Maailmalla on historiallisen paljon pakolaisia ja Suomi aikoo kääntää heille selkänsä

Vain muutama päivä sitten Välimereen hukkui jälleen satoja lapsia ja heidän vanhempiaan, kun heitä Afrikasta Eurooppaan kuljettanut laiva upposi. Uutinen järkytti. Apua ei aluksi haluttu, koska aiempi kokemus on, että Kreikan viranomaiset ovat kovakouraisesti palauttaneet tulijat vesille tai laivan lähtömaahan. Surullisia ja järkyttäviä olivat myös uutisten alta löytyvät suomalaisten kommenttiketjut, joissa ihmishengen arvostus ei näyttänyt olevan korkealla.

Mikä saa ihmiset lähtemään tällaiselle uhkarohkealle matkalle, vaikka useimmat ymmärtävät viimeistään veneet nähdessään ne riskit, joita matkaan sisältyy? 

Kuuntelin tänään kyyneleet silmissä Lääkärit ilman rajoja -järjestön norjalaisen työntekijän tiiviin viestin yhden hänen auttamansa perheen kohtalosta. (Kyllä politiikassa saa ja pitää olla myös empatiaa.) Perhe oli lähtenyt Norsunluurannikolta köyhyyttä ja osattomuutta pakoon, päätynyt vaikean matkan jälkeen Libyaan, jossa sotilaat teettivät vanhemmilla pakkotyötä, pahoinpitelivät heitä ja raiskasivat äidin omien lasten katsoessa. Perhe pakeni Libyasta, vene kaatui matkalla. Isä ja nelivuotias tytär pelastettiin, kolme pojista hukkui ja äitikin kuoli elvytysyrityksistä huolimatta jäljelle jääneiden silmien edessä.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n viime viikolla julkaiseman Global Trends -raportin mukaan maailmassa on jälleen historiallisen paljon pakon edessä kotinsa jättäneitä, yli 108 miljoonaa vuoden 2022 lopussa.

Heistä:

• 62,5 miljoonaa on oman kotimaansa sisäisinä pakolaisina
• 35,3 miljoonaa on saanut pakolaisaseman toisesta valtiosta
• 5,4 miljoonaa on turvapaikanhakijoina
• 70% pakolaisista ja turvapaikanhakijoista elää naapurimaassa
• 76 % elää matalan ja keskitulotason maissa

Tänä vuonna Sudanin väkivaltainen konflikti on nostanut kotinsa pakon edessä jättäneiden määrän 110 miljoonaan. 

Vuoden 2022 aikana paenneiden määrän kasvuun on vaikuttanut erityisesti sota Ukrainassa, jonka seurauksena yli 5 miljoonaa sotaa paennutta on saanut tilapäistä suojelua Euroopasta. Globaalin pakolaistilanteen kasvun taustalla kuitenkin vaikuttaa pitkäaikaiset tapahtumat kuten kiihtyneet ja pitkittyneet konfliktit, köyhyys ja ruokapula sekä ilmastokriisin seuraukset.

Paenneista peräti 52 % on kotoisin vain kolmesta maasta: Syyriasta, Ukrainasta ja Afganistanista. Syyrian tilanne on ollut jo pitkään maailman suurin ja pitkittynein pakolaiskriisi. Viimeisen 11 vuoden aikana lähes 13 miljoonaa syyrialaista on joutunut pakenemaan kotiseudultaan. (Lähde Pakolaisapu)

Näistä kotinsa ja kotimaansa jättäneistä, pakolaisleireille päätyneistä ns. kiintiöpakolaisista, Suomi ottaa jatkossa uuden hallitusohjelman perusteella vastaan vain 500 vuodessa, kun viimeisin luku oli 1050, jota sitäkin vihreät olisivat halunneet korottaa. Samaan aikaan heidän auttamiseen ja kriisien ennaltaehkäisyyn suunnattua kehitysyhteistyörahoitusta aiotaan leikata yhteensä 790 miljoonalla eurolla hallituskauden aikana.

Uuden hallituksen ehdotuksessa siis vähennämme toimiamme kriisien ennaltaehkäisemiseksi ja niihin varautumisen vahvistamiseksi kaikista köyhimmissä ja hauraimmissa valtioissa, asetamme rahoituksessa verrokiksemme OECD-maat, emme edes EU-maita, saati muita Pohjoismaita. Vähennämme pakolaisten vastaanottoa, emmekä edistä turvallisten reittien syntyä Eurooppaan. Ja jos veneonnettomuuden norsunluurannikkolainen perhe sattuisi päätymään Suomeen paperittomina, olisi uusi hallitus saattanut jo ehtiä poistamaan heidän mahdollisuutensa välttämättömään terveydenhoitoonkin.

Tämä linja on kylmä, murheellinen ja vastuuton!

Meillä olisi mahdollisuus ottaa käyttöön humanitaariset viisumit, kasvattaa pakolaiskiintiötä, helpottaa perheenyhdistämistä ja vaikuttaa näin nopeasti pakolaisten tilanteisiin. Ukrainalaisten kohdalla tehtiin nopeasti Euroopan laajuinen tilapäisen suojelun ratkaisu. Kun poliittista tahtoa on, löydetään myös keinot.