Luontolaki olisi uusi työkalu luontokadon torjuntaan

Ilmastokriisi ja luontokato ovat yhtä suuria uhkia. On korkea aika käsitellä niitä myös keskenään yhtä suurella vakavuudella ja painoarvolla. Luontolaki olisi ilmastolain kaltainen puitelaki, joskin ilmastolakia laajempi sisällöltään. Kuten ilmastolaki on tehnyt ilmastoasioille, toisi luontolaki jokaisen hallituksen pöydälle myös luontokadon.

Luontokadon pysäyttämisellä on kiire. Suomen lajeista joka yhdeksäs ja luontotyypeistä lähes puolet on uhanalaisia. Luontokato ja kuudes sukupuuttoaalto tapahtuvat koko ajan kiihtyvällä tahdilla aivan silmiemme edessä, myös meillä Suomessa. 

Käynnistämme ympäristöministeriössä oikeudellisen selvityksen kokonaan uudeksi luontolaiksi. Tällaista lakia ei ole Suomessa tähän saakka ollut. Tämän valmistelutyön tavoite on yksinkertainen: tarvitsemme lisää keinoja ja lisää pitkäjänteisyyttä luontokadon pysäyttämiseksi.

Luontolaki kirjaisi lakiin luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämisen ja velvoittaisi hallitukset raportoimaan luontokatoa vastaan tehdystä työstä.

Kuten ilmastolaki on tehnyt ilmastoasioille, toisi luontolaki jokaisen hallituksen pöydälle

myös luontokadon. Ilmastopolitiikassa on jo päivänselvää, että työtä on tehtävä pitkäjänteisesti, yli vaalikausien. Luontolaki varmistaisi osaltaan, että näin olisi jatkossa myös luontokadon pysäyttämisen kanssa.

Nyt joku saattaa miettiä, että juurihan pari viikkoa sitten hallitus antoi vuosien työn ja odotuksen jälkeen eduskunnalle esityksen luonnonsuojelulain uudistuksesta. 

Näin me teimme ja olen siitä aivan valtavan ylpeä. 

Luonnonsuojelulaki on luonnonsuojelun peruskallio. Luontolaki puolestaan tarkoittaisi ajattelun muutosta suomalaisessa luonnonsuojelussa. Laki laajentaisi luonnon turvaamisen käsitettä laajemmaksi kuin se perinteisesti ymmärretään. Arvokkaimpien, pistemäisten luontokohteiden ja -lajien suojelun sijaan se voisi ohjata ottamaan luonnon huomioon yhteiskunnan kaikessa toiminnassa. 

Luontolaki voisi olla luontokadon pysäyttämisen haasteeseen ennaltaehkäisevästi tarttuva, tavoitteellinen ja hallinnonrajat ylittävä napakka laki.

Luontolakiin voitaisiin esimerkiksi kirjata lakiin tavoite luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä. Tämäkin vastaisi juuri säädettyä uutta ilmastolakia, jossa on lain tasolle määritetty sitova tavoite Suomen hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä.

Elämme luonnosta ja sen tarjoamista palveluista, mutta sen arvo ei näy riittävästi taloudessamme.  Tämän kaltaisen ajatuksen esitti reilu vuosi sitten professori Partha Dasqupta julkaisemassaan raportissa. Emme aina huomaa arvoa, joka luonnon omalla toiminnalla on. Arkinen esimerkki tästä on pölyttäjien jatkuva uhanalaistuminen. 

Koko elämämme ja ruoantuotantomme on riippuvainen niiden tuottamista palveluista. Harvoin hoksaamme ajatella, että Suomessakin pölyttäjien tekemän työn arvo mitataan kymmenissä miljoonissa euroissa vuodessa. Maailmanlaajuisesti summa on tähtitieteellinen. 

Jos pölyttäjien määrä pääsee romahtamaan liian alas, sitä voisi verrata vesijohtoverkon katoamiseen. Ehkä ilman vesijohtoja hakisimme vedet kauempaa, ehkä yhteiskuntamme pystyisi siitä selviytymään. Kenties osa työvoimasta kuskaisi vettä sen sijaan, että tuottaisi palveluita ja tavaroita. Vastaavalla tavalla pölyttäjien katoaminen tarkoittaisi sitä, että osa työvoimasta olisi sidottu kasvien pölyttämiseen ihmisvoimin. Kulkemaan suti kädessä pitkin peltoja ja metsiä.

Mehiläiset ja kimalaiset tarvitsevat selviytyäkseen sopivia elinympäristöjä. Kyse ei ole välttämättä aina kovin isoista muutoksista. Pölyttäjät eivät välttämättä kaipaa luonnonsuojelulain nojalla perustettua suojelualuetta. Niille riittävät usein valtateiden tai sähkölinjojen niittämättömät reunat tai talousmetsien lahopuusto. Jokaisella bussipysäkillä voisi olla viherkatto. Vielä arkisemmin: jokainen lyhyeksi ajettu nurmikko on pölyttäjille autiomaa. Ehkä ainakin jokaisen julkisen rakennuksen edessä voisi olla nurmikentän sijaan niitty.

Silti mikään yhteiskunnassamme ei ohjaa ottamaan tällaisia aika yksinkertaisia ja helppoja muutoksen paikkoja huomioon. Pölyttäjähyönteiset ovatkin yksi esimerkki luonnon turvaamisen valtavirtaistamisen tärkeydestä.

Puitteet sille voimme luoda luontolailla.

Viime vuosien neuvottelut päästövähennyksistä yhteiskunnan eri sektoreilla ovat osoittaneet, että ilmastolaki on ollut tehokas ja tärkeä työkalu.

Ilmastolaki on siivittänyt meidät ilmastotyössä maailman kärkimaiden joukkoon. Samassa sarjassa meidän pitää olla myös luontokadon pysäyttämisessä.