askarruttaa.

Kesäkuussa Kuhmossa minua lähestyi paikallinen mies. Hän pohti, kuinka hänen vanhan talonsa öljylämmityksen käy, kun fossiilisista polttoaineista pyritään eroon.

Kysymys oli hyvä ja aiheellinen.

Keskustelimme hänen kanssaan hallituksen jo silloin päättämistä tuista energiaremontteihin ja tulevista tuista öljylämmityksestä luopumiseen. Tällaiset tuet ovat tärkeä vastaus myös siihen, kuinka muutos hiilineutraaliin hyvinvointivaltioon voi olla reilu kaikille.

Viime aikoina keskustelua on herättänyt myös teollisuuden työpaikat.

Juuri tällä viikolla energiayhtiö Neste ilmoitti yt-neuvotteluista Naantalin öljynjalostamolla. Syynä on fossiilisten polttoaineiden kysynnän heikkeneminen.

Fossiilisten polttoaineiden kysynnän vähentyminen on hyvä uutinen ilmastolle, mutta katastrofi niille, jotka saavat tuotannosta elantonsa.

Tämä on malliesimerkki siitä, miten tärkeää on tehdä siirtymä kestäviin energiamuotoihin hallitusti ja riittävän ajoissa. On vaarana, että markkinoiden reagoidessa etenevään ilmastonmuutokseen fossiiliteollisuuden työpaikkoja katoaa rysäyksittäin. Tämä muutos on jo käynnistynyt.

Koronakriisi ja energiamurros uhkaavat molemmat monien ihmisten työpaikkoja. Heistä jokaisella on oikeus odottaa, että päättäjät löytävät ratkaisuja, joilla työtä ja toimeentuloa on myös tulevaisuudessa.

Siksi meidän tehtävämme on varmistaa, että yhteiskunnan muuttuessa muutos on reilu.

Että kukaan ei putoa tyhjän päälle ja kestäviä työpaikkoja syntyy vanhojen tilalle.

Onneksi ilmastoteot eivät ole ristiriidassa työllisyystoimien kanssa. Ilmastoteot synnyttävät enemmän uutta työtä kuin niiden yhteydessä katoaa.

Hyvät vihreät ystävät,

minä haluan puhua reilusta muutoksesta siksi, että ilmastotoimien rinnalla pitää vähentää köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

Tässä ajassa meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota koronakriisin vaikutuksiin.

Kuten kriisit yleensä, uhkaa koronakriisikin lisätä pysyvästi ihmisten välistä eriarvoisuutta.

Toisille kasvu jatkuu, osakekurssit nousevat ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Toiset taas jäävät kuopan pohjalle, vaikeuksiin vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Tiedämme, että 90-luvun lamassa suuriksi revenneet tuloerot eivät ole vieläkään palautuneet entiselleen.

Meidän tehtävä on nyt varmistaa, että 90-luvun laman virheet vältetään. Että tuetaan pankkien sijaan yksinhuoltajia ja yksinyrittäjiä. Että kriisistä noustaan yhdessä.

Tää on erityisen tärkeää, kun me puhutaan lapsista.

Multa on kysytty, miksi Vihreät pistävät niin paljon paukkuja varhaiskasvatukseen.

Se johtuu siitä, että varhaiskasvatus on erityisesti heikossa asemassa olevan lapsen tulevaisuuden kannalta ehkä se tärkein koulutusaste.

Varhaiskasvatus tasaa lähtökohtia ja antaa valmiuksia, joilla myöhemmin pärjää koulussa. Sitä kautta avautuu mahdollisuus kulkea omaa polkua ja kouluttautua niin pitkälle kuin itsestä tuntuu – taustaan katsomatta.

Siksi me ollaan palautettu jokaisen lapsen subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja alennettu tällä viikolla budjettiriihessä varhaiskasvatusmaksuja. Ne ovat tasa-arvotekoja, jotka auttavat myös vanhempia.

Me ollaan päätetty ottaa varhaiskasvatuksessa käyttöön myös kolmiportainen tuki. Se on tutkitusti toimiva keino parantaa erityistä tukea tarvitsevien lasten pärjäämistä. Oppimisen ongelmat eivät pääse kasaantumaan, kun niitä ratkotaan mahdollisimman varhain.

Me ollaan lisätty varhaiskasvatuksen rahoitusta pysyvästi 15 miljoonalla eurolla. Sillä varmistetaan, että lapsilla on ympärillään riittävä määrä erityisopettajia, kuraattoreita ja ylipäätään niitä varhaiskasvatuksen kovia ammattilaisia, joiden työlle kuuluu korkea arvostus.

Hyvät ystävät,

joskus kaunokirjallisuus kiteyttää kaikkein olennaisimman.

Minun yöpöydältäni löytyy tällä hetkellä Suvi Vaarlan romaani Westend. Se käsittelee koskettavasti niiden perheiden tuntoja, jotka kokivat 90-luvun laman pahimmat vaikutukset. Miten pahinta ei ollut rahan puute tai asunnon vaihtuminen pienempään.

Pahinta oli toivon katoaminen, se ettei enää pystynyt uneksimaan. Miten konkurssin kokeneen vanhemman ympärille kasvoivat näkymättömät kalterit.

Vaikka Vaarlan romaani on fiktiota, se oli, ja on edelleen, samaan aikaan todellisuutta niin monelle.

Ruoka-avun tarve on koronan myötä lisääntynyt selvästi.

