Kymmenen asiaa, jotka kannattaa tietää koulutuksen seuraavasta vuosikymmenestä

Oppimisen iloa. Hyvinvointia. Tasa-arvoa. Laatua. Kansainvälisyyttä. Niitä näkyy horisontissa, jos tiirailee koulutuksen tulevaa vuosikymmentä. Ei mikään hassumpi näkymä. Tältä pohjalta päiväkodeissa ja kouluissa rakennetaan tälläkin hetkellä parempaa huomista. Olennaista on varmistaa, että niin on myös tulevaisuudessa.

Koulutuksen kehittämisessä on otettava suunta kohti hyvinvoinnin ja tasa-arvon vuosikymmentä. Tiedämme, että lasten ja nuorten pahoinvointi ja erilaiset oppimisen haasteet ovat lisääntyneet eivätkä tähän asti käytetyt keinot ole vielä tepsineet riittävästi. Koko suomalaisen yhteiskunnan kivijalka on ajatus siitä, että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Sen toteutumista ei kuitenkaan tule pitää itsestäänselvyytenä. 

Valtioneuvoston hyväksymä koulutuspoliittinen selonteko viitoittaa tietä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiselle tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana. Selonteon valmisteluun ovat osallistuneet hallituksen lisäksi muutkin eduskuntapuolueet parlamentaarisen seurantaryhmän kautta sekä erittäin laaja joukko koulutuskentän toimijoita. Toimin itse Vihreiden edustajana parlamentaarisessa seurantaryhmässä.

Poimin kymmenen asiaa, jotka jokaisen koulutuksesta kiinnostuneen on hyvä tietää tulevista suunnitelmista (ja joiden puolesta me vihreät olemme tehneet työtä selonteon valmistelussa):

1. Varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa toteutetaan kokonaisuudistus

Opimme koko ajan enemmän siitä, miten suuri merkitys juuri varhaisilla vuosilla ja koulupolun alulla on lasten oppimisen ja hyvinvoinnin kannalta. Siksi tämä on yksi selonteon tärkeimmistä kokonaisuuksista. Tarkoituksena on varmistaa, että jokainen lapsi saa maailman parasta varhaiskasvatusta ja koulutusta lähipalveluna. Uudistusta rahoitetaan osittain ikäluokkien pienenemisestä säästyvillä määrärahoilla. Ei ole mitenkään yhdentekevä linