Laaja-alainen humanistinen tutkimus on turvattava

Olen seurannut huolestuneena sitä, kuinka humanistisilla aloilla on jouduttu kamppailemaan tieteenalojen arvostuksen puolesta. Mielestäni tämä kamppailu linkittyy niin käytännön rahoitusmalleihin kuin laajempaan keskusteluun tieteen yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Pinnalle ovat nousseet Turun yliopiston muutosneuvottelut. Keskustelua on käyty erityisesti yksittäisten pienten humanististen tieteenalojen kohtalosta. Toimien lakkauttaminen yksittäisillä aloilla yksittäisessä yliopistossa saattaa kokonaisuudessa kuulostaa pieneltä toimenpiteeltä, mutta se voi käytännössä vaikuttaa tieteen näkökulmia kaventavasti tavalla, jolla on valtakunnallisia seurauksia.

Ratkaisut ovat yliopistojen sisäisiä. Valtion rahoituksen kokonaismäärästä päättää eduskunta. Onkin tärkeää, että tällä kaudella olemme palauttaneet korkeakoulujen indeksijäädytykset ja saaneet aikaiseksi parlamentaarisen sitoumuksen tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin investoimisesta. Kannan huolta tutkimuksen laaja-alaisuuden säilymisestä, koska kaikilla tieteenaloilla rahoitusvajetta ei ole yhtä helppoa paikata esimerkiksi lahjoitusprofessuureilla.

Millaista on olla ihminen ja miten ihminen muuttuvassa arjessa ja yhteisössä toimii? Näitä isoja kysymyksiä tutkivat humanistiset tieteet, oli kohteena sitten kieli, kulttuuri, historia, taide tai jokin muu. Humanistilla on syvällinen ja laaja-alainen ymmärrys kulttuurista, ja hän osaa ajatella kriittisesti. Hänellä on myös omaan tieteenalaansa pohjautuvaa erityistä asiantuntemusta.

Nykyisessä alati pirstaloituvassa ja monimutkaistuvassa maailmassa tarvitsemme humanistista monialaista osaamista. Tarvitsemme ymmärrystä ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta, jota humanistit myös yhteistyössä muiden tieteenalojen kanssa rakentavat. Sota, pandemia, luontokato ja eriarvoisuus ovat esimerkkejä aiheista, joissa humanistisen tutkimuksen tulokset voivat auttaa ratkomaan kiperiä kysymyksiä.

Otan esimerkiksi Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa kulttuurien tutkimuksen oppiaineisiin kuuluvan etnologian professuurin, jonka kohdalla on julkisuudessa tuotu esiin toimen jäädyttäminen nykyisen professorin eläköityessä. Kun tieteenala on kahden henkilön varassa, on professorin tehtävän jäädyttäminen ratkaiseva koko tieteenalan kannalta. Opiskelijayhdistys Kutu ry on vastustaa suunnitelmia lakkauttaa etnologian professuuri. Moni etnologian opiskelijoista työllistyy museoalalle.

Etnologiassa, entiseltä nimeltään kansatiede, tutkitaan ihmisiä ja yhteisöjä ja niiden toimintaa osana muuttuvaa arkea ja yhteiskuntaa. Turun yliopiston etnologia on profiililtaan laaja-alainen keskittyen niin kulttuurin ajallisiin kerrostumiin kuin tämän päivän arkisiin kokemuksiin. Koko tieteenalan ytimenä on välittää meille ymmärrystä erilaisten ryhmien tavasta elää ja kokea elämäänsä. Tämä tieto ja sen pohjalta rakentuva asiantuntijuus on tällä hetkellä läsnä paitsi akateemisessa tutkimuksessa myös eri kulttuuri-instituutioissa, kuten kulttuurihistoriallisissa museoissa. Suomalaisesta kulttuuriperintöalasta ja sen tulevaisuudesta olemme me itse vastuussa.

Aloitin itsekin aikoinaan humanistina yliopisto-opintoni, Helsingin yliopiston ranskalaisen filologian, kielitieteen, opiskelijana, mutta siirryin kauppatieteisiin. Siirtyminen oli yleinen tarina. Työelämässä tulisi tunnistaa paremmin laaja-alaisen osaamisen tarve. Tarvitsemme myös humanistisia tieteitä ja sivistystä. Meillä ei ole varaa jäädä ilman ymmärrystä ihmisten arjen kokemuksista.

Humanistiset tieteet ansaitsevat nykyistä korkeamman arvostuksen Suomessa ja humanistien muiden tieteentekijöiden lailla tulee myös voida luottaa rahoituksen linjakkuuteen ja pitkäjänteisyyteen. Ainoastaan näin voimme turvata riittävän ymmärryksen aikamme kiperiä kysymyksiä ratkaistessa.

Mari Holopainen, kansanedustaja Helsinki
Kauppatieteiden väitöskirjatutkija, eduskunnan tutkijoiden ja kansanedustajien seuran puheenjohtaja