Esimerkiksi Tampereen seurakunnasta kerrottiin hiljan, että avuntarve on kaksinkertaistunut. Avustusjärjestö Hope kertoi puolestaan saaneensa elokuussa vain viidessä päivässä avunpyyntöjä yli tuhannelta lapsiperheeltä. Avun tarvitsijoiden joukossa on nyt niin lapsiperheitä kuin yrittäjiäkin.

Myös monia sellaisia ihmisiä, joiden taloudellinen tilanne on aiemmin ollut turvattu.

Tässä näkyvät kadonneet työpaikat ja lomautukset.

Olin käymässä Jämsässä pian sen jälkeen kun UPM oli päättänyt Kaipolan tehtaan sulkemisesta.

Minut yllätti se, etteivät tapaamani ihmiset katsoneet taaksepäin tai etsineet syyllisiä. He miettivät, miten tilanteesta voidaan päästä yli ja kohti jotain parempaa.

Nuori nainen tuli kysymään, miten Jämsään voitaisiin luoda uusia mahdollisuuksia. Puhuimme yhdessä siitä, kuinka Kajaanissa oleva Renforsin ranta loi näkymän uuteen.

Sillä yli vuosikymmen sitten Kajaanissa lakkautettiin myöskin paperitehdas. Näytti siltä, että työpaikat katoavat, ja ihmiset joutuvat kortistoon. Alue sai valtion tukea, irtisanottuja koulutettiin ja UPM sitoutui kehittämään aluetta.

Paperitehtaan tyhjien hallien ympärille syntyi Renforsin rannaksi nimetty yrityspuisto, jolla työskentelee enemmän ihmisiä kuin paperitehtaan aikoina. Työtä tehdään uudenlaisessa bisneksessä, kuten tietokonesalien, asiakaspalvelun ja kiertotalouden parissa.

Jämsäläisten toivoon paremmasta

meidän päättäjien pitää pystyä vastaamaan.

Meidän pitää varmistaa koko Suomessa, että ihmisille syntyy kestäviä työpaikkoja. Että Renforsin rantoja löytyy yhä useammalta paikkakunnalla.

Se ei onnistu millään yksittäisellä keinolla. Se edellyttää esimerkiksi EU:n elpymisvälineen fiksua käyttöä. Se edellyttää riittävää perusturvan tasoa ja aidosti ihmisiä tukevaa sosiaaliturvaa. Se edellyttää mahdollisuutta kouluttautua ja kasvattaa omaa osaamistaan.

Me vihreät varmistamme hallituksessa, että 90-luvun laman virheitä ei toisteta, että ei synny kirjailija Suvi Vaarlan kuvaamia sukupolvia, jotka eivät uskalla kiintyä liikaa, koska kaikki voidaan myös ottaa pois.

Hyvät vihreät ystävät.

Me voimme rakentaa parempaa huomista.

Reilun puolen vuoden päästä meillä on kuntavaalit.

Silloin asetetaan koko Suomelle suuntaa.

Ihan joka kuukausi, kun valtuustot kunnissa kokoontuu, päätetään siitä, mihin kaavoitetaan kohtuuhintaisia koteja. Tarjotaanko mielenterveysongelmia ehkäiseviä palveluita. Tuleeko uusia bussi- tai ratikkalinjoja.

Petteri Orpo puhui kaksi viikkoa sitten kokoomuksen puoluekokouksessa siitä, miten Suomi on ajamassa päin seinää ja nostatti pelkoa huomisesta. Miten kunnissa pitäisi alkaa valmistella leikkauslistoja.

Mä olen Petterin kanssa eri mieltä.

Meidän tehtävä on pitää huolta siitä, että kuntiin saadaan rakennettua toivoa hyvästä huomisesta.

Meidän vihreiden on oltava kuntapolitiikassa se porukka, joka on aina heikoimpien, pienten ja luonnon puolella – silloinkin kun ajat ovat vaikeat.

Meidän tehtävä on puolustaa lasten oikeutta oppia, lähikouluja ja riittävän pieniä ryhmäkokoja.

Kirjastoja ihan kaikkien kuntalaisten palveluna.

Asettua lähiluonnon puolelle, sillä se on suomalaisten tärkein kuntosali ja mielenterveyden tukipilari.

Ensi kevään kuntavaaleissa meillä pitää olla tavoite korkealla:

Meillä on oltava enemmän vihreitä ehdokkaita kuin koskaan ennen ja meillä on oltava ehdokkaita useammassa kunnassa kuin koskaan ennen.

Ensi kevään kuntavaalien jälkeen entistä useammassa kunnassa Vihreät on varmistamassa sen, että ilmastopuheet muuttuvat ilmastoteoiksi eikä ketään jätetä jälkeen.

Teistä tosi moni on jo asettunut ehdokkaaksi, tai lähtenyt ehdokkaan tukiryhmään. Jos ette, niin vielä on hyvin aikaa lähteä.

Hyvät ystävät,

me tarvitsemme ennen kaikkea toivoa. Me tarvitsemme toivoa lamojen ja koronakriisin selättämiseen. Me tarvitsemme toivoa ilmastokriisin keskellä.

On oltava tulevaisuus, joka on tavoittelemisen arvoinen.

Se toivo asuu jokaisessa puoluekokousedustajassa ja jokaisella kuntavaaliteltalla. Se toivo asuu Jämsän torilla ja päiväkodin askartelutilassa. Se toivo

asuu kaikissa teissä.

Levitetään toivoa, ja kutsutaan kaikki mukaan rakentamaan reilua ja kestävää Suomea.