Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan ekologista kompensaatiota

Ihmiskuntana olemme täysin riippuvaisia luonnosta. Hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES) mukaan luontokato on nyt nopeampaa kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Maailman talousfoorumin juuri julkaisemassa raportissa ilmastonmuutoksen torjunnan epäonnistuminen ja luonnon monimuotoisuuden romahdus ovat molemmat kuuden vakavimman ihmiskuntaa uhkaavan riskin joukossa. 

Me voimme kääntää tämän kehityksen suunnan. Suomi on osaltaan sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen. Siinä onnistuminen vaatii perinteisten luonnonsuojelukeinojen rinnalle myös uusia.

Yksi keino luontokadon pysäyttämiseen on ekologisen kompensaation käyttöönotto. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan luonnon monimuotoisuutta vaurioittavan toiminnan haittoja hyvitetään suojelemalla luontoa ja parantamalla heikentyneitä elinympäristöjä toisaalla. Kaikkia luontohaittoja on yhteiskunnan kehittyessä mahdotonta välttää. Siksi  ekologisen kompensaation käyttöönotto on välttämätöntä luontokadon pysäyttämiseksi.

Suomi kaupungistuu ja kehittyy kovaa vauhtia. Se tarkoittaa, että uuden rakentamisen alle jää paikoin väistämättä metsää ja muita luontoalueita. Ekologinen kompensaatio on keino tehdä kaupungistumisesta ja muusta maankäytöstä kestävämpää sekä varmistaa, että ilmastoteot ja luonnonsuojelu kulkevat käsi kädessä.

Tärkeä lähtökohta on, että haittojen estäminen ja minimointi on aina ensisijaista ja kompensaatio vasta sitä täydentävä toimi. Se onnistuu hyvällä suunnittelulla sekä arvioimalla huolella hankkeiden sijainti, tarpeellisuus ja hyödyt suhteessa haittoihin. Viimesijaisena keinona haitat on kompensoitava. Luonnon kokonaisheikentymättömyyteen tähtäävässä kompensaatiossa hyvityksen kohde voi olla jokin luontotyyppi tai laajempi alueellinen kokonaisuus. 

Ekologisen kompensaation pilotointi ja lainsäädännön uudistustarpeiden arviointi on kirjattu hallitusohjelmaan. Parhaillaan ekologista kompensaatiota kehitetään osana luonnonsuojelulainsäädännön sekä maankäyttö- ja rakennuslain uudistamista. Lähtökohdan näissä uudistuksissa tulee olla, että lainsäädäntö toimii ekologisen kompensoinnin osalta yhtenä kokonaisuutena.

Luonnonsuojelulain uudistuksen tueksi asetettu monitieteellinen tutkijaryhmä on todennut, että luonnonsuojelulaki ei yksinään voi kääntää luonnon heikkenemiskehitystä. Luontokadon pysäyttäminen ei onnistu vain luonnonsuojelualueiden avulla, vaan se on huomioitava kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Erityisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on luonnonvaroja ja maankäyttöä koskevassa lainsäädännössä.

Luontopaneeli tarkastelee parhaillaan erilaisia kestävän elvytyksen hankkeita luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Luontopaneelin näkökulma on, että jos elvytystoimi heikentää luonnon monimuotoisuutta, haitat on ylikompensoitava. Se tarkoittaa, että aiheutettu haitta kompensoidaan täysimääräisesti toisaalla, ja sen lisäksi edellytetään muita monimuotoisuutta lisääviä toimia, jolloin elvytystoimet kääntyvät luonnon kannalta nettopositiivisiksi. Vain ylikompensoimalla voimme vahvistaa ja parantaa luonnon monimuotoisuuden tilaa.

Kansanedustajat Elo ja Harjanne ovat jättäneet aiheesta kirjallisen kysymyksen