Leikkaukset ja elinkustannusten nousu kurittavat suhteettomasti yksinasuvia

Elinkustannusten nousu ja hallituksen useat leikkaukset osuvat erityisen kipeästi heihin, jotka maksavat vuokransa tai lainanlyhennyksensä, päivittäistavaransa ja suuret hankintansa yksin. Silti keskustelu yksinasuvien tilanteesta on ollut yllättävän hiljaista.

Tänään vietetään sinkkujen päivää, Singles’ Dayta. Vaikka päivää voi syystäkin kritisoida ylikuluttamiseen kannustavana kulutusjuhlana, tausta-ajatus yksinasuvien aseman huomioimisesta nykyistä paremmin on äärimmäisen tärkeä.

Suomessa oli viime vuonna 1,3 miljoonaa yhden hengen taloutta. Se on 44 prosenttia kotitalouksista – sen kokoinen ryhmä, että se kuuluisi huomioida kaikessa päätöksenteossa. Yksinasuvat eivät tietenkään ole mikään homogeeninen joukko, mutta heille yhteistä on ainakin se, että ovat yksin vastuussa elämisensä kustannuksista.

Vuonna 2021 julkaistun selvityksen mukaan yksinasuvien taloudellinen asema on usein heikompi kuin muiden. Yksinasuvat tienaavat selvityksen mukaan muuta väestöä vähemmän, heidän varallisuutensa on pienempi ja he ovat useammin köyhyys- tai syrjäytymisriskissä kuin puolison kanssa asuvat. Lisäksi yksinasuvat ovat yliedustettuina toimeentulotuen saajissa ja heidän hyvinvoinnissaan on merkittäviä puutteita useammin kuin muulla väestöllä.

Viime vuosien nopea elinkustannusten nousu osuu erityisen kipeästi heihin, jotka maksavat vuokransa tai lainanlyhennyksensä, päivittäistavaransa ja suuret hankintansa yksin. Tätä ryhmää ei kuitenkaan ole hallituksen leikkauspäätöksiä tehtäessä huomioitu: päinvastoin, monet hallituksen leikkaukset osuvat arvioiden mukaan erityisen kovasti juuri yksinasuviin. Sosiaaliturvan, erityisesti asumistuen, leikkaukset sekä indeksijäädytykset kurittavat suhteessa eniten niitä ihmisiä, jotka kattavat kaikki elinkustannuksensa yksillä tuloilla.

Sosiaali- ja terveysministeriön arviossa vuoden 2024 sosiaaliturvamuutosten yhteisvaikutuksista selvästi eniten häviävät nuoret yhden hengen taloudet, joista noin joka kuudennella käytettävissä olevat tulot pienenevät yli kymmenen prosenttia.

Esimerkiksi Helsingissä yksin asuva opiskelija, jonka vuokra on 694 euroa kuukaudessa, menettää noin sata euroa kuukaudessa – suurimmaksi osaksi asumistuen leikkauksen vuoksi. Ja jos hän saa myös työtuloja, menetys nousee enimmillään yli 200 euroon.

Toisessa esimerkkilaskelmassa yksin asuva ansiosidonnaista päivärahaa yli 180 päivää saanut työtön menettää kuukaudessa vajaat 200 euroa, kun päivärahan perusteena oleva palkka on 2 700 euroa ja vuokra hyvin maltilliset 400 euroa. Menetys voi nousta jopa 300 euroon, jos henkilö saa tuen lisäksi työtuloja.

Petteri Orpon hallituksen leikkauspolitiikka näyttää konkreettisella tavalla, miten yksinasuvat sivuutetaan helposti päätöksenteossa ja julkisessa keskustelussa. Tulojen putoaminen sadoilla euroilla on monelle todella kova paikka, erityisesti, jos elämisen kuluja ei voi jakaa kenenkään kanssa. Tästä ollaan julkisessa keskustelussa oltu yllättävän hiljaa.

Konkreettisia parannuksia yksinasuvien asemaan voitaisiin tehdä esimerkiksi asuntopolitiikalla: erityisesti lisäämällä kohtuuhintaisen vuokra-asumisen tarjontaa kasvukeskuksissa ja kasvattamalla pienten asuntojen tuotantoa. Veropuolella yhdenvertaisuutta tukisi esimerkiksi kotitalousvähennyksen muuttaminen kotitalouskohtaiseksi, sillä nykyään pariskunta voi saada kotitalousvähennyksen kaksinkertaisena. Myös työasuntovähennyksen ehtojen yhdenvertaisuutta olisi tärkeä selvittää, sillä sen ehdot ovat nykyisellään tiukemmat yksinasuvalle kuin perheelliselle.

Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että suunniteltuja politiikkatoimia arvioidaan kokonaisuutena myös yksinasuvien näkökulmasta ja että esimerkiksi sosiaaliturvan kokonaisuudistus toteutetaan heidänkin lähtökohdistaan.