Maa- ja metsätalouden rooli on kriittinen luonnon tilan parantamiseksi

Maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestö MTK julkaisi oman luonnon monimuotoisuuden tiekartan. Osallistuin julkaisutilaisuuteen pitämällä kommenttipuheenvuoron. Ensinnäkin on erinomaista, että maanviljelijöiden ja metsänomistajien etujärjestö on itse tarttunut luonnon monimuotoisuuden kohentamisen haasteeseen. Pelloilla ja metsissä kun ne isot muutokset tehdään, joilla saamme luontokadon pysäytettyä.

Osana tiekartan tekemistä oli myös selvitetty maanviljelijöiden ja metsänomistajien halukkuutta luontotekoihin. Sitä ilahduttavasti löytyy, ja itsekin olen yksi näistä luontotekoihin positiivisesti suhtautuvista ja niitä tekevistä metsänomistajista. Toisaalta harmillista oli maa- ja metsätalouden harjoittajien enemmistön harhainen kuva siitä, että nykyinen tapa toimia olisi luonnon kannalta kestävää.

Se ei sitä ole. On selvää, että nykyisillä toimilla ei paranneta luonnon tilaa riittävästi. Tämä ilmeni myös tiekartasta, jonka mukaan lisätoimet ovat tarpeellisia. Maatalouden osioon tutustuessa huomaa erittäin paljon yhtymäkohtia vihreiden vuonna 2018 julkaistuun ja syksyllä 2022 päivitettyyn maatalouspoliittiseen ohjelmaan. Perinnebiotooppien – eli niittyjen, ketojen, metsälaidunten ja hakamaiden – määrää pitää kasvattaa, laidunnusta lisätä ja luomualaa kasvattaa.

Maataloudessa tukijärjestelmä on avainasemassa, koska sen myötä voidaan sekä parantaa viljelyn kannattavuutta että sen ekologista kestävyyttä. Nykyinen maataloustukikausi, eli CAP27, ei tätä valitettavasti riittävästi tee, eivätkä Orpon hallituksen omat toimet lähes lainkaan tue maatalousympäristön luonnon tilan parantamista. Eikä kyllä kehuttavaa ole metsätaloudenkaan puolella, kun Orpon hallituksen hallitusohjelmaa lukee tai hallituksen toimintaa tällä saralla seuraa.

Metsätalouden puolella tiekarttaan nostetut luonnon tilaa parantavat toimet ovat varsin tuttuja: suojelualan kasvattaminen etenkin Etelä-Suomessa, lahopuiden ja säästöpuiden määrän lisääminen, jatkuva kasvatus, suojavyöhykkeiden ja metsälakikohteiden alojen kasvattaminen sekä sekapuustoisuuden ja monipuolisen puustorakenteen lisääminen.

Olisi myös olennaista lisätä FSC-sertifioitua pinta-alaa, koska tämä sertifikaatti on luonnon kannalta nykyään vallalla olevaa PEFC:iä huomattavasti parempi. MTK:n tulisikin tarjota FSC-sertifiointimahdollisuutta jäsenilleen metsänhoitoyhdistysten kautta. Nyt se ei ole mahdollista, vaikka kiinnostusta yhdistyksissä ja metsänomistajien keskuudessa on.

Osana tiekarttaa arviointiin myös luonnon monimuotoisuuden kohentamiseksi tehtävien lisätoimenpiteiden kustannusvaikutusta metsänomistajille. Eli toisin sanoen, mikä olisi tulonmenetys, jos luontotekoja tehtäisiin nykyistä enemmän. Itse vierastan tällaista ajattelutapaa. Lähtökohdan pitäisi olla se, että minkä verran metsänomistaja voi saada taloudellista tuottoa, kun toiminta on ekologisesti kestävällä pohjalla.

Lisäksi huomio tulisi tulonmenetyksistä tai hakattavien kuutioiden hamuamisesta kääntää arvonlisän tuottamiseen sekä monipuoliseen taloudelliseen tuottoon. Metsänomistaja voi saada tuottoa esimerkiksi luontoarvokaupan tai ekologisen kompensaation myötä. Lisäksi keskittymällä hiilivarastonakin toimivan tukkipuun kasvattamiseen optimoidaan myös taloudellinen tuotto.

Kokonaisuudessaan olen vahvasti sitä mieltä, että suomalainen maa- ja metsätalous on mahdollista saada luonnon kannalta kestävälle tasolle. Se ei sitä vielä ole, mutta paljon hyvää tapahtuu koko ajan. Lisäksi olen myös vahvasti sitä mieltä, että ekologisesti kestävällä pohjalla oleva maa- ja metsätalous on maanviljelijöiden ja metsänomistajien taloudellinen etu. Maatalouden kannattavuuden kasvattamisen ja metsänomistamisen taloudellisen tuoton näkökulmasta kannattaa tehdä asiat luonnon kantokyvyn rajoissa, ei luonnolta jatkuvasti lisää velkaa ottaen.

Tämä MTK:n laatima tiekartta oli tosiaan hyvä ja todella monipuolinen kokonaisuus luonnon tilan parantamiseksi. Harmillisesti aina ei kuitenkaan näytä ja vaikuta siltä, että MTK olisi osaltaan poliittisen lobbauksen myötä edistämässä näitä tiekarttaan kirjattuja ekologisen kestävyyden toimia. Toivottavasti tähän tulee tämän perusteellisesti laaditun tiekartan myötä muutos ja voimme yhdessä parantaa luonnon monimuotoisuuden tilaa sekä maa- ja metsätalouden taloudellisia edellytyksiä.

Silja Keränen
Vihreiden varapuheenjohtaja