Mari Holopaisen ryhmäpuhe 10.2.2021

Olemme eläneet poikkeuksellisissa oloissa jo lähes vuoden. Kesällä lähes tukahtunut tautitilanne toi valoa ihmisten elämään ja talouteen palautumista, toisinaan virus on ollut lainsäädäntöä nopeampi.

Kriisi on koskettanut yhteisesti eurooppalaisia. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa myös tietä ulos on etsittävä yhdessä.

Vahva EU on Suomenkin etu. Pieni talous tarvitsee ympärilleen kestäviä markkinoita, yhteistä ulkopolitiikkaa, kumppaneita ja siten mahdollisuuksia vaikuttaa. Nollasummapelin osuus on pieni: Hyvinvointi yhdessä EU-maassa lisää hyvinvointia toisessa.

Yhteinen elvytyspolitiikka kriisistä ylipääsemiseksi on järkevää. Niin muutkin talousalueet toimivat, sillä nyt on määrätietoisesti ehkäistävä talousalueen valuminen syvempiin vaikeuksiin.

Emme ole ratkaisemassa vain yhtä kriisiä. Ilmastokriisi ja luontokato uhkaavat elämää kaikkialla maapallolla. Ilman aktiivista puuttumista, meillä on pian edessämme paljon koronakriisiä syvempi katastrofi, jossa niin sosiaaliselta kuin taloudelliseltakin hyvinvoinnilta putoaa pohja.

Euroopan jälleenrakennusta ei voida hoitaa lyhytnäköisesti, on kyettävä katsomaan pitkälle tulevaisuuteen. Euroopan on 50 ja 100 vuodenkin päästä oltava paikka, jossa ihmisillä on työtä ja toimeentuloa, ihmiset ja ympäristö voivat hyvin ja jossa ihmis- ja perusoikeuksia kunnioitetaan.

Puolet kestävän kasvun ohjelmasta osoitetaan ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkomiseen. Siitä pidetään kiinni.

Vaikeuksista huolimatta EU:ta tarvitaan suunnanäyttäjänä, joka rakentaa tulevaisuudessa talousjärjestelmää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle pohjalle.

EU:n merkityksen tunnistaminen ei tarkoita sitä, etteikö olisi kehitettävää siinä, miten rahoitusta kohdistetaan.

Tarvitsemme myös tulopohjaa.

Nyt esitettävä kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuva maksu toimeenpanee Eurooppa-neuvoston viime vuonna tekemiä päätöksiä ja hyödyttää erityisesti nettomaksajia, myös Suomea.

Keskeistä on, että uudet rahoituslähteet tukevat kestävää kehitystä ja ilmastotavoitteita, jotta lapset ja nuoret eivät joudu koronakriisin lisäksi kantamaan suuria seurauksia myös ilmasto- ja luontokriisistä.

On keskusteltu hiilitulleista, digijättien verottamisesta, päästökaupan laajentamisesta muun muassa lentoliikenteeseen. Toivon, että komissio tuo rohkeasti esityksiä jäsenmaiden nähtäväksi.

Taakka kuluista ei voi kasautua verot maksaville työntekijöille ja yrityksille, ja olla kierrettävissä toisille. Siksi on tärkeää, että EU:ssa löydetään ratkaisuja monikansallisten yritysten verovelvollisuuden toteuttamiseen, torjutaan harmaata taloutta ja aggressiivista verosuunnittelua.

Kaikkien on osallistuttava hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen rahoittamiseen.

EU:n omien varojen päätöksessä keskeistä on, miten kohdistamme elpymisvälineen. Juuri nyt ei ole vyön kiristyksen aika, mutta kriisin jälkeen sekin koittaa, mikäli Suomen talous ei pärjää ja kasvaa hitaasti verrokkimaihin nähden, kuten ennustetaan.

Suomi on paininut pitkään heikon kokonaistuottavuuden kanssa.

Tuottavuus on aivan liian hidasta, osaajapulaa ei ole ratkottu, elinkeinorakenne on liian yksipuolista, liiaksi tietyille teollisuuden aloille keskittynyttä, eikä ilmaston kannalta kestävää.

Emme voi rakentaa tulevaisuutta nykyisten vahvuuksien varaan, vaan niiden joita tulevaisuudessa tarvitaan ja syntyy.

Matalien korkojen ympäristössä ja elvytyspolitiikan myötä markkinoilla on Suomessakin lähtökohtaisesti rahoitusta yritysten investoinnille, jotka arvioidaan kannattaviksi.

Poliitikkojen tehtävä ei olekaan valita mille toimialoille, yrityksille tai tutkimuksen aloille tukea kannattaa suunnata, mutta voimme tarjota edellytyksiä.

Vaikutamme ainakin välillisesti valinnoilla siihen, onko painopiste kustannuskilpailussa, raaka-aineissa ja arvoketjujen alkupäässä, jolloin hyvinvointiyhteiskuntaa ei enää rahoiteta nykyisenkaltaisesti. Vai vahvistammeko sellaista tulevaisuudenuskoa, huolenpitoa ja osaamista että kun seuraava pandemia iskee, jotkut nuorista, jotka nyt opiskelevat Itäkeskuksessa tai Enontekiöllä etäopetuksessa, ovat kehittämässä maailman ensimmäisen rokotteen ja robotin, joka sen valmistaa.

Suomalaisen Tiedeakatemian asettama Covid-19 -asiantuntijaryhmä esitti tällä viikolla yhtenä kriisinkestävyyden ratkaisuina, että TKI-panostukset tulee nostaa 8%:iin BKT:sta vuoteen 2035 mennessä. Perustutkimuksen edellytyksistä huolehtiminen useilla tieteenaloilla on ensisijaista, sillä emme voi ennustaa, millaista tutkimustietoa tarvitsemme seuraavien kriisien ratkaisemiseksi.

Suomeen on muodostumassa yksi maailman lupaavimmista uusien yritysten kasvualustoista. Meillä on halutessamme mahdollisuus olla Euroopan Piilaakso, joka ratkaisee puhtaan veden puutetta ja köyhyyttä. Käytetään EU:n elpymisvälineen varat viisaasti.