Luonnon virkistyskäyttö mahdollistettava kaikille luonnon monimuotoisuus turvaten

Lähes jokainen meistä suomalaisista, noin 96 prosenttia aikuisista, ulkoilee luonnossa. Perinteiset jokamiehenoikeudet sekä maamme runsaat metsät ja vesistöt antavat erinomaiset puitteet luonnossa liikkumiseen ja virkistäytymiseen.

Luonnossa oleskelu ja liikkuminen kannattaa, sillä niillä on tutkitusti positiivisia terveysvaikutuksia. Luonto elvyttää, parantaa mielialaa ja auttaa palautumaan stressistä. Keskittymiskyky paranee ja syke ja verenpaine voivat madaltua. Luonnolla on siis merkittävä rooli kansanterveytemme edistämisessä.

Me suomalaiset olemme olleet pitkään luontokansaa ja luonto yhdistää meitä edelleen. Vahva luontosuhde ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Jotta se säilyy osana suomalaisuutta myös tulevaisuudessa, on luonnossa liikkumisen edellytyksiin ja taitoihin satsattava.

Luonnon arvostus ja ymmärrys omien toimien vaikutuksista monimuotoisen luonnon säilymiseen on edellytys sille, että kasvava luonnon virkistyskäyttö pysyy kestävänä ja luonnon monimuotoisuutta vaalivana. Kun suhde luontoon vahvistuu, johdattaa se luonnon kunnioittamiseen ja parhaimmillaan myös laajemmin kestäviin elämäntapoihin. Luonto voi toimia myös tärkeänä kotoutumisen välineenä maahanmuuttajille.

Useimmiten luonnosta nautitaan kodin lähellä. Jo yli 72 % suomalaisista asuu kaupunkialueilla. Siksi meidän on varmistettava, että myös kaupungeista löytyy elinvoimaista ja monimuotoista luontoa. Jokaisen asukkaan helppo pääsy lähiluontoon on otettava kaupunkisuunnittelun keskeiseksi periaatteeksi.

Koronapandemian aikana luonnossa virkistäytymisen merkitys on korostunut entisestään ja monet luontoalueet ovat olleet jopa ruuhkaisia. Luonnon kestävän käytön kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että luonnossa liikkuvia ohjataan muun muassa merkityin kulkuväylin ja opastein. Näiden rakenteiden ylläpito ja kehittäminen sekä luonnossaliikkumisen taitojen opastaminen vaativat taloudellisia satsauksia. Rahaa luonnon virkistyskäytön edellytysten parantamiseen on osoitettava niin valtion kuin kaupunkien ja kuntien budjeteissa. Myös yhdistyksillä, säätiöillä ja muilla yksityisillä toimijoilla on oma tärkeä roolinsa luonnon virkistyskäytön edistämisessä. 

Viime toukokuussa valtioneuvosto hyväksyi ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Karin johdolla Suomessa ensimmäistä kertaa laaditun kansallisen luonnon virkistyskäytön strategian. Strategian pohjaksi tehtiin kansalaiskysely, johon saatiin yli 8000 vastausta. 

Strategian keskeisiä tavoitteita ovat lähiluonnon saavutettavuus, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, luonnon kestävyyden vaaliminen sekä luonnon virkistyskäytön monimuotoisuus. Keskeinen lähtökohta on, että kaikilla ihmisillä on yhdenvertainen mahdollisuus nauttia luonnosta.

Luontosuhde ja luonnossa liikkuminen ovat muutoksessa. Kaupungistuminen vaikuttaa osaltaan siihen, että yhä useammalla ei välttämättä ole kokemusta luonnossa liikkumisesta ja toimimisesta. Luonnossa liikutaan yhä useammin myös erilaisilla kulkuvälineillä, mikä aiheuttaa kulumista sekä ristiriitoja eri käyttäjäryhmien välillä.

Luonnon virkistyskäytön strategia on tärkeä väline vastata tähän muutokseen kestävällä tavalla. Siksi nyt on huolehdittava siitä, että tuore strategia muuttuu sanoista teoiksi ja toimenpiteiksi hyvässä yhteistyössä eri toimijoiden kesken.

Siksi jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa kysyn: Miten hallitus aikoo varmistaa kansallisen luonnon virkistyskäytön strategian toimeenpanon riittävät resurssit ja työn parlamentaarisen seurannan, jotta luonnon kestävä virkistyskäyttö saadaan turvattua?