Lapsen etu vaatii translain kokonaisuudistuksen

Tällä viikolla on käynnissä Helsinki Pride, jonka teemana on ääni. Sen tarkoituksena on antaa tilaa niille, joiden ääni ei yhteiskunnassa kuulu. Erityisesti translasten ja –nuorten ääni ei tule kuulluksi yhteiskunnassa, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ääni muutenkin jää kuulematta.

Lainsäädännöllisesti ehkä merkittävin epäkohta seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen osalta on translaki, joka kaipaa kipeästi kokonaisvaltaista uudistusta. Erityisen lainsuojattomassa asemassa lain osalta ovat translapset ja -nuoret. Laki nimittäin yksiselitteisesti kieltää transnuorten  ja –lasten itsemääräämisoikeuden. Laki ei tue heidän oikeuttaan tulla kuulluksi ja olla itse määrittämässä omaa identiteettiään läheistensä tukemana. 

Puutteellinen lainsäädäntö altistaa monet nuoret kiusaamiselle, väkivallalle ja syrjinnällä. Oman identiteetin näkymättömyys on myös omiaan synnyttämään pelkoa ja häpeää suhteessa omaan identiteettiin sekä ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa muuhun yhteisöön. Lainsäädäntö on merkittävä osa myös laajempaa yhteiskunnallista muutosta ja yhteisön arvojen ja käytäntöjen muutosta kohti kaikkien tarpeiden tunnistamista. Kohti lapsuutta ja nuoruutta, jossa jokaisella on ääni ja mahdollisuus sitä käyttää. 

Lapsen edun merkitys kaikessa lainsäädännössä vahvistuu jatkuvasti. Viimeisin esimerkki tästä on juuri päivitetty varhaiskasvatuslaki, joka asettaa lapsen edun kaiken toiminnan keskiöön. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti. Translasten ja –nuorten osalta tämä ei valitettavasti toteudu. 

Translasten ja –nuorten tulee voida elää omana itsenään ilman syrjintää ja leimaantumista. Uusimman kouluterveyskyselyn mukaan peräti 88% transnuorista on kohdannut epäasiallista kohtelua, kiusaamista, häirintää tai uhkailua koulussa. Näille lapsille ja heidän perheilleen koulunkäynti, harrastukset ja ystävyyssuhteet saattavat olla jatkuvaa pelossa ja epävarmuudessa elämistä.

Vaikka perheen sisällä translapsi saisikin tukea, nykyinen translaki kuitenkin vaarantaa hänen oikeutensa tulla kohdatuksi sellaisenaan kuin hän on esimerkiksi koulumaailmassa. Ilman lain tunnustusta on täysin yksittäisestä koulu yhteisöstä tai opettajasta kiinni, tuleeko hän kohdatuksi toiveidensa mukaisesti. 

Koska translaki vaatii täysi-ikäisyyttä juridisen sukupuolen vahvistamiseksi, kouluilla on täysi päätösvalta siihen, mitä nimeä he esimerkiksi käyttävät translapsesta ja –nuoresta. Yksi tärkeimmistä lasta tai nuorta suojaavista asioista  on se, että hänestä käytetään nimeä, jonka hän on itselleen valinnut ja kuvastaa hänen identiteettiään. 

Hyviä esimerkkejä on paljon, mutta on myös kouluja ja opettajia, joilla ei ole valmiuksia tai haluja kohdata näitä lapsia. Puhumme jo lähtökohtaisesti niin haavoittuvasta osasta ihmisen kasvua, että meillä ei ole varaa, eikä oikeutta kävellä kenenkään ohi.  

Norjassa on otettu käyttöön translaki, jossa sukupuolen juridinen korjaaminen on mahdollista itsenäisesti 16-vuotiaasta lähtien ja vanhempien suostumuksella 6-15-vuotiaille. Tämä on yksi vaihtoehto, joka tukisi translapsia ja –nuoria, koska silloin yhteiskunnan pitää kohdata heidät sellaisinaan kuin he ovat.

Lisäksi blokkerihoidon mahdollistaminen transnuorille olisi erittäin merkityksellinen parannus heidän elämässään. Se jarruttaa murrosiässä tapahtuvat keholliset muutokset, jotka usein aiheuttavat paniikkia, pelkoa ja ahdistuneisuutta nuorissa. Hoitojen vaikutukset eivät ole peruuttamattomat, mutta se antaa nuorelle lisäaikaa pohtia omaa tarinaansa.

Kaikissa päätöksenteossa on huomioitava lapsen etu ja hänen hyvinvointinsa. Ilman translain kokonaisuudistusta, lapsen etu ei yksinkertaisesti toteudu.