Maatalouden kriisi vaatii toimia

Maatalous Suomessa ja maailmalla on muutosten edessä. Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainaan vaikuttaa koko maailman ruokamarkkinoihin. Kuivin jaloin ei selviä Suomikaan. Voimakas riippuvuus fossiilisista tuontiraaka-aineista osuu kipeästi myös suomalaisiin viljelijöihin. Akuutissa ahdingossa valtion on tultava apuun.

Ruoantuotanto on yksi huoltovarmuutemme kivijalka ja osa turvallisuuspolitiikkaamme. Viljelijöillä on siis merkittävä tehtävä koko Suomen turvallisuuden takaajina. 

Maataloudessa emme kuitenkaan ole omavaraisia. Olemme riippuvaisia fossiilisten polttoaineiden ja typpilannoitteiden ja niiden raaka-aineiden tuonnista. Yksi tällainen raaka-aine on maakaasu. Kun öljyn ja maakaasun hinta nousee, nousevat myös viljelijöiden kustannukset. Siksi Putinin aloittama hyökkäyssota kurjistaa myös suomalaisten viljelijöiden tilannetta.

Samaan aikaan takana on vaikea satovuosi, jolloin lannoitteiden ja öljyn hinnat nousivat ja sääolot eivät suosineet. Maataloudessa ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät ensimmäisten joukossa esimerkiksi äärevöityvinä sääilmiöinä.

Maatalouskoneet ja tilat käyttävät yhä huomattavan määrän polttoöljyä ja peltojen lannotteiden valmistuksessa käytetään maakaasua, ammoniakkia ja kaliumia. Kaikkia näistä on hankittu vielä Venäjältä. 

On selvää, että riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista ja tuontilannoitteista ei voi katkaista yhdessä vuodessa, mutta on otettava askelia oikeaan suuntaan. Niin on tehtävä sekä viljelijöiden toimeentulon että Suomen huoltovarmuuden takia.

Nyt akuutin hädän hetkellä meidän on voitava tukea viljelijöitä, jotta he saavat oikeudenmukaisen toimeentulon työstään. Samalla on kuitenkin tehtävä uudistuksia, jotka vahvistavat omavaraisuuttamme ja tukevat suomalaista työtä. Tästä vastuussa olemme me päättäjät. 

Biokaasun tuotantoon tulee saada lisää vauhtia. Hallitusohjelmassa on nippu kirjauksia biokaasun edistämiseksi. Nyt on syytä käydä läpi, olemmeko tehneet kaikkemme vai voimmeko tehdä enemmän. 

Biokaasulla toimivat työkoneet eivät ole vielä yleistyneet Suomessa, mutta ainakin osan nykykalustosta voi konvertoida osittain kaasukäyttöisiksi. Se vaatisi sitä, että biokaasua olisi riittävästi tarjolla oman tilan lähellä. Biokaasulla on myös rooli tilojen sähkön ja lämmön tuotannossa. 

Biokaasun tuotantoa voidaan lisätä tukemalla lietelantojen ja ravinteiden uusiokäyttöä sekä jalostamalla kierrätyslannoitteita. Lisäksi lannan vastaanottoon voitaisiin kannustaa nykyistä enemmän. Kansallisessa biokaasuohjelmassa on todettu, että kannattavuutta voitaisiin parantaa biokaasun investointikustannuksia alentamalla, kierrätysravinteista saatavaa myyntihintaa parantamalla sekä alentamalla etenkin maataloussyötteistä aiheutuvia kustannuksia.

Lannoituksessa pitää tukea siirtymää kohti kierrätyslannoitteiden käyttöä, erityisesti fosforin osalta sekä resurssitehokkuutta. Kotieläinten lannan ravinteet olisi saatava sinne missä niitä tarvitaan. Olemme olleet jo pitkään tilanteessa, jossa esimerkiksi Varsinais-Suomessa meillä on lantaa yli tarpeen, mutta samalla Uudellamaalla on pulaa lannasta. Lannan ravinteiden tehokkaan hyödyntämistä tulisi lisätä sekä tukea lannan prosessointia ravinneomavaraisuuden tehostamiseksi.

Kemiallisia typpilannoitteita voidaan korvata esimerkiksi lisäämällä viherlannoitusta. Tukia tulisi osoittaa entistä vahvemmin esimerkiksi kerääjä- ja maansaneerauskasvien viljelyn lisäämiseksi sekä viljelykierron monipuolistamiseksi. Samalla tavanomaisia maatiloja tulee kannustaa ottamaan käyttöön luonnonmukaisen tuotannon viljelymenetelmiä.

Tuontiriippuvuuden vähentämiseen on hyvät edellytykset. Suomessa on jo vuosia kehitetty ja edistetty ravinteiden kierrätystä. Tällä saralla tulisi mahdollistaa suurempia läpimurtoja niiden yleistämiseksi kustannustehokkaasti.

Vaikka sota ravistelee ruoantuotantoa, emme voi unohtaa, että osansa on myös kulutustottumusten muutoksilla. Tällä hetkellä iso osa viljasta päätyy eläinten rehuksi.  Suomessa rehun osuus on yli puolet viljan tuotannosta. 

Kulutustottumuksia on mahdollista muuttaa ja se muutos on jo käynnissä. Tästä yksi esimerkki on kauran kysynnän merkittävä kasvu. 

Maatalouspolitiikan olisi syytä seurata kuluttajia. Viljan ja valkuaiskasvien viljelyyn on oltava kannattavaa panostaa koko ajan suosiotaan kasvavan kasviproteiinien kysynnän myötä.

Fossiilisten raaka-aineiden hinnannousu ei ole maatalouden kannattavuuden heikentymisen ainoa aiheuttaja, mutta se on yksi juurisyistä. Maatalouden vihreä siirtymä vahvistaa huoltovarmuuttamme ja voi parantaa peltojen kasvukuntoa ja satovarmuutta. Tähän pyritään myös hallituksen asettamalla maatalouden päästövähennystavoitteella.

Maailma tulee kohtaamaan todennäköisesti pulaa viljasta. Raakalaismaisen hyökkäyksen kohteena olevaa Ukrainaa on pidetty Euroopan vilja-aittana ja Venäjänkin rooli viljan viejänä on merkittävä.

Viljasatojen ehtyessä katseet on kotimaan lisäksi suunnattava rajojen ulkopuolellekin. Esimerkiksi Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-Itää uhkaa pahimmassa tapauksessa nälkä, kun viljan vienti hiipuu. Ukraina ja Venäjä vastaavat kolmanneksesta maailman vehnä ja jopa 80 prosenttia auringonkukkaöljyn kaupasta.

Viljan hinnannousu on tosiasia, johon on varauduttava kotimaassa sekä globaalisti. Siksi tarvitaan myös yhteisvastuuta maailman ruokaturvasta. Ruoantuotannon ehtyminen lisää myös konfliktien uhkaa, joka voi aiheuttaa paikallisesti valtavaa kärsimystä ja lisätä pakolaisuutta.

Meidän on varmistettava, että Suomessa on jatkossakin saatavilla kotimaista ruokaa. Samalla on muistettava vastuu heikommassa asemassa olevista.