Lasse Miettisen puhe Vihreiden puoluekokouksessa

Hyvät ystävät! Me olemme saavuttaneet viime vuosina yhdessä jotain suurta.

Neljä vuotta sitten teimme puolueen historian siihen asti parhaan eduskuntavaalituloksen: 8,5 %.

Kaksi vuotta sitten teimme puolueen historian parhaan kuntavaalituloksen – 12,5 % – ja nousimme aivan uudelle kannatustasolle, vihdoin yli kymmenen prosentin kannatuksen haamurajan, vuosikymmeniä tavoitellun.

Teimme vihreistä vihdoin koko maan puolueen. Kuntavaalien jälkeen yhdeksän suomalaista kymmenestä asuu kunnassa, jossa vihreät ovat valtuustossa. Joka toinen suomalainen asuu kunnassa, jossa vihreät ovat yksi kolmesta suurimmasta puolueesta.

Ja tänä keväänä, läpi vaikeiden vaiheiden ja uskomattoman työn, teimme uudestaan puolueen historian kaikkien aikojen suurimman eduskuntavaalituloksen, suurimman eduskuntavaalivoiton ja suurimman eduskuntaryhmän: 11,5 % kannatus, kasvua peräti kolme prosenttiyksikköä; 350 000 ääntä, kasvua peräti sata tuhatta ääntä; 20 kansanedustajaa, kasvua peräti kolmannes.

Sinetöimme kuntavaaleissa aloitetun nousun ja nostimme vihreät suurten puolueiden sarjaan. Suomessa ei ole enää perinteistä kolmea suurta, jotka kilpailevat yli 20 % kannatuksesta, vaan viisi suurta, jotka kilpailevat 10 ja 20 prosentin välillä. Kuka tahansa näistä uudesta viidestä suuresta voi olla seuraava pääministeripuolue.

Ja heti tämän perään teimme puolueen historian parhaan eurovaalituloksen. Parhaan tuloksen mitä puolue on missään vaaleissa koskaan saanut: 16 prosentin kannatuksen ja toiseksi suurimman puolueen aseman.

Nämä voitot on yhdessä tehty.

Olen tänään päättämässä vihreää uraani: kuusi vuotta puoluesihteerinä, yhteensä viisitoista vuotta vihreiden palveluksessa.

Kaiken inhimillisen kanssakäymisen tärkein sana on: kiitos.

Haluan sydämeni pohjasta kiittää teitä: te olette tehneet tämän menestyksen. On ollut kunnia olla tekemässä sitä yhdessä teidän kanssanne.

Ja haluan sydämeni pohjasta kiittää meidän kaikkien puolesta Pekkaa.

On ollut ilo, on ollut kunnia. Se että minä sain ja me kaikki saimme kulkea rinnalla ja nähdä, miten asetit kaiken kokemuksesi, osaamisesi ja sitoutumisesi puolueen puheenjohtajan tehtävään, oli yksinkertaisesti etuoikeus.

Luotsasit tämän puolueen tilanteesta jossa moni ajatteli, että nyt on tilaisuus kaataa vihreät, historialliseen voittoon. Sinun johdollasi osoitimme, että vihreä viesti kantaa.

Emmekä me ole yksin.

Vihreä aalto pyyhkii yli Euroopan.

Se nousee Saksassa, jossa vihreät haastavat konservatiivit suurimman puolueen asemasta.

Se nousee Hollannissa, jossa tuhannet ihmiset pakkautuvat täysiin saleihin kuuntelemaan puheenjohtaja Jesse Klaveria ja vihreät ovat nousseet suurimmaksi puolueeksi Amsterdamissa ja yli kymmenessä muussa kaupungissa.

Se nousee Belgiassa ja Luxemburgissa, jossa vihreät ovat saaneet suurvoittoja niin euro- kuin kansallisten parlamenttien vaaleissa.

Se nousee Irlannissa, Britanniassa ja Ranskassa. Se nousee Itävallassa ja Ruotsissa, joissa eurovaaleissa vihreät palasivat taas yhdeksi keskeisistä puolueista, vaikka vielä hetki sitten näytti aivan toiselta.

Se kantaa mukanaan kansalaisten viestiä: politiikan on aika kääntyä kohti kestävämpää ja inhimillisempää.

Sitä työtä varten me olemme.

Kun kuusitoista vuotta sitten päätin lähteä mukaan vihreisiin, uskoin että meillä vihreillä on tehtävä: pysäyttää ilmastonmuutos ja pelastaa maailma. Samaan uskon tänä päivänä.

Elämme kapeaa laina-aikaa: lyhyttä hetkeä, jolloin ilmaston kohtalokas lämpeneminen on vielä pysäytettävissä, eriarvoistumisen suunta käännettävissä, demokratia turvattavissa, ennen kuin on liian myöhäistä.

Näinä vuosina ratkaistaan, kykenimmekö vastaamaan siihen isoimpaan haasteeseen, joka aikamme edessä on: sovittamaan koko tapamme tuottaa, kuluttaa ja elää maapallon kantokyvyn rajoihin.

Maailmalla on kiire. Meillä on vähän aikaa ja paljon työtä.

Mutta meillä on myös valtava toivo. Tiedämme, että muutos on tehtävissä.

Niin kuin köyhä ja kouluttamaton Suomi pystyi 1800-luvulla rakentamaan rautatiet ja opettamaan piikojen ja renkien lapset lukemaan,

Niin kuin maailmasodasta toipuva Suomi pystyi teollistamaan itsensä, jauhamaan tehtaiden myllyssä hyvinvointia raunioille,

Niin kuin suuren murrosvaiheen Suomi pystyi luomaan hyvinvointivaltion, asuttamaan suuret ikäluokat maalta kaupunkeihin, rakentamaan lähiöt, päiväkodit ja peruskoulut, joiden maailmaan minä ja ikäluokkani synnyimme,

Samalla tavoin muutos on tehtävissä tänään.

Meidän tehtävämme on ottaa tämä perintö ja uudistaa se niin että se kestää. Että se kestää ei vain seuraavalle sukupolvelle, vaan seuraavalle ja sitä seuraavalle ja niillekin sen jälkeen, joihin meidän kykymme nähdä ei kanna.

Tämä on se tehtävä, joka meillä on. Tämä on se työ, jota tekemään olemme tulleet.

Käynnissä on kamppailu länsimaisen sivilisaation sielusta.

Läpi läntisen maailman nousevat voimat jotka hylkäävät demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet; jotka ratsastavat pelolla, vihalla ja valheilla ja kääntävät selkänsä avoimen yhteiskunnan perusarvoille.

Käyttövoimana tälle on osattomuuden kokemus. Ihmisten, väestöryhmien, alueiden tunne sivuun jäämisestä, ylenkatsomisesta, siitä että minun ääntäni ei kuulla, minun asiani ei ole tärkeä, että minun huolillani ja toiveillani ei ole paikkaa valtaapitävien kamareissa.

Se on myrkkyä demokratialle.

Poliittinen järjestelmä on kadottanut yhteyden ihmisiin. Meidän on palautettava se takaisin.

Mitä tarvitaan?

On palautettava ihmisten luottamus siihen, että politiikalla voi taas olla jotain merkitystä minulle ja minun elämälleni.

Meidän on jatkettava sitä mitä olemme aloittaneet.

Jos ihmiset ovat menettäneet luottamuksensa politiikkaan, vastaus siihen voi olla vain tarjota parempaa politiikkaa.

Palauttaa usko siihen, että politiikalla voidaan muuttaa asioita, rakentaa jotain parempaa, kestävämpää.

Näyttää että politiikka voi olla taas välikappale ihmisten toiveille ja unelmille niin Savukoskella kuin Helsingissä, Porissa kuin Kangasniemellä.

Kuten jo neljä vuotta sitten sanoimme eduskuntavaaleissa: Äänelläsi rakennetaan parempi huominen. Nyt jos koskaan.
Kuntavaaleissa jatkoimme: Päätös on sinun.
Ja nyt, tänä keväänä kutsuimme kaikki mukaan: Millaisen Suomen, Euroopan ja maailman haluat rakentaa? Näytä luontosi ja äänestä!

Ja ihmiset äänestivät.

Siksi olen erityisen iloinen päättäessäni vihreän urani tilanteeseen jossa me olemme olleet muodostamassa juuri tätä hallitusta yhtenä sen pääpuolueista.

Hallitusta joka ottaa keskeiseksi tehtäväkseen eriarvoisuuden torjumisen, ilmastonmuutoksen pysäyttämisen, koulutuksen ja sivistyksen kunnianpalautuksen, hyvinvointivaltion turvaamisen tuleville vuosikymmenille.

Hallitusta joka kantaa vastuuta koko tästä maasta: niin syrjään jäävästä nuoresta suuren kaupungin lähiössä kuin vahuksesta harvaan asutulla maaseudulla.

Hallitusta joka näkee että tämä vastuu kulkee yli sukupolvien ja asettuu päättäväisesti ihmisoikeuksien puolelle, jokaisen ihmisen luovuttamattoman ihmisarvon puolelle.

Sellainen hallitus on väline toteuttaa juuri sitä, mitä varten tätä työtä teemme.

Meidän on jatkettava sitä minkä olemme aloittaneet:

Puhuteltava yhtä lailla ihmisten sydäntä kuin päätä. Varmistettava että puhuttelemme ihmisiä kokonaisina ihmisinä, lihaa ja verta olevina ihmisinä toiveineen, pelkoineen, huolineen ja intohimoineen.

Vietävä politiikka ihmisten luo. Pidettävä kirkkaana mielessä, että emme tee politiikkaa valtuustosaleja ja eduskuntia varten, emme toisia puolueita varten, vaan ihmisiä tuolla ulkona varten.

Osoitettava, että emme ole tulleet hallinnoimaan juoksevia asioita, vaan muuttamaan tätä maata ja maailmaa

Sieltä tämä liike on tullut. Politiikan ulkopuolelta muuttamaan politiikkaa. Emme ole tulleet puhumaan poliittista jargonia, olemme tulleet murtamaan sen.

Haluan palata ajatukseen, jonka olen esittänyt aiemminkin teille.

Haluan teidän pysähtyvän hetkeksi ja kuuntelevan.

Mitkä ovat ne äänet, jotka velvoittavat meitä eteenpäin?

Se ääni, jonka kuulette, on nuorten ilmastolakkolaisten ääni, rytmikäs vaatimus jotta heidän sukupolvellaan olisi tulevaisuus: ”Ilmastotekoja. Ilmastotekoja. Ilmastotekoja. Nyt. Nyt. Nyt nyt nyt.”

Se ääni, jonka kuulette, on kahina toppatakista, kun ahavoitunut mies siirtelee jalkojaan leipäjonossa, kun nälkä on totta.

Se ääni, jonka kuulette, on miljoona arkista kuiskausta, kuin rukous: huomaa minut, anna minulle arvo, anna minulle paikka.

Näihin ääniin meidän on tehtävämme on vastata.

Sanoin kuusi vuotta sitten linjapuheessani, hakiessani puoluesihteeriksi, etten usko taikatemppuihin enkä ihmelääkkeisiin. Mutta uskon sitkeään, kärsivälliseen työhön.

Kun tarpeeksi moni uskoo asiaansa, kun tarpeeksi moni ponnistelee, mikään vastus ei ole liian kova. Vesi murtaa kiveä. Vihreät voivat muuttaa maailmaa.

Me voimme lunastaa paikkamme tämän ajan puolueena, 2000-luvun kansanliikkeenä, joka murtaa perinteiset valta-asetelmat ja pakottaa perinteisen politiikan taipumaan.

Me olemme osoittaneet tämän kerran toisensa jälkeen kuluneiden viime vuosien aikana. Me osoitamme sen yhä uudestaan, koska tämä työ on tärkein mahdollinen, jota voimme tehdä juuri nyt.

Me voimme taistella, me voimme voittaa, me voimme olla yhdessä vahvempia, ja me voimme pelastaa maailman.

Kiitos.