Luonnonsuojelun rahoitusta korotettava pysyvästi

Suomen luonnon päivä on hetki upean luontomme juhlistamiselle. Metsät, suot, rannikot, tunturit ja järvet ansaitsevat oman juhlapäivän. Samalla päivä muistuttaa meitä luonnonsuojelun tärkeydestä. Tällä hallituskaudella korotetusta luonnonsuojelun rahoituksesta on tehtävä uusi normaali luonnon turvaamiselle.

Luonto on läsnä meidän jokaisen arjessa tavalla tai toisella läpi elämän. Suomalaiset asuvat keskimäärin alle kilometrin päässä lähimetsästä, ja luonnossa liikkuminen kasvattaa suosiotaan vuosi vuodelta. Luonto on lähellä työpäivien pyörteissäkin, sosiaalisessa mediassa viuhuu parhaillaan tattikuvia ja syksyn edetessä ne vaihtuvat muuttaviin lintuihin. Sanotaan, että laajojen suojelualueiden muodostama neljänkymmenen kansallispuiston verkko on näyteikkuna suomalaiseen luonnon moninaisuuteen. Silti siinä edelleen on täydennettävää, niin laaja kirjo luonnollamme on tarjottavanaan.

Luonnonsuojelumme juuret kurottavat historiaan. Ensimmäinen luonnonsuojelulaki annettiin jo pian itsenäistymisemme jälkeen. Laki oli lyhyen napakka, mutta siinä lueteltiin jo kättelyssä luonnonsuojelualueen perustamisen edellytyksiä, jotka turvaavat luontoa vielä tänäkin päivänä.

Yhä joka ikinen kerta kun kuulen, että uusi luonnonsuojelualue on perustettu, pysähdyn miettimään. Suojelu turvaa alueen pysyvästi, on kyseessä sitten pikkuruinen muutaman hehtaarin kohde tai laaja satojen hehtaarien soiden ja metsien muodostama alue, jonka eilen turvasimme Pohjois-Karjalassa.

Luontoa vaalitaan nykyisten ja tulevien sukupolvien sekä ennen kaikkea luonnon itsensä parhaaksi. Luonnonsuojelu on tällä hallituskaudella edennyt ennätyksellisen hyvin. Käytettävissämme on yli kaksi kertaa enemmän varoja kuin edellisellä hallituskaudella, ja tulokset puhuvat puolestaan.

Olemme käynnistäneet uuden Helmi-elinympäristöohjelman, jonka tavoitteet ulottuvat vuosikymmenen loppuun. Työ on saatu vauhdilla liikkeelle. Olemme suojelleet ja ennallistaneet jo tuhansia hehtaareita arvokkaita soita. Myös lintuvesiä sekä perinneympäristöjä, kuten niittyjä ja ketoja, on kunnostettu. Lisäksi elinympäristöjen tilaa on parannettu esimerkiksi lehdoissa, paahdeympäristöissä ja valkoselkätikan asuinmetsissä. Näistä toimista kiittävät lukuisat uhanalaiset lajit.

Erityisen iloinen olen siitä, että olemme tällä hallituskaudella laajentaneet metsiensuojelun myös pohjoisimpiin kolkkiimme, kun se aiemmin oli mahdollista vain eteläisessä Suomessa. Ensimmäinen mittava pohjoinen suojelupäätös on jo tehty Utsjoella, jossa suojeltiin liki 700 hehtaaria arvokkaita vanhoja metsiä.

Eteläiseen Suomeen keskittyvän METSO-metsiensuojeluohjelman rahoitusta on tällä kaudella vahvistettu, ja ohjelma on saavuttanut jo yli 80 prosenttia sille asetetusta pysyvän suojelun tavoitteesta. Lisäksi Sallan kansallispuisto on viety eduskuntaan, joka käsittelee uuden kansallispuiston perustamista tämän syksyn aikana. Jo aiemmin mainittua luonnonsuojelulakia uudistamme parhaillaan. Uudistus onkin tarpeen, sillä lakia on itsenäisyytemme aikana uudistettu laajemmin vain kerran.

Luonto tarvitsee yhä lisää suojelutoimia

Vaikka työtä luonnon eteen tehdään ehkä enemmän kuin koskaan, tosiasia on, että monimuotoisuus edelleen hupenee meillä ja maailmalla. Joka yhdeksäs suomalainen laji ja miltei puolet erilaisista luontotyypeistämme on uhanalaisia, eli vaarassa hävitä kokonaan.

Nykyisen hallituksen saldoksi tulevat jäämään historiallisen vahvat panostukset luonnonsuojeluun. Täsmätoimena yhden hallituskauden ponnistelut eivät kuitenkaan alkuunkaan riitä vastaamaan luontokadon pysäyttämisen valtavaan haasteeseen. Tämä fakta ei kaunopuheilla muuksi muutu.

Vähintään nykyisen suuruisesta luonnonsuojelun rahoituksesta on tehtävä uusi normaali. Vaikka luonnonsuojelu etenee hyvin ympäristöministeriön hallinnonalalla, ihmettelee moni syystäkin toimien hitautta muilla sektoreilla. Pelkkä luontoalueiden suojelu ja ennallistaminen ei riitä, sillä luontokadon juurisyy on ylikulutus ja kestämätön elämäntapamme.

On välttämätöntä, että luonto ja sen vaaliminen otetaan huomioon kaikessa ihmistoiminnassa. Tehtävä on haastava, sillä emme useinkaan huomaa luonnon tuottamaa arvoa ennen kuin se on menetetty. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pörräävien pölyttäjien “palveluiden” arvoksi arvioitiin muutama vuosi sitten 34 miljardia dollaria – summa on valtava.

Ilman pölyttäjähyönteisiä ei ole ruokaa, jota syödä. Ilman sopivia elinympäristöjä, kuten metsiä, soita, niittyjä ja ketoja, ei ole pörriäisiä. Juuri näitä elinympäristöjä me kunnostamme tällä hallituskaudella enemmän kuin koskaan.

Tänään kuitenkin nostetaan lippu salkoon ja syödään mustikkapiirakkaa. Sen on luontomme ja meistä jokainen ansainnut. Ulkona voi seurata alkavaa värien vaihtumista, ja jo pian syksy muuttaa linnut. Hyvää Suomen luonnonpäivää kaikille!