Maahanmuuttajien syrjintä ei edistä kotoutumista

Kokoomuksen eduskuntaryhmän maahanmuuttoa ja kotoutumista koskeva avaus teki näkyväksi puolueen valmiuden kiristää maahanmuuttopolitiikkaa tarvittaessa myös ihmisten yhdenvertaisen kohtelun kustannuksella. Vihreiden maahanmuuttopolitiikassa ihmisiä ei jaeta meihin ja muihin.

Viimeisen vuosikymmenen aikana maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia koskeva keskustelu on koventunut. Ihmisten lokerointi ja leimaaminen on surullisen yleistä. Nämä asenteet heijastuvat tietenkin myös joidenkin puolueiden poliittisiin tavoitteisiin. Kokoomuksen eduskuntaryhmän avaus oli tästä esimerkki.

Kokoomuksen ohjelmassa esitetään joukko keinoja, joiden tavoitteena on patistaa maahanmuuttajia töihin. Raflaavin oli ehdotus sosiaaliturvan eriyttämisestä ”kantasuomalaisille” ja ”maahanmuuttajille”. Termien epämääräisyys herätti aiheellisesti kysymyksiä etnonationalismista ja siitä, keitä kaikkia siis olisi tarkoitus syrjiä.

Sanavalinnoissa oli ilmeisesti ripaus huolimattomuutta, mutta periaate ei jäänyt epäselväksi: Ohjelman mukaan ihmiset tulisi voida asettaa eriarvoiseen asemaan sen perusteella, ovatko he tarpeeksi suomalaisia. Tämä ajatus todettiin jo viime hallituskaudella perustuslain vastaiseksi, joten herää kysymys, onko tavoitteena muuttaa myös perustuslakia tai sen tulkintaa.

On melko oireellista, että Kokoomuksen ohjelmassa ei ilmeisesti tunnisteta lainkaan yhteiskunnassa ilmenevän syrjinnän ja rasismin merkitystä kotoutumisen epäonnistumisessa. 

Pelkän kritisoinnin sijaan yritän esittää vaihtoehtoisia toimia kotoutumisen ja inhimillisen maahanmuuttopolitiikan edistämiseksi. Mikään yksittäinen konsti ei toki ratkaise kotoutumiseen liittyviä kysymyksiä eikä tämä lista ole kattava, mutta tässä muutamia ensiaskelia:

1. Turvataan laadukas kielikoulutus. Kielitaidolla on iso merkitys arjen sujumisessa, työskentelyssä ja ihmissuhteiden luomisessa. Tällä hetkellä kielikoulutuksen laatu ja saatavuus vaihtelevat runsaasti. Laadukkaan kielikoulutuksen pitäisi ja kannattaisi olla subjektiivinen oikeus, ei onnenkantamoinen. 
2. Puututaan rasismiin. Ennakkoluulot, syrjivät rakenteet ja rasistiset asenteet vaikuttavat yhä esimerkiksi ihmisten työllistymiseen, koulutusvalintoihin, hyvinvointiin ja kokemukseen suomalaisesta yhteiskunnasta. Rasismin kitkeminen edellyttää paitsi arkipäivän rasismiin puuttumista, myös antirasistista politiikkaa eli esimerkiksi syrjintää ja ennakkoluuloja ylläpitävien rakenteiden aktiivista purkamista. Rasismi satuttaa maahanmuuttajien lisäksi myös monia muita Suomessa eläviä ihmisiä. 
3. Helpotetaan perheenyhdistämistä. Kotoutumista tukee se, että koko perhe voi asua yhdessä. Huoli perheenjäsenten turvallisuudesta keskellä katastrofia vaikuttaa herkästi myös omaan hyvinvointiin ja tuottavuuteen. Edellisellä hallituskaudella perheenyhdistämisestä tehtiin kohtuuttoman vaikeaa. Tilannetta korjaava lakimuutos on onneksi jo valmisteilla sisäministeriössä. Myös turvapaikkapolitiikalla on vaikutusta kotoutumiseen. Kotoutumisen pitäisi päästä alkamaan heti sen sijaan, että ihmiset joutuvat ikuiselta tuntuvaan limboon vastaanottokeskuksissa. 
4. Poistetaan esteitä työllistymiseltä. Lisätään työperäistä maahanmuuttoa ja helpotetaan kansainvälisten opiskelijoiden jäämistä ja juurtumista Suomeen. On myös aivan nurinkurista, että Suomessa tiedostetaan laajasti tarve työperäiselle maahanmuutolle ja samaan aikaan karkotetaan turvapaikanhakijoita, jotka ovat jo työllistyneet. Kaikkien Suomessa oleskelevien mahdollisuuksia tehdä työtä on edistettävä ja työperäisten oleskelulupien saamista helpotettava.

Suomessa on nykyään muotia erotella työperäinen ja humanitäärinen maahanmuutto kahdeksi aivan eri asiaksi ja sen myötä lajitella myös erilaisista syistä Suomeen muuttaneet maahanmuuttajat eri lokeroihin. Ehkä olisi aika luopua tällaisesta ajattelutavasta.

Maahanmuuttajissa on kyse moninaisesta joukosta ihmisiä. Kotimaa, koulutus, kotiolot ja kokemukset Suomeen saapumisen taustalla vaihtelevat laidasta laitaan. Jokainen ihminen on kuitenkin yhtä lailla arvokas riippumatta siitä, onko tänne saapunut työn, opiskelun tai rakkauden perässä taikka paetakseen sotaa ja sortoa.