Maailma muuttuu, mutta autot eivät Suomesta häviä

Monia ihmisiä vaalien alla huolettaa, mitä tapahtuu tulevaisuudessa autoille, kun ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii toimia myös liikenteen suhteen. Vihreät lähtevät siitä, että Suomi on pinta-alaltaan suuri maa, ja täällä tullaan aina tarvitsemaan autoja niin henkilö-, jakelu- kuin tavaraliikenteessäkin.

Suurten kaupunkien välillä ja kaupunkien sisällä panostaisimme lisää joukkoliikenteeseen. Tarvitsemme nopeat ratayhteydet pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen – tunnin junat Turkuun ja Tampereelle, nopeamman Suomi-radan Ouluun ja paremman itäradan. Olemme mukana edistämässä myös suurten kaupunkiseutujen ratikkahankkeita.

Autojen osalta kehitys menee vihreiden näkökulmasta näin: Sähköautot ovat vielä kalliita, uusina noin 40 000 euron hintaluokassa. Synnyttääksemme käytettyjen sähköautojen markkinat ajan myötä, tulisi aloittaa siitä, että työsuhdeautot muuttuisivat ensin sähkökäyttöisiksi. Puhumme silloin noin 80 000 autosta. Tällä hetkellä merkittävä osa suomessa myydyistä käytetyistä sähkö- ja kaasuautoista on ruotsalaisten vanhoja työsuhdeautoja.

Nyt käytössä oleva autokanta säilyy käytössä vielä pitkään. Vihreiden mielestä olemassa olevan autokannan siirtymistä biokaasuun tulisi tukea, jotta myös vanhojen ja halvempien autojen omistajat voivat vähentää ilmastopäästöjään. Biokaasun jakeluverkon pitäisi kattaa koko maa. Tässä on myös valtionyhtiö Gasumilla merkittävä rooli. Biokaasun etuna on, että saamme yhdyskuntajätteiden lisäksi myös lannasta ja kaatopaikkakaasuista polttoainetta. Kiertotaloutta parhaimmillaan.

Myös etanolin käytön lisääminen ja biodiesel ovat ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja olemassa olevalle kalustolle.

Miksi vihreät sitten puhuvat vuodesta 2030, jolloin uusissa autoissa ei enää käytettäisi perinteistä bensiiniä ja dieseliä? Koska uskomme, että sekä polttoaineet että moottoritekniikka siihen mennessä kehittyy autoissa riittävästi tarjoamaan edullisia malleja, joissa ei käytetä fossiilisia polttoaineita.

Mihin käsityksemme perustuu? Siihen, että autonvalmistajat viitoittavat jo tietä tähän suuntaan. Jo 2017 Volvo ilmoitti, että ”polttomoottoriautojen tarina loppuu”. Nyt Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Islannissa käydään keskustelua tai on jo tehty päätöksiä fossiilisista polttoaineista luopumisesta liikenteessä. On selvää, että Suomesta ei voi tulla vanhenevan autotekniikan kaatopaikkaa, vaan meidän tulee seurata eurooppalaista kehitystä.

Parasta tässä on se, että kun markkinat asettavat autoteollisuudelle uusia ehtoja ympäristöystävällisyyden suhteen, autoteollisuus kehittää tuotteita, joita markkinat haluavat. Tämä muutos on hyvä myös ilmaston kannalta.

Mitä sitten tapahtuu mummon edelleen hyvin pelaavalle Saabille? Ei välttämättä mitään. Vanhat autot jäävät liikenteeseen niin kauan kuin käyttäjät haluavat niitä käyttää. Pääosa autokalustosta uusiutuu, niin kuin nytkin, mutta uusiutuminen tapahtuu ilmastoystävällisempään suuntaan. Suomessa liikutaan myös tulevaisuudessa autoilla, mutta liikenteen kokonaispäästöt, jotka nyt ovat noin viidenneksen Suomen kaikista kasvihuonepäästöistä, vähenevät. Ilmasto kiittää.

Joku voi vielä kysyä, onko tästä mitään hyötyä, “kun ne kiinalaiset”. Kiina onkin kiinnostava tapaus, koska Kiinan markkinoille on juuri tullut alle 10 000 euroa maksava sähköauto. Kiina on yksi niistä maista, joissa ilmastokysymykseen on alettu suhtautua entistä vakavammin. Jo pelkkä Pekingin savusumu ja sen haitat terveydelle ovat patistaneet Kiinan hallitusta liikkeelle. On harhakuva, että Suomi yksin olisi huolestunut ilmastonmuutoksesta tai olisi ainoa maa, joka tekee töitä maapallon lämpenemisen estämiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunnassa emme jää yksin. Tekemättä jättämisen tie voi kuitenkin käydä kovin yksinäiseksi.