Maatalouspolitiikan uudistaminen on suomalaisen ruoantuotannon etu

Maailma ympärillä muuttuu, mutta Petteri Orpon hallitusohjelman maatalouteen liittyvät kirjaukset takertuvat harmillisesti nykytilan säilyttämiseen. Kestävyysmurroksen vauhdittaminen on suomalaisen maatalouden etu, kun sille luodaan edellytykset.

Näin suomalaisen ruoan päivänä on hyvä todeta, että ruoan tuottaminen on yksi tärkeimmistä ammateista. Suomessa on tähän liittyen paljon hyvää osaamista ja maanviljelijät ovat todella sitoutuneita työhönsä. Siitä suuri kiitos.

Viime hallituskaudella teimme paljon työtä maatalouden ympäristökestävyyden vahvistamiseksi. Maataloudelle saatiin asetettua tavoitteet ilmastopäästöjen vähentämiseksi, ravinnepäästöjä vesistöihin vähennettiin eri keinoin ja maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta vahvistettiin muun muassa Helmi-elinympäristöohjelman hankkein. 

Petteri Orpon hallitusohjelma näyttää tältä osin palaavan pitkälti lähtöruutuun keskittyessään turvaamaan kapeasti ainoastaan ruoantuotannon lyhyen tähtäimen edellytykset ja jarruttaessaan maatalouden kipeästi kaipaamia kestävyysuudistuksia.

On tärkeää, että hallitusohjelmassa huolehditaan maatalouden kannattavuudesta ja ruokaturvasta. Tähän me vihreätkin olemme sitoutuneet, koska se on paitsi reilua myös alan kehittämisen edellytys. Hallitukselta näyttää kuitenkin puuttuvan ymmärrys siitä, että ruoantuotannon ekologinen kestävyys ja taloudellinen tuottavuus kulkevat pitkällä tähtäimellä käsi kädessä. Ekologisesti kestävä ruoantuotanto on avain myös ruokaturvan parantamiseen. Siksi myös monet tuottajat toivovat tukea maatalouden ympäristökuormituksen vähentämiseen.

Mitä hallitusohjelmasta jää uupumaan?

Ensinnäkin, hallitusohjelman tulisi kannustaa vähentämään maatalouden ilmastopäästöjä. Edellisellä hallituskaudella asetettuun maatalouden päästövähennystavoitteeseen ei sitouduta, vaikka keinoja päästöjen vähentämiseen on. Esimerkiksi turvepeltojen vettäminen ja kosteikkoviljelyn lisääminen olisi suhteellisen helppo ja nopea keino maatalouden päästöjen vähentämiseksi. Nykyiset tuet eivät kuitenkaan tähän kannusta, eikä hallitusohjelma lupaa tältä osin muutosta. Poukkoileva politiikka on tuottajan näkökulmasta epäselvää ja epäreilua.

Luomutuotannossa olisi paljon potentiaalia maatalouden ilmasto-, vesistö- ja luontovaikutusten vähentämisessä. Tutkimusten mukaan luomutuotanto kuormittaa ympäristöä perinteistä tuotantoa vähemmän – myös tuotantokiloa kohti laskettuna. Sanaa “luomu” ei kuitenkaan mainita hallitusohjelmassa kertaakaan.

Kasviproteiinien viljelyyn ja niiden jalostamiseen olisi viisasta panostaa huomattavasti nykyistä enemmän, sillä kasviproteiinit tarjoavat mahdollisuuden niin ruoantuotannon kannattavuuden, ympäristökestävyyden kuin ruokaturvan parantamiseen. Niiden kysyntä kasvaa koko ajan meillä ja maailmalla. Kotimaisilla kasviproteiineilla olisi kaikki edellytykset nousta uudeksi suomalaiseksi menestystarinaksi. Hallitusohjelmasta kuitenkin puuttuvat alan toivomat merkittävät toimet kasvisruoan edistämiseksi ja kotimaisten kasviproteiinien tuotannon tukemiseksi.

Orpon hallitusohjelma ei juuri paranna myöskään tuotantoeläinten asemaa. Eläinten hyvinvointilain toteutumista tyydytään vain seuraamaan, vaikka lakiin jäi viime kaudella selkeitä puutteita, joita pitäisi nyt korjata. Eläinten hyvinvoinnin kohentaminen on myös alan etu, koska kestävästi tuotetulla ruoalla on kasvavat markkinat. 

Turkistarhaus saa edelleen jatkua, vaikka 80 prosenttia suomalaisista sitä nykymuodossaan vastustaa. Myös lintuinfluenssan aiheuttama riski uudesta pandemiasta kyseenalaistaa turkistarhauksen olemassaolon vakavalla tavalla. Viisasta olisi viimein tunnustaa, että turkistarhauksella ei ole alana tulevaisuutta. Siten voitaisiin aloittaa sen alasajo siirtymäajalla varmistaen, että muutos on tuottajille reilu ja että korvaavia työpaikkoja löytyy.

Miten maataloutta tulisi uudistaa?

Maatalouden uudistamisen avain on tukijärjestelmän uudistaminen kestävämmäksi. Nykyiset tuet eivät toimi riittävän tehokkaasti ympäristön tai maatalousyrittäjien kannalta: maatalouden ilmastopäästöt eivät laske, luonnon monimuotoisuus heikkenee ja maanviljelyn kannattavuus on heikko. Lisäksi tällä hetkellä eläintuotanto on viljelijälle usein kannattavin tuotantomuoto huolimatta siitä, että eläintuotannon kustannukset ovat tyypillisesti korkeammat kuin kasvintuotannon. Maataloustukipolitiikalla on kyettävä vastaamaan nykyistä paremmin alan keskeisiin kestävyyshaasteisiin ja kannustettava samalla päästövähennystoimiin.

Koska olemme osa Euroopan unionia, kansallisen maatalouspolitiikan keinot ovat rajattuja. Siksi suuria maatalouspolitiikan uudistuksia on edistettävä johdonmukaisella ja aktiivisella EU-politiikalla. EU:n seuraavan ohjelmakauden maatalouspolitiikan tavoitteista neuvotellaan Petteri Orpon hallituksen toimesta. Tätä mahdollisuutta maatalouden uudistamiseen ei pidä hukata. Maataloustukia on suunnattava uudelleen eettiseen sekä ympäristön ja ilmaston kannalta kestävämpään tuotantoon sekä kansallisella että EU-tasolla. 

Maatalouden kestävyysmurroksen toteuttaminen on suomalaiselle ruoantuotannolle merkittävä taloudellinen mahdollisuus. Olemalla etujoukoissa ruuantuotannon kehittämisessä saamme siitä edelläkävijöiden taloudellisen hyödyn, vastaavasti kuin vihreän siirtymän energia- ja prosessiteollisuuden investointeja tulee Suomeen kunnianhimoisen ilmastopolitiikkamme myötä. 

Parantamalla maatalouden kannattavuutta ekologiset reunaehdot huomioiden varmistamme kotimaisen ruoantuotannon edellytykset myös tulevaisuudessa.

Tiina Elo, kansanedustaja, maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen

Silja Keränen, Vihreiden varapuheenjohtaja, Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja