Luonnonsuojelulain uudistus vahvistaa luontokadon pysäyttämistä Suomessa

Tänään on tärkeä päivä suomalaiselle luonnolle. Olemme juuri antaneet valtioneuvoston yleisistunnossa eduskunnalle esityksen uudeksi luonnonsuojelulaiksi. Uusi luonnonsuojelulaki muun muassa vahvistaa uhanalaisten luontotyyppien suojelua, parantaa saamelaisten oikeuksia, kieltää malminetsinnän kansallis- ja luonnonpuistoissa sekä tuo vapaaehtoisen ekologisen kompensaation lakiin.

Tänään on tärkeä päivä suomalaiselle luonnolle. Olemme juuri antaneet valtioneuvoston yleisistunnossa eduskunnalle esityksen uudeksi luonnonsuojelulaiksi. Sitä ei tapahdu usein. 

“Tasavallan presidentti voi eduskunnan suostumuksella päättää, että määrätty valtiolle kuuluva alue on, sen luonnon säilyttämiseksi koskemattomana, erotettava yleiseksi suojelualueeksi.”

Näillä sanoilla alkaa lähes sata vuotta sitten säädetty nuoren itsenäisen Suomen ensimmäinen ja alkuperäinen luonnonsuojelulaki vuodelta 1923. Tänään annettu esitys on vasta toinen iso uudistus lain historiassa.

Uusia suojelun keinoja tarvitaan kiireesti, koska emme ole onnistuneet pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikentymistä. Luontokato on aivan yhtä vakava kriisi kuin ilmastonmuutos. 

Suomen lajeista joka yhdeksäs ja luontotyypeistä lähes puolet ovat uhanalaisia. Vastuumme on Suomessa ja maailmalla tehdä kaikkemme, jotta saamme käännettyä yhä jatkuvan luontokadon luontopositiivisuudeksi.

Luonnonsuojelulaki ei yksin pysäytä luonnon hupenemista, mutta sen avulla otamme isoja askelia oikeaan suuntaan. Luonnonsuojelulaki on perusta, jonka päälle suomalaisen luonnon vaaliminen ja turvaaminen rakennetaan.

Uudessa luonnonsuojelulaissa luontotyyppien suojaa vahvistetaan. Jatkossa uhanalaiset luontotyypit tuodaan asetuksella osaksi lakia. Suomen lainsäädäntö ei ole koskaan aiemmin tunnistanut kaikkia kymmeniä uhanalaista luontotyyppejä tai luontotyyppiryhmiä. Niitä esiintyy Itämeressä ja sisävesissä ja niiden rannoilla, soilla, metsissä, kallioilla, perinneympäristöissä ja tuntureilla.

Lakiin ehdotetaan myös täysin uutta tiukasti suojeltujen luontotyyppien suojeluluokkaa. Käytännössä kaikki tämän pykälän alle kuuluvien luontotyyppien esiintymät suojellaan heti lain tultua voimaan. Niitä ovat serpentiinikalliot, -kivikot ja -soraikot sekä rannikon avoimet dyynit. 

Iso uudistus on myös lakiin esitettävä vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio. Ekologinen kompensaatio on yksi tulevaisuuden elintärkeistä keinoista luontokadon pysäyttämiseksi. 

Nyt ensimmäistä kertaa se tuodaan Suomessa lain tasolle. 

Jatkossa maanomistaja voi halutessaan tuottaa luontoarvoja ja saada niille luonnonsuojelulain mukaisen varmennuksen. Esimerkiksi yritys voi ekologisen kompensaation avulla hyvittää toiminnastaan luonnolle aiheutuvat heikennykset.

Esimerkiksi uuden rakennuksen rakentaja voi kompensoida sen alle jäävät luontoarvot parantamalla vastaavia tai yhtä arvokkaita luontoarvoja toisaalla, menetyksiä vastaavan määrän. 

Saamelaiskulttuurin suojaa vahvistetaan kansainvälisten sopimusten ja perustuslain mukaisesti. Jatkossa luonnonsuojelulain mukaisista toimista ei saa aiheutua vähäistä suurempaa heikennystä saamelaiskulttuurin harjoittamiselle.

Malminetsintää rajoitetaan nykyistä enemmän. Jatkossa malminetsintä kielletään kokonaan kansallis- ja luonnonpuistoissa eli yli 1,1 miljoonaan hehtaarin alueella. Myös muilla valtion suojelualueilla malminetsinnän ehtoja tiukennetaan. 

Luontokadon pysäyttäminen on ihmiskunnan kohtalon kysymys. Ennen kaikkea se on isänmaallinen teko. Suomalaiset rakastavat luontoa. Suomalaisen luonnon säilyttäminen tuleville sukupolville on aikamme päättäjien velvollisuus. Järvet, metsät ja suot ovat virkistymispaikkoja, rauhoittumispaikkoja. Ne tarjoavat kodin tuhansille lajeille. Samalla luontomme luo elinkeinoja ja turvaa.

Luonto ja sen turvaaminen on syy miksi itse lähdin aikanaan politiikkaan. Luonto on elinehtomme, mutta elämme sille velaksi. Käytännössä siis kulutamme luontoa niin nopeasti, että se ei itse pysy perässä.

Tuntui suurelta etuoikeudelta olla tänään esittelemässä uutta aiempaa monipuolisempaa luonnonsuojelulakia. Vastuumme on Suomessa ja maailmalla tehdä kaikkemme, jotta saamme pysäytettyä yhä jatkuvan luontokadon.

Haluan lämpimästi kiittää erityisesti niitä lukemattomia suomalaisia, jotka ovat tehneet työtä luonnon puolesta ja vaatineet päättäjiltä enemmän. Tämäkin työ osoittaa sen, että me Suomessa pystymme toimimaan yhdessä luonnon ja ympäristön hyväksi. Ja työ jatkuu.