Lukukausimaksut eivät ole ratkaisu

Lintilän asettama työryhmä esittää raportissaan lukukausimaksuja ratkaisuna koulutuksen rahoituspohjan vahvistamiseen. Tämä ei missään nimessä ole mikään järkevä vaihtoehto.

Koulutukseen panostaminen tulee nähdä investointina tulevaisuuteen. Se ei ole koskaan vain yksilön, vaan koko yhteiskunnan etu. Maksuttoman, laadukkaan koulutuksen turvin Suomesta on rakennettu hyvinvointivaltio, jossa lompakon paksuus ei asetu esteeksi oppimiselle.

Koulutus on kuitenkin yhä periytyvää. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi purkaa koulutuksen periytyvyyttä, nostaa koulutustasoa ja tehdä toimia yhdenvertaisemman koulutusjärjestelmän rakentamiseksi. Oppivelvollisuuden pidentäminen, toisen asteen maksuttomuus ja useat oppilaan tukea vahvistavat toimenpiteet ovat kaikki askeleita kohti tasa-arvoisempaa koulutusjärjestelmää.

Lintilä on asettanut työryhmän pohtimaan kestävän kasvun ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Osaamisen ja sivistyksen merkitys on laajasti tunnistettu tekijä osana parempaa tulevaisuutta. Tästä huolimatta työryhmä esittää lukukausimaksuja ratkaisuksi koulutuksen rahoittamiseen.

Esitys on tyrmäävä. Lukukausimaksujen asettamisella ottaisimme huomattavaa takapakkia koulutusjärjestelmässämme usealla eri mittarilla. Sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman kasautuminen luultavasti vain vahvistuisi, sillä korkeakoulutettujen lapsilla on todennäköisemmin vahvemmat tukiverkot kannattelemaan läpi opintojen. Taloudellinen riski ja lukukausimaksujen asettama signaali on jo hätyyttänyt pienituloisten perheiden lapsia pois yliopistoista muualla maailmassa, etenkin ellei käytössä ole ollut stipendijärjestelmää.

Opiskelijasukupolvemme on jo nyt uupunut. Mielenterveyskriisi on syvä, ja taustalla on usein huoli omasta taloudesta. Opintotukileikkausten jäljiltä opintolainan määrä on kaksinkertaistunut, ja noin puolet opiskelijoista arvioi lainansa olevan yli 21 000 euroa valmistuessaan. Ensiasunnon hankkiminen tai perheellistyminen voivat jo nyt tuntua kaukaisilta haaveilta. Lukukausimaksujen ehdottaminen on julma viesti opiskelijoille.

Koulutusjärjestelmämme kärsii rahoitusvajeesta, se on selvä asia. Terveydenhoidon kustannukset ovat 2000-luvun alusta lähes tuplaantuneet, koulutuksen pysyneet ennallaan, kun lähtötaso on ollut suurinpiirtein sama. Olemme tällä hallituskaudella kuroneet tehtyjä leikkauksia parhaamme mukaan. Työtä riittää silti vielä pitkäksi aikaa. Ratkaisu ei ole hyökätä nuorten lompakoille, eikä myöskään päästää järjestelmäämme rapautumaan.

Jo nyt EU- ja ETA-maiden ulkopuoliset opiskelijat joutuvat maksamaan lukukausimaksuja. Vaikka aluksi niistä suunniteltiinkin kohtuuhintaisia, on lopputulos niidenkin osalta eri. Laki määrittelee maksun tasoksi minimissään 1500 euroa, mutta tosiasiassa summat ovat moninkertaiset. Tällä hetkellä maksut pyörivät 4000-18000 euron välillä.

Tästä huolimatta lukukausimaksut eivät ole tuottaneet taloudellista hyötyä korkeakouluihin. Lähes kaikki yliopistot ovat raportoineet, etteivät lukukausimaksut ole olleet taloudellisesti kannattavia. Rahat menevät lukukausimaksu- ja apurahajärjestelmien ylläpitoon. Näistäkin lukukausimaksuista tulisi luopua tai vähintäänkin merkittävästi lisätä hauraimmista maista tulevien stipendimahdollisuuksia nopeasti.

Työryhmän raportissa esitetty malli on jo otettu käyttöön Englannissa. Siellä kävi lukukausimaksujen hinnalle sama, mitä meillä kv-opiskelijoiden kohdalla, summat ovat nousseet pilviin. Huolestuttavaa on myös se, miten voimakkaasti yliopistot ovat eriytyneet toisistaan. Eliittiyliopistoissa on marginaalinen määrä alempien sosiaaliluokkien opiskelijoita. Tätä emme halua Suomeen.

Työryhmä on oikeassa siinä, että osaaminen on keskiössä paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Siksi meidän tulee tehdä kunnianhimoisia toimia, että ihan jokainen voi taustastaan huolimatta saada tarvitsemansa tuen ja päästä kouluttautumaan juuri niin korkealle, kuin intoa riittää. Tähän ei lukukausimaksuja tien tukkeeksi kaivata.