Lasten turvallisuutta verkossa on parannettava

Verkossa ja sosiaalisessa mediassa tapahtuva lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on aivan liian yleistä. Lasten turvallisuutta verkossa voi parantaa vahvistamalla lasten, huoltajien ja viranomaisten valmiuksia tunnistaa seksuaaliväkivalta ja siihen houkutteleminen. On myös tärkeää, että seksuaaliväkivallasta voi ilmoittaa matalalla kynnyksellä niin, että ilmoituksella on konkreettisia seurauksia ja että mahdollisten ahdistavien kokemusten käsittelyyn saa apua.

Kun lasten ja nuorten elämä siirtyy nettiin, myös riskit netissä kasvavat. Lapset kohtaavat verkossa esimerkiksi seksuaaliväkivaltaa, häirintää tai houkuttelua eli groomingia. Grooming tarkoittaa seksuaaliväkivallan valmistelua. Se viittaa kaikkeen toimintaan, jolla aikuinen pyrkii houkuttelemaan lasta tai nuorta seksuaaliseen kanssakäymiseen kanssaan.

Pelastakaa lapset ry:n tänä vuonna julkaistun selvityksen mukaan 62 prosenttia 11–17-vuotiaista lapsista kertoo, että heitä on lähestynyt verkossa henkilö, jonka lapsi tietää tai epäilee olevan aikuinen tai lasta vähintään 5 vuotta vanhempi. Tyypillisesti tällaiseen lähestymiseen saattaa liittyä esimerkiksi luottamuksen rakentamista, kehumista, yhteystietojen urkkimista, seksuaalissävytteisiä viestejä ja kuva- tai videomateriaalin lähettämistä tai pyytämistä.

Valitettavasti suuri osa lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta, houkuttelusta ja häirinnästä jää pimentoon. Pelastakaa Lapset ry:n selvityksen mukaan kolmasosa lapsista ei kertonut kohtaamastaan houkuttelusta kenellekään ja vain 12 prosenttia lapsista kertoi asiasta viranomaiselle, kuten esimerkiksi poliisille, sosiaalityöntekijälle tai oppilashuollon edustajalle. Syitä kertomatta jättämiselle ovat häpeä, pelko ja se, ettei lapsi usko asian olevan vakava tai kertomisella olevan mitään vaikutusta tapahtuneeseen.

Jokaisella lapsella pitäisi olla turvallinen aikuinen, jolle kertoa ahdistavista kokemuksista verkossa. Politiikkatoimilla voidaan edistää lasten, vanhempien ja ammattilaisten valmiuksia tunnistaa hyväksikäyttö ja sen valmistelu, sekä parantaa hyväksikäyttöön puuttumisen edellytyksiä. Tänä vuonna julkaistu Kansallinen lapsistrategia, samoin kuin sosiaali- ja terveysministeriön Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma, korostavat turvallisen lapsuuden takaamista jokaiselle lapselle. Vielä tarvitaan kuitenkin lisää konkreettisia toimenpiteitä lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseksi sekä riittävästi resursseja näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Millaisilla politiikkatoimilla lapsia voidaan suojella verkossa?

Lapsen valmiuksia tunnistaa vaarallinen käyttäytyminen verkossa voidaan parantaa lisäämällä seksuaalikasvatusta opetukseen ja vahvistamalla lasten mediakasvatusta. Lapset yleensä tunnistavat groomingin, jos siihen liittyy selkeitä seksuaalisia elementtejä. Kuitenkaan groomingin lievempiä muotoja ei välttämättä tunnisteta, ja monet lapset aloittavat keskustelut tuntemattomien kanssa hyvin matalalla kynnyksellä.

Myös vanhemmille on tarjottava riittävästi tietoa, miten lapsia voi suojella verkossa. Tähän tarpeeseen vastaisi esimerkiksi vihreiden ehdottama perheneuvolatoiminnan ulottaminen murrosikäisiin. Myös perhekeskusten rooli vanhemmuuden tukemisessa on olennainen.

Lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten tietoisuutta seksuaaliväkivallasta, häirinnästä ja houkuttelusta on lisättävä, ja siitä on voitava puhua esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, koulussa, terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa. Myös poliisien, jotka tutkivat lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia, on saatava tehtäväänsä riittävää ja säännöllistä koulutusta.

On tärkeää, että groomauksesta tai seksuaaliväkivallasta voi ilmoittaa matalalla kynnyksellä ja että ilmoituksella on konkreettisia seurauksia. Esimerkki tällaisesta ilmoituskanavasta on Pelastakaa Lapset ry:n ylläpitämä Nettivihje-palvelu, jossa voi ilmoittaa epäillystä groomauksesta tai seksuaaliväkivaltaan liittyvästä materiaalista. Palvelu ei lataa tai tallenna lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, mutta se analysoi materiaalin ja toimittaa sen eteenpäin poliisille ja kansainvälisille viranomaisille. Ilmoituspalvelulla tulisi kuitenkin myös olla valtuudet vaatia verkkosivustojen ylläpitäjiä poistamaan sivustoiltaan epäiltyä laitonta materiaalia sekä tarvittaessa ladata materiaali hetkellisesti koneelle, jotta se on mahdollista toimittaa kansainvälisiin tietokantoihin.

Psykososiaalista tukea pitää tarjota jokaiselle. Erilaisten auttavien puhelinten ja chattien resursseista on pidettävä huolta. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto ylläpitää auttavaa puhelinta ja chattia sekä lapsille että vanhemmille. Auttavaan puhelimeen voi ottaa yhteyttä nimettömästi, joten se kannustaa puhumaan sellaisistakin kokemuksista, joista ei omalla nimellä haluaisi kertoa.

Arjessa lapselle turvallinen aikuinen voi parhaiten suojella lasta keskustelemalla hänen kanssaan tämän nettikuulumisista ja tarjoamalla turvallisen ympäristön keskustella kaikista mieltä askarruttavista asioista. Seksuaaliväkivalta ei koskaan ole lapsen syytä. Onkin meidän aikuisten tehtävä varmistaa, että verkko on turvallinen ympäristö jokaiselle lapselle.