Luonto ihmisten sodassa

Sota tuhoaa elämiä, koteja ja yhteiskuntia. Sodan vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään inhimilliseen kärsimykseen. Konflikteista kärsii aina myös luonto.

6.11. on YK:n julistama kansainvälinen päivä ympäristön hyväksikäytön estämiseksi sodassa ja aseellisissa konflikteissa. Päivä on aiheellinen muistutus siitä, että sota on aiheuttanut massiivisia ympäristötuhoja sekä luonnonvarojen ylikäyttöä ympäri maailman.

Karuimmat esimerkit tulevat alueilta, jotka ovat olleet erilaisten konfliktien keskellä vuosikausia. Esimerkiksi Afganistanissa on alueita, joissa metsäalueet ovat vähentyneet jopa 95 prosenttia rauhan aikaan verrattuna.

Sotien johdosta konfliktialueiden vähäinenkin ympäristösääntely saattaa loppua. Esimerkiksi Kongon Demokraattisessa Tasavallassa tai Etelä-Sudanissa, tämä on johtanut sääntelemättömään kaivostoimintaan, metsien hakkuisiin sekä salametsästykseen.

Konfliktit saastuttavat vesistöjä ja maa-alueita, tuhoavat satoja ja tappavat eläimiä. Näillä on suoria seurauksia myös ihmisten toimeentuloon ja elinmahdollisuuksiin. Näköalattomuus ruokkii konflikteja edelleen.

Luonnonvarojen, ympäristötuhojen ja sotien keskiössä on myös ilmastonmuutos. Etenkin tulevaisuudessa ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan yhä vakavampia konflikteja jo valmiiksi haastavilla alueilla, ellemme saa hillittyä ilmastokriisiä ja sen vaikutuksia. Päästöjen vähentäminen onkin omalla tavallaan ennaltaehkäisevää rauhantyötä, sillä lisääntyvät päästöt aiheuttavat tunnetusti muun muassa merten happamoitumista, aavikoitumista ja sään ääri-ilmiöitä.

Euroopan Unioni pyrkii myös ratkaisemaan ympäristöön, luonnonvarojen käyttöön sekä konflikteihin liittyviä haastavia kysymyksiä yhdessä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa. Useat YK:n virastot ovat tehneet EU:n kanssa yhteistyötä auttaakseen maita tunnistamaan ja ehkäisemään luontoon liittyviä jännitteitä osana konfliktien ehkäisyä ja rauhanrakennusta.

Ratkaisut näihin ongelmiin eivät ole yksinkertaisia tai nopeita. Kansainvälistä rauhantyötä tarvitaan – mikäli luonnonvaroihin liittyviä kysymyksiä ei saada osapuolia tyydyttävää ratkaisua, on konflikteilla suuri todennäköisyys uusiutua myöhemmin. Ihmisten ja luonnon kannalta kestävää rauhaa on hankalaa saavuttaa, jos toimeentuloa ylläpitävät luonnonvarat ja ekosysteemit tuhoutuvat.

Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä pyrin edistämään eri tavoin luonnon ja ihmisten suojelua. Tarvitsemme tehokasta ilmastodiplomatiaa globaalien hiilipäästöjen, luonnon monimuotoisuuden katoamisen ja ilmastokriisin torjumiseen. Tämä on myös turvallisuuskysymys. Lisäksi tarvitsemme kattavia rauhanvälityshankkeita ja tarkemmat, sitovat säännöt asevientiin, sillä asevienti konfliktialueille kiihdyttää sotaa. Luonnon ja ihmisten etu kulkee näissä kysymyksissä käsi kädessä.

Ihmiskunta on herännyt luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin yhteyteen yhä voimakkaammin viime vuosina. Luonto ei ole riippuvainen ihmisistä, mutta me olemme täysin riippuvaisia luonnosta. On aika toimia.

Sekä rauhanaktivistit että luonnonsuojelijat kuulevat usein olevansa idealisteja ja haihattelijoita. Tämä ei pidä paikkaansa. Rauhan ja luonnon suojeleminen ei ole idealismia, vaan ainoa realistinen tapa selviytyä ihmiskunnan kohtaamista kriiseistä. Toivon kipinä on olemassa niin kauan, kuin on ihmisiä, jotka haluavat muuttaa maailmaa.

Yksikään teko luonnon ja rauhan puolesta ei ole turha.