Liian tiukka menokuri sosiaali- ja terveyspalveluissa vaarantaa perusoikeudet

Hallituksen on aika oppia Pohjois-Karjalan rahoitusleikkurin seurauksista. Ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelut eivät saa vaarantua liian tiukan menokurin vuoksi – näin totesi myös eduskunnan perustuslakivaliokunta.

Pohjois-Karjalasta kuului viime viikolla järkyttäviä uutisia. Alueen sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavassa Siun sotessa on toteutettu erittäin tiukkaa budjettikuria jo yli vuoden ajan. Sen seurauksena kaikesta on pula: jopa nenäliinoista. Ylen raportin mukaan yksi ihminen hoitaa kolmen ihmisen työt. Tämä ei missään tapauksessa kuulosta tavoittelemisen arvoiselta suunnalta.

Hallitus ajaa sote-uudistuksellaan vastaavanlaista budjettikuria koko Suomen sote-palveluihin. Hallituksen esityksessä rahoituksen kasvu rajattaisiin 0,5 % vuodessa, mikä leikkaisi rahoituksen reaalikasvun 0,9 prosenttiin. Juuri tämän leikkurin on arvioitu tuottavan säästöjä – mutta millä hinnalla? Niistä osviittaa antaa Pohjois-Karjalan surullinen esimerkki.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnalla on parhaillaan käsissään valtava urakka. Sen tulee tehdä hallituksen sote-esitykseen korjaukset perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon pohjalta. Perustuslakivaliokunta huomautti yli kahdestakymmenestä seikasta, jotka ovat perustuslain vastaisin. Esityksestä on nyt työstettävä sellainen, että se ei riko Suomen perustuslakia esimerkiksi kansalaisten oikeuksien osalta.

Yksi suurimmista perustuslakivaliokunnan huomioista liittyy rahoitukseen. Lausunnossaan perustuslakivaliokunta pitää olennaisena, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus vastaa palvelutarvetta riittävällä tavalla. Perustuslakivaliokunta pitää maakuntien rahoitussääntelyä perustuslain kannalta ongelmallisena.

Maakuntien rahoitus on olennainen ihmisten perusoikeuksien kannalta, koska rahoituksella turvataan ihmisten perustuslaillinen oikeus saada terveyspalveluita. Perustuslaissa todetaan, että julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Mikäli maakuntien rahoitus on tiukkojen leikkurien alla, tämä perusoikeus voi vaarantua.

Perustuslakivaliokunta ei ole hyväksynyt rahoituskehystä, joten sitä tulee muuttaa. Nyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan tuleekin pohtia, miten huolehditaan siitä, että maakunnilla on riittävä rahoitus ja kaikilla on yhdenvertaiset, saavutettavat palvelut.

Vihreiden ratkaisu tähän on ollut selkeä: annetaan maakunnille verotusoikeus ja sitä kautta aito itsehallinto. Lisäksi jätetään toteuttamatta markkinamalli, joka hallituksen esittämässä muodossa aiheuttaisi kustannuksia, joista kukaan ei osaa antaa pätevää arviota. Näin totesi muun muassa eduskunnan valtiovarainvaliokunta lausunnossaan.

Sote-uudistuksen taloudellisten vaikutusten arviointi ja valmistelu on ollut kautta linjan puutteellista. Historiallisen poikkeuksellinen tilanne koettiin toukokuussa, kun hallituksen edustajat eivät antaneet sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausua julkisen talouden suunnitelmasta eli lähivuosien valtiontaloutta määrittävästä asiakirjasta sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta. Näin ollen ei myöskään kuultu asiantuntijoita rahoitukseen liittyen. Nyt kuitenkin perustuslakivaliokunta velvoitti sosiaali- ja terveysvaliokunnan tarkastelemaan lisää uudistuksen talousnäkökulmaa. Mitä tästä opittiin? Olisi kannattanut antaa eduskunnan hoitaa työnsä kunnolla alun perin, ilman että hallituksen sanelemat aikataulut sekoittavat suunnitelmaa.

Pohjimmiltaan kyse ei ole rakenteista rakenteiden vuoksi, vaan jokaisen ihmisen oikeudesta saada hoitoa ja apua silloin, kun sitä tarvitsee. Maakunnat eivät saa jäädä pulaan, sillä jos ne jäävät pulaan, jäävät pulaan myös apua tarvitsevat ihmiset. Siksi hallituksen sote-esitys liian tiukkoine menoleikkureineen on joko korjattava tai kaadettava.