Mari Holopaisen ryhmäpuhe 21.4.2020

Suomalaiset ovat sinnitelleet poikkeusoloissa. Epidemiaan on menehtynyt läheinen, muistisairas ei ole pitänyt hetkeen ketään kädestä kiinni, huoli kotona yksin pärjäilevästä lapsesta on suuri, epävarmuus toimeentulosta ja lainoista ahdistavat. Koronaepidemia ei kohtele kaikkia samoin tavoin.

Riskiryhmiin kuuluvia suomalaisia on ikänsä puolensa lähes miljoona ihmistä ja muiden riskitekijöiden perusteella huomattavasti enemmän, eikä ikä tai terveys kaikissa tilanteissa suojaa taudin vakavimmilta muodoilta.

Tultuamme vuosi sitten valituiksi kansanedustajan tehtävään, kukaan meistä ei osannut ajatella, että päättäisimme poikkeusolojen toimista, joilla pyritään takaamaan oikeus terveyteen ja elämään. Tähän asti koronaepidemian rajoittamistoimet ovat Suomessa onnistuneet varsin hyvin: pärjäämme vertailuissa tehohoitoon joutuneiden ja kuolleisuuslukujen osalta. Rajoitteet eivät ole olleet tiukimpia Euroopassa, koska ohjeet on otettu tosissaan ja toimimme riittävän ajoissa. Kevätauringossa on voinut ulkoilla, eikä oikeus oppimiseen ole lakannut.

Julkisen talouden näkymään ja taloudellisiin ennusteisiin sisältyy poikkeuksellista globaalia epävarmuutta. Varmaa on ainoastaan suunta: se on tällä hetkellä alaspäin. Arviot Suomen bruttokansantuotteen supistumisesta tänä vuonna vaihtelevat noin viidestä prosentista kolmeentoista riippuen siitä, kuinka nopeasti ja millä keinoin epidemia saadaan hillittyä.

Ihmiselle ennestään tuntematon virus leviää ja tarttuu hyvin herkästi ilman fyysistä etäisyyttä lisääviä rajoitteita. Covid-19-tartuntatauti muodostaa talous- ja terveyskriisit, joita ei voi ratkaista erikseen. Se, miten minimoimme sekä taloudelliset että terveydelliset haitat rokotteen saamiseen asti ratkaisee paljon. Kansainvälinen yhteistyö tiedon hyödyntämisessä, strategian muodostamisessa ja huoltovarmuuden kehittämisessä esimerkiksi EU:n ja maailman terveysjärjestö WHO:n kanssa on tärkeää. Ratkaisuja voi löytyä esimerkiksi testaamisesta ja tartuntaketjuja jäljittävästä mobiiliteknologiasta, joka samalla kunnioittaa yksityisyyden suojaa.

Useat tahot Euroopan Keskuspankista lähtien ovat korostaneet elvytyksen keskeistä roolia. Velkaantuminen on Suomessa kestävällä tasolla, mutta resurssit on sijoitettava oikein ja kannattavalla tavalla. Valtio lisää menoja, jotta pitäisimme huolta yrityksistä, työpaikoista, terveydenhuollosta ja kunnista, joissa verotulot ovat tippuneet, mutta investointi- ja palvelutarve jatkuu. Nyt kärsivät kaupungitkin, jotka normaalioloissa mahdollistavat valtion verotuloja.

Kulttuuritapahtumat on peruttu ja lisätalousarviossa toimijoille kohdistetaan tukea. Suuri osa esim. palvelualoista tarvitsee tukea, mutta on myös aloja joissa liiketoiminta kasvaa koronaepidemian vaikutuksesta kuten  elintarvikkeiden verkkokauppa. Tukien kohdentaminen ei voi tapahtua sattumanvaraisesti tai yrityksen koon perusteella, eikä sen pitäisi kohdentua yhtiöille, jotka hyödyntävät veroparatiiseja ta pystyvät jakamaan kohtuuttomasti osinkoja vaikeana aikana. Myös järjestöt tarvitsevat tukea. Luottamus ja tunne oikeudenmukaisuudesta on keskeinen yhteiskunnan perusta.

Talouden rakennetta on toivottavaa edelleen monipuolistaa: kaikki vanhat menestystarinat eivät ole uusia menestystarinoita. Meillä ei ole yhtä uutta Nokiaa, mutta meillä on useita lupaavia kasvuyrityksiä. Koronkriisin jälkeen on toimialoja, joissa on työvoimapula. Pienenä avoimena vientivetoisena maana Suomessa on erityisen tärkeätä satsata koulutukseen ja osaamiseen. Siten pärjäämme kyllä.

Vaikka koronakriisi on vähentänyt tuotantoa ja kuluttamista dramaattisesti, edes tällä hetkellä emme ole ilmaston tai luonnonvarojen käytön kannalta kestävällä uralla. Valtio ei voi panostaa sellaisiin kohteisiin, jotka syventävät ilmastonmuutosta tai heikentävät biodiversiteettia tai vesistöjemme puhtautta.

Luonto, metsät, järvet ja rantakalliot ovat osoittaneet ainutlaatuisuutensa, kun ihmiset kaikkialla Suomessa ovat suunnanneet ulos hakemaan hengähdyspaikkoja kriisin keskellä. Myös tulevilla sukupolvilla on oltava oikeus samaan. Vaikka edessä oleva taantuma on vakava, tarjoaa se meille mahdollisuuden katsoa talousjärjestelmäämme /talouden rakenteita uudesta näkökulmasta ja rakentaa siitä samalla inhimillisesti ja ekologisesti kestävämmän.

Taloutta elvyttäviä investointeja tulee suunnata kestävää kasvua lisääviin hankkeisiin henkilöliikenneraiteisiin, pyöräilyyn ja kävelyyn. Pitkien etäisyyksien Suomessa kestävää liikkumista maan sisällä ja muualle Eurooppaan esimerkiksi yöjunalla on edistettävä. Menojen lisääntyessä on entistä tärkeämpää huolehtia laajasta ja kestävästä veropohjasta ja siirrettävä painopistettä ympäristölle haitallisen toiminnan verottamiseen, jotta ihmisistä voidaan pitää huolta jatkossakin.

Yhteiskunnastamme on tullut esiin uusiakin puolia, monissa kouluissa ja työpaikoilla on digiloikattu niillä välineillä, jotka jo pitkään ovat olleet ulottuvilla. Osittaista etätyötä jatkossakin suosimalla voidaan säästää ruuhkassa kuluvaa aikaa ja turhia päästöjä.

Koronakriisi on osoittanut, että tutkimus ja tiede ovat koko yhteiskunnan etu, ja olemme huomanneet viimeistään nyt, että niihin kannattaa satsata mikäli haluamme varmistaa päivitetyn tiedon ja uusimmat ratkaisut. Turvallisen ja toimivan rokotteen nopea saatavuus on ratkaisevaa terveys- ja talouskriisistä ulospääsemiseksi.

Hallitusohjelmassa on sovittu ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästä Suomesta, eikä tämä lupaus ole muuttunut.

Kuva: Susanna Kekkonen