Maksuton psykoterapeuttikoulutus turvaisi psykoterapian saatavuutta

Psykoterapia on tärkeä hoito- ja kuntoutusmuoto silloin, kun mieli on järkkynyt. Se on vaikuttava apu, kun esimerkiksi perheessä ilmenee haastetta vuorovaikutuksessa. Se on keskeinen työkalu ihmisten jaloilleen auttamiseksi vaikeiden kokemusten jälkeen. Ja siihen tulisi jokaisella sitä tarvitsevalla olla mahdollisuus. 

Jotta näin voisi olla, tarvitsemme riittävästi psykoterapeutteja. Tänään eduskunta käy keskustelua Psykoterapian puolesta -kansalaisaloitteesta, jonka tavoitteena on muuttaa psykoterapeuttikoulutus maksuttomaksi ja sitä kautta koulutukseen hakijoille tasavertaisemmaksi. Me vihreät kannatamme aloitetta ja näemme tämän yhtenä  keinona mielenterveyden hoitovelan purkamisessa.

Olen itse istunut asiakkaan tuolilla ja saanut henkilökohtaisesti kokea, miten kaikkein kipeimpienkin asioiden äärelle pysähtyessä voi olonsa tuntea turvalliseksi, kun vastassa on psykoterapian ammattilainen. Olen myös itse saanut toimia terapia-alan yrittäjänä, kohdata ja kulkea vierellä kaikkein syvimpien haavojen äärellä. Olen saanut nähdä, miten ihminen löytää elämän ilon, toivon ja merkityksen uudelleen. 

Psykoterapia on aina merkityksellinen vuorovaikutustilanne, sillä luottamussuhde ammattilaisen ja oman mielensä kanssa kamppailevan ihmisen välillä on ensiarvoisen tärkeä osa koko hoitoprosessin onnistumisen kannalta. Psykoterapiassa yhdessä rakentamalla särkyneestä luodaan uutta ja ehjää.  Tämän takia sillä on erityisen paljon merkitystä millainen ihminen istuu vastapäätä.  Ja juuri siksi on todella suuri rikkaus, että psykoterapeutteina toimii erilaisilla pohjakoulutuksilla, erityisosaamisilla ja kattavalla työkokemuksella varustettuja ammattilaisia. Psykoterapian ammattilaisia tulisi laadukkaan koulutuksen lisäksi ensisijaisesti yhdistää vahva ammatillinen kyvykkyys, läsnäolon ja kohtaamisen taidot sekä sisäinen motivaatio. 

Nelivuotisen psykoterapeuttikoulutuksen hinta vaihtelee 20 000 – 60 000 euron välillä, ja tämä koulutuksen kohtuuttoman korkea hinta uhkaa psykoterapeuttien laaja-alaisen pohjakoulutuksen säilymistä. Tällä hetkellä koulutukseen pääsemiseen ei ensisijaisesti vaikuta ammatillinen kyvykkyys, vaan hakijan taloudellinen tilanne. Tästä seuraa se, että moni koulutuksesta kiinnostunut ja motivoitunut ammattilainen jää koulutuksen ulkopuolelle. Suorittaessani yliopistollista psykoterapiakoulutusta tein opintojen rinnalla kahta eri työtä, jotta kykenin rahoittamaan opinnot. Suuri osa psykoterapeutiksi opiskelevista työskentelee sote-alalla ja me tiedämme, minkälainen palkkataso kyseisellä sektorilla vallitsee. 

Tämä on kestämätön tilanne, sillä samaan aikaan psykoterapeuteista on huutava pula ja pahimmillaan pääsyä kuntoutuspsykoterapiaan voi joutua jonottamaan jopa vuoden. Psykoterapeutteja tarvitaan myös muualla mielenterveys-, päihde- ja perhepalveluissa. Myös esimerkiksi Terapiatakuun ja sen sisältämien lyhytpsykoterapioiden toteuttaminen edellyttäisi riittävästi koulutettuja psykoterapeutteja. Tämä ongelma vaatii ratkaisun.

Psykoterapeuttikoulutusta toteutetaan tällä hetkellä täydennyskoulutuksena yhteistyössä yliopistojen kanssa liiketaloudellisin perustein, ja se on ainoita terveydenhuollon koulutuksia, jonka maksamisesta vastaa yksin opiskelija. On syntynyt siis tilanne, jossa jonoja psykoterapiaan voidaan purkaa vain rahalla ammattilaisten omista taskuista. Lisäksi tällä hetkellä kenelläkään ei ole velvollisuutta toteuttaa psykoterapeuttikoulutusta, jolloin psykoterapeutteja valmistuu vuosittain ennakoimaton määrä. Tämä on huomattava riski myös siksi, että mikäli koulutusten järjestäminen äkillisesti päättyisi, uusia psykoterapeutteja ei välttämättä valmistuisi ollenkaan. 

Psykoterapeuttikoulutus tulisi muuttaa laaja-alaiseksi erikoistumiskoulutukseksi, jolloin koulutusta olisi mahdollista rahoittaa julkisin varoin. Mielenterveyspoolin laskelmien mukaan vuosikustannukset olisivat noin 6 miljoonaa euroa, jolloin lyhytpsykoterapioiden osaamista antavaan psykoterapeuttikoulutukseen sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin kymmenkertaisena jo yhden vuoden tarkastelussa. Pitkällä aikavalillä vaikutus on vielä suurempi. Koulutuksen voisi muuttaa maksuttomaksi portaittain niin, että erikoistumiskoulutukseksi muuttamisen jälkeen koulutuksen hintakatoksi tulisi noin 8000 euroa ja seuraavassa askeleessa koulutus muutettaisiin maksuttomaksi. Näin voisimme varmistaa ammattilaisille tasavertaisemman pääsyn koulutukseen ja turvata koulutuksen tulevaisuuden. Vain sillä tavalla voimme pitää lupauksemme siitä, että tässä maassa jokainen saisi psykoterapiasta apua silloin, kun sitä tarvitsee.