Maria Ohisalon puhe puoluekokouksessa 11.9.2021

Hyvä puoluekokousväki, rakkaat vihreät ystävät, kära gröna vänner, kaikki te siellä linjojen takana.

Ennen se kaikista vakavin politiikan osa-alue oli talouspolitiikka. Mittari sille, menestyykö kansakunta tulevaisuudessa, löytyi valtiovarainministeriön keltaisten kansien välistä.

Emme enää selviä pelkästään talouslukuja seuraamalla. Siksi tällä viikolla ollut hallituksen budjettiriihi oli samaan aikaan myös ilmastoriihi.

Tätä parempaa osoitusta ilmastopolitiikan painoarvon kasvulle on vaikea keksiä. Ilmastokysymykset näkyvät arjessamme, mutta niitä ei myöskään enää voi ohittaa osana talouspolitiikkaa.

Vaikka emme olisi kiinnostuneita ilmastosta, ilmasto on kiinnostunut meistä.

Yle lähetti viime kesänä Ilmasto on peto -nimistä radio-ohjelmaa. Tämä ilmastotutkija Wallace Broeckerin lausahduksesta johdettu ohjelman nimi on hyvin osuva.

Tulvat, maastopalot ja muut sään ääri-ilmiöt eivät uhkaa vain jossain tuolla kaukana, vaan aivan kotiovellamme. Tämä on kuitenkin vain esimakua siitä, mihin tuo ilmastopeto pystyy.

Jos ilmastonmuutos karkaa käsistä, suuret osat maapallon pinta-alasta muuttuvat elinkelvottomaksi. Kaupungit tulvivat ja maanviljely vaikeutuu – myös meillä Suomessa. Sekä inhimillinen että taloudellinen hinta olisi valtaisa.

Tähän politiikka viimein herää.

On hyvä hahmottaa tässäkin isot kaaret. Vuonna 1995 Suomi ei voittanut ainoastaan MM-lätkää. Silloin Pekka Haavisto vei Vihreät ensimmäistä kertaa hallitukseen,

ja ilmastonmuutoksen torjunta mainittiin ensimmäistä kertaa historiassa Suomen hallitusohjelmassa.

Kun Satu Hassi vuosituhannen vaihteessa oli ympäristöministerinä Lipposen toisessa hallituksessa, Suomi laati suunnitelmat Kioton ilmastosopimuksen tavoitteiden täyttämiseksi. Vanhasen toisessa hallituksessa Vihreiden ansiosta uusiutuvan energian tukeen otettiin mukaan myös tuulivoima, vaikka muut puolueet eivät oikein uskoneetkaan sen potentiaaliin vielä silloin. Kataisen hallituksessa ympäristöministerinä ollessaan Ville Niinistö varmisti Suomelle ensimmäisen ilmastolain.

Kuluneella hallituskaudella tapahtumien vauhti on vielä kiihtynyt.

Hallitusohjelmassa asetettiin tavoite hiilineutraaliudesta vuonna 2035. Vuosaaren ilmastokokouksessa päätettiin eri sektoreiden hiilibudjeteista. Ja vuosi sitten budjettiriihessä alettiin kunnolla toimiin.

Teimme ilmastotyöhön miljardiluokan panostukset, uudistimme energiaverotusta ja suuntasimme uudelleen teollisuuden tukia pois saastuttamisesta ja kohti ilmastotoimia.

Aloitimme turpeen energiakäytön alasajon. Tuimme koteja öljylämmityksestä luopumisessa. Aloimme rakentaa entistä enemmän raiteita ja pyöräteitä.

Lisätoimien tarve oli kuitenkin ilmeinen.

Vaikka ilmastopolitiikkaa kutsutaan joskus höttöiseksi politiikan osa-alueeksi, on se itseasiassa pohjimmiltaan hyvin raakaa matematiikkaa. Olennaista on se, kuinka monta hiilidioksiditonnia ilmakehään päästetään.

11 megatonnia.

Se on se määrä, jonka verran päästövähennyksiä vielä tarvitaan hiilineutraaliuden saavuttamiseksi. On vaikea edes käsittää, kuinka suuresta hiilidioksidin päästömäärästä on kyse.

Jos sillä lastaisi rekkoja, niitä tarvittaisiin tilavuuden puolesta liki 70 miljoonaa.

Nuo rekat muodostaisivat puskuri puskurissa

yli 30 kertaa maapallon ympäri kiertävän jonon.

Noin puolet 11 megatonnista on jo päästökaupan piirissä

ja hyvää vauhtia hupenemassa.

Nyt tällä viikolla tehtiin päätökset,

joilla jäljelle jäävästä puolikkaasta päästään toivottavasti eroon

ja Suomesta tulee hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

Riihessä sovittu kokonaisuus sisältää myös monenlaisia tukia ja kannustimia,

kuten panostuksia yli puolen miljardin edestä puhtaisiin ratkaisuihin.

Esimerkiksi merituulivoimaa ja geotermistä lämpöä edistetään.

Sähköautojen käyttöönottoon kannustetaan veroratkaisuilla ja liikenteen päästövähennystavoitetta muutettiin ripeämmäksi kuin hallitusohjelmassa.

Pelkästään valtio ei tule tekemään toimia, sillä myös esimerkiksi kunnat

velvoitetaan tekemään ilmastosuunnitelmat.

Osa päästöjä vähentävistä ilmastotoimista käynnistyy heti, osa toimista menee jatkovalmisteluun ennen toimeenpanoa.

Julkisuudessa jotkut ovat kysyneet, miksi Vihreät jäi vääntämään niin “pienistä yksityiskohdista”.

Eilen Ylen ykkösaamussa ekonomisti Mika Maliranta kiteytti asian itse asiassa tosi hyvin.

“Kun jotkut asiat toistuu useita kertoja, niistä vuosien mittaan kumuloituu iso asia.

Siksi täytyy pienistäkin asioista olla tiukkana.”

Siitä tässä viikossa todellakin oli kyse.

Vihreillä on ollut jo vuosikymmenet suuri visio siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa tulee kehittää.

Mutta ilmastotyö ei tietenkään pääty vielä tähän.

Vaikka olemme sopineet tarvittavista toimista, on edelleen varmistettava,

että ne toteutetaan niin, että päästöt todella vähenevät suunnitellusti eivätkä toimet vesity matkalla.

Tässä työssä tarvitaan Ilmastopaneelia, ilmastoliikettä, ja ihan kaikkia kansalaisia ja yrityksiä.

Ilmasto on niin valtaisa poliittinen kysymys, että yhteiskunnan perinteiset raja-aidat ovat jo kaatuneet, ja samalla asialla ovat kaksi EK:ta, Elinkeinoelämän Keskusliitto ja Elokapina.

Tulemme keväällä arvioimaan, saadaanko nyt päätetyillä keinoilla riittävät päästövähennykset syntymään.

Jos eivät, hallitus tekee niin sanotusti laiskanläksyä ja päätämme uusista tarvittavista rahallisista ja lainsäädännöllisistä ohjauskeinoista.

Isoin koukku on tämä: Tässä arviossa nojaudutaan ministeriöiden virkakuntien lisäksi tutkimuslaitosten ja Ilmastopaneelin arvioon. Päätökset tullaan siis pohjaamaan tutkittuun tietoon, ja tästä on hallituksen neuvottelujen päätteeksi mustaa valkoisella.

Lisätoimet voivat olla vain sellaisia, joiden vaikuttavuus on aidosti arvioitu.

Toisaalta jos ilmastotoimet etenevät odotettua ripeämmin, voidaan tavoitevuotta 2035 hiilineutraaliuden osalta vaikka aikaistaa.

Missään olosuhteissa vitkutteluun ei ole syytä. Asettaisin itse mielummin hiilineutraaliustavoitteen jo vuoteen 2030.

Vårt parti har ju alltid varit av den åsikten att målåret för utsläppsminskningarna kan vara redan 2030. Även om de nödvändiga besluten har fattats, har vi ännu inte lyckats hejda klimatkrisen.

Varsinainen työ on vasta edessä. Se tarkoittaa uuden opettelua arjessa,

tutkimusta ja innovaatioita, kokonaan uutta lähestymistapaa tuotteiden valmistukseen ja kiertotalouteen.

Muutosta, jonka aikana moni ihminen tarvitsee koulutusta ja tukea.

Lupaan, että me tulemme tekemään reilun muutoksen, jossa ketään ei jätetä yksin.

Ilmastokriisin ohella meidän tulee tietenkin puuttua myös luontokatoon.

Vaikka luonnonsuojelun määrärahat ovat historiallisen suuret ja peräti kaksinkertaiset aiempaan verrattuna, ei luonnon monimuotoisuus ole vieläkään turvattu.

Me tarvitsemme vielä lisää kansallispuistoja, jotka samaan aikaan turvaavat monipuolisia luontotyyppejä ja ihmisten virkistymistä.

Ne ovat samaan aikaan lapsiperheiden retkireitti ja hömötiaisen koti. Meidän pitää laittaa kaivosyhtiöiden rellestäminen kuriin luontoarvot ja asukkaat huomioivalla lainsäädännöllä.

Ensimmäinen askel otettiin jo tällä viikolla kun sovimme luonnonvarojen kestävään käyttöön ohjaavan kaivosveron käyttöönotosta. Tämä on ollut vihreiden tavoite jo vuosia.

Meidän tulee nostaa myös ympäristöpolitiikka yhtä näkyväksi politiikan osa-alueeksi kuin ilmastopolitiikka, sillä myös ihmislaji on riippuvainen elinympäristönsä hyvinvoinnista.

Mikään tästä ei onnistu ilman tutkimusta. Se on yksi syy sille,

miksi Vihreät ovat aina pitäneet niin kovaa meteliä tieteen ja koulutuksen tärkeydestä.

Tiedolla on sekä itseisarvoa että välinearvoa. Uteliaisuus uuden edessä on osa ihmisen perusluonnetta.

Eikä tutkimuksen arvoa tule määrittää sen mukaan, onko siitä välitöntä hyötyä.

Ei, vaikka someraati kuinka ottaisi yksittäisiä tutkimuksia hampaisiinsa.

Att få tillgång till mobiltelefoner som har gps-positionering och som samtidigt är så små att de ryms i våra fickor krävde flera århundraden av matematisk och fysikalisk teoretisering.

Att inse värdet av mänskliga rättigheter krävde flera hyllkilometer av filosofisk och juridisk litteratur.

Att få en bättre förståelse om den negativa inverkan fattigdom har på människan och samhället har krävt tvärvetenskaplig och flermetodologisk forskning.

Emme voi mitenkään torjua aikamme viheliäisiä ongelmia ilmastokriisistä luontokatoon ja pandemioihin ilman tutkijoiden loputonta uurastusta.

Juuri näistä syistä oli tärkeää, että pystyimme hallituksessa löytämään ratkaisun,

jolla ensi vuoden Suomen Akatemian rahoituksen leikkauksilta vältyttiin.

Tämä oli kuitenkin vain laastari. Seuraavaksi pitää varmistaa, että tutkimuksen,

kulttuurin ja taiteen rahoitus onnistutaan turvaamaan pitkällä tähtäimellä.

Sama pätee myös koulutukseen. Ihan yhtä lailla korkeakoulutuksen kuin peruskoulujen ja varhaiskasvatuksen puolella. Perusta valetaan jo varhain.

Kunnianhimon on oltava kyllin korkealla: Suomen on tavoiteltava sitä,

että maa palaa PISA-tulosten kärkeen vuoteen 2028 mennessä.

Tämä onnistuu vain sillä, että rakennamme koulua,

jossa jokainen lapsi saa kasvaa omaksi itsekseen.

Koulua, jossa opettajilla ja muulla henkilökunnalla on rauha tehdä työtään. Tarvitsemme peruskoulun kunnianpalautuksen.

Hyvä puoluekokousväki. Kun mut valittiin kaksi vuotta sitten tähän tehtävään,

minä muistan miltä tuntui seistä neljänsadan puoluekokousedustajan edessä ensimmäistä kertaa puheenjohtajana.

Se oli upea tunne, ei sen takia että juuri mut oli valittu, vaan sen takia, että ymmärsin, että en ole tässä hommassa yksin.

Eikä vihreä liike istunut silloin pelkästään puoluekokouspaikalla Porissa, vaan ympäri Suomen, ympäri Euroopan ja maailman.

Tässä tyhjässä kokousstudiossa ei ole tietenkään ihan samaa tunnelmaa, mutta mä tiedän että te kaikki olette siellä etäyhteyden päässä.

Että meidän liikkeessä on valtava voima, ja se on monella tapaa sisuuntuneempi kuin koskaan ennen.

Kaks vuotta sitten mun puoluekokouspuheessa mä puhuin siitä, miten vihreä liike syntyi vaihtoehdoksi vanhalle.

Ratkaisuksi ympäristökriisiin ja rakentamaan feminististä ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa.

Me ollaan kuluneen kahden vuoden aikana tehty jo paljon, mutta valmista ei missään nimessä vielä ole.

Yhteiskunta ei vieläkään kohtele jokaista jäsentään reilusti eikä tarjoa samoja mahdollisuuksia. Se on edelleen yhteiskunta, jossa ihmisoikeuksien vastaisia eheytyshoitoja ei ole kriminailisoitu. Jossa kadulla heilutetaan hakaristilippua ja jossa alkuperäiskansalla ei ole oikeutta päättää omasta kulttuuristaan.

Me tiedämme jo sen, että muutos on mahdollinen.

Mutta me tiedämme myös, että se ei tapahdu itsestään.

Epäkohdat nousevat keskusteluun kansanliikkeiden, kampanjoiden ja kansalaisaloitteiden voimalla. Meidän päättäjien tehtävä on korjata ne.

Joskus epäkohdan korjaaminen tarkoittaa päivitettyä lakia tai riittävää määrärahaa.

Joskus se tarkoittaa kokonaisten rakenteiden kääntämistä uuteen uskoon.

Tasa-arvoinen perhevapaajärjestelmä on tästä hyvä esimerkki.

Isilläkin on oikeus olla vanhempia, ja äideilläkin on oikeus edistää työuraansa.

Se ei kuitenkaan onnistu, jos perhevapaata koskevat säädökset ovat auttamattomasti ajastaan jäljessä ja ohjaavat naisia kotiäideiksi.

Tämä on uudistus, jota ei tulla jättämään puolitiehen.

Myöskään köyhyyttä ei voi hävittää millään yksittäisellä päätöksellä.

Eriarvoisuuden torjunta tarvitsee sinnikästä työtä.

Se näkyy myös kolmessa Vihreiden ministerisalkussa.

Suomen sisäisen turvallisuuden suurin uhka on se, että osa ihmisistä jää yhteiskunnan reunoille.

Osallisuuden vahvistaminen, sosiaalipolitiikka ja koulutus, matalan kynnyksen palvelut ovat parasta turvallisuuspolitiikkaa.

Sitä ovat myös ennalta estetyt onnettomuudet ja rikokset. Parasta kansainvälistä politiikka ovat ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen, ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttäminen.

Vihreiden kolme salkkua ovat tässä ajassa kokoaan suurempia. Eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää myös riittävää sosiaaliturvaa, työllistymistä tukevia palveluja ja vahvaa hyvinvointivaltion turvaverkkoa.

Köyhyyden torjunta on ajankohtainen teema kaikissa vaaleissa, myös tulevissa aluevaaleissa.

Niissä vaaleissa päätetään muutenkin paljosta. On kysymys neuvolapalveluiden ja vammaispalveluiden saatavuudesta, siitä missä sairaala sijaitsee

ja miten palveluiden pariin pääsevät myös vanhat, nuoret ja haavoittuvassa asemassa olevat.

Siitä miten turvataan laadukkaat palvelut, torjutaan eriarvoisuutta ja edistetään ihmisten yhdenvertaista kohtelua.

Ei ainoastaan hyvinvointivaltion puolustamisesta,

vaan myös hyvinvointivaltion kehittämisestä.

Hyvä puoluekokousväki. Elämme monella tapaa uuden alun aikaa.

Olemme niin pitkään saaneet lukea lehdestä huonoja ja pelottavia uutisia, että moni on ehkä unohtanut sen, miltä tuntuu katsoa tulevaisuuteen toiveikkaana.

Meidän on jälleen aika opetella se uudestaan. Kuluneen kahden vuoden aikana mulle on henkilökohtaisesti valanut toivoa se, kun on saanut tehdä töitä niin mahtavien ihmisten rinnalla.

Kiitos Pekka ja Krista, teidän kanssa hallituksessa istuminen on paljon vähemmän raskasta. Kiitos Riikka, Fatu ja Jaakko, te olette olleet tärkeä osa puolueen johtoa.

Kiitos Silja, Riina ja Timo, meidän kentän äänen mukaan tuomisesta valtuuskunnan kautta.

Ja kiitos Velille ja puoluetoimistolle puoluekoneiston kannattelusta.

Kiitos myös ihan kaikille muille puolueen luottamustoimissa toimineille ja vihreitä arvoja edistäneille.

Me kaikki tehdään yhdessä tämä liike. Toivotan kaikille puoluekokoukseen osallistuville viisaita valintoja ja hyvää kokousta.