Liikenteen verotuksen uudistamisen ohjenuoraksi oikeudenmukaisuus, ilmasto ja talouden kestävyys

Eduskunnassa on käsitelty tällä viikolla autoilun verotukseen ja liikenteen kustannuksiin liittyviä kansalaisaloitteita. Aloitteissa esitetyt autoilun miljardiluokan veronkevennykset eivät ole taloudellisesti tai ilmaston kannalta kestäviä, mutta viesti oikeudenmukaisuuden merkityksestä osana toimivaa ilmastopolitiikkaa on tärkeä.

Suomi tavoittelee liikenteen päästöjen puolittamista vuoteen 2030 mennessä, eikä tehtävä ole helppo. Liikenteen päästöt eivät ole viimeisten vuosien aikana merkittävästi laskeneet. Liikenne on Suomessa suuri päästölähde, ja tällä hetkellä harjoitetulla politiikalla päästövähennystavoitteet karkaavat yhä kauemmas.

Samalla liikkuminen on yksi ihmisten perusoikeuksista. Ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvissä päätöksissä on välttämätöntä huolehtia siitä, että siirtymä on reilu ja että taakka ei koidu kenellekään kohtuuttomaksi kantaa. Kaikilla tulee olla mahdollisuus liikkua esimerkiksi työpaikalle sekä vapaa-ajan harrastuksiin sujuvasti ja ympäristön kannalta kestävästi. Liikenneköyhyys on Suomessa aito ongelma, johon tulee puuttua.

Miten liikennejärjestelmää siis tulisi kehittää?

Hallitus on vastannut haasteeseen lähinnä polttoaineen ja suuripäästöisten autojen veronalennuksilla. Polttoaineiden verotus on kuitenkin liikenteen kannalta tehokkain ja tärkein päästöjä vähentävä ohjausmekanismi, joten hallituksen toimet vievät Suomen kauemmas ilmastotavoitteista. Polttoaineiden veronalennukset eivät myöskään ratko liikenneköyhyyttä oikeudenmukaisesti. Esimerkiksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT on arvioinut, että polttoaineen verotuksen lasku lisää erityisesti suurituloisten autoilua.

Polttoainevero tulisikin sitoa indeksiin, jolla varmistettaisiin veron oikeasuhtainen kehitys. Tällä hetkellä polttoaineiden verotus ei ole reaalisesti viimeisten vuosien aikana kasvanut, vaan päinvastoin laskenut. Fossiilisten polttoaineiden vähentäminen myös vahvistaa omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.

Polttoaineverotuksen lisäksi on kehitettävä tieliikenteen päästökauppaa. Kansallinen tieliikenteen päästökauppa tarjoaisi kustannustehokkaan ja luotettavan keinon liikenteen päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Se voitaisiin ottaa käyttöön heti tai valmistella perälaudaksi, jos muut toimet eivät vähennä liikenteen päästöjä tarpeeksi tehokkaasti.

Omaa autoa kuitenkin tarvitaan yhä suuressa osassa Suomea, eikä tämä tule nopeasti muuttumaan. Jotta yhä useammalla olisi aito mahdollisuus valita polttomoottoriautoa kestävämpi liikkumisen muoto, sähköauton hankintaa kannattaa yhä tukea ja sähköisen liikenteen latausverkkoa on kehitettävä koko maassa. Esimerkit Norjasta kertovat, että kannusteita sähköautoille tulee kehittää määrätietoisesti. Esimerkiksi valtiovarainministerin väläyttämät erillisverot sähköautoille kannattaa heittää roskakoriin. Vielä ei ole aika sähköautojen verotukselle.

Oikeudenmukainen siirtymä edellyttää, että päätöksissä huomioidaan erityisesti ryhmät, joihin päätökset vaikuttavat suorimmin. Energiarahalla tai muulla hiiliosinkomallilla voitaisiin tukea suoraan niitä kotitalouksia, jotka eivät taloudellisesta tilanteesta johtuen pysty vielä vaihtamaan sähköautoon, mutta tarvitsevat autoa yhä liikkumiseen. Vihreät ovat ajaneet myös ns. energiaomavaraisuuslainoja helpottamaan ihmisten irtautumista fossiiliriippuvuudesta.

Samalla on aktiivisesti kehitettävä joukkoliikenteen, kävelyn sekä pyöräilyn edellytyksiä koko Suomessa. Joukkoliikenteen tulee olla edullinen ja saavutettava vaihtoehto autoilulle, ja joukkoliikenteen arvonlisävero tulisikin laskea nollaan. Kävelyllä ja pyöräilyllä puolestaan on paitsi ympäristön myös kansanterveyden kannalta suuri vaikutus. Liikennepolitiikan painopistettä tulisi ylipäätään suunnata siten, että kaikki kehityshankkeet tukevat kestävän liikkumisen eri muotoja.

Ja kaiken keskellä on huolehdittava liikenteen fiskaalisista vaikutuksista — siis vaikutuksista verotuottoihin. Liikenteen sähköistyessä valtion verotulot vähenevät vääjäämättä, mikä aiheuttaa haasteita julkiselle taloudelle.

Liikenteen verotusta tulee uudistaa siten, että se kannustaa nykyistä vahvemmin autokannan uusiutumiseen ja sähköistymiseen. Samalla on luotava uusi veromalli, joka tuottaa valtiolle tuloja myös tulevaisuudessa. Käytännössä kyse olisi jonkinlaisesta kilometriverosta, jossa myös alueelliset erot voitaisiin huomioida. Mallia voisi pilotoida suurten kaupunkiseutujen ruuhkamaksuilla. Lisäksi esimerkiksi lentämistä voisi verottaa huomattavasti reilummin, sillä se on liikennemuodoista kaikkein saastuttavin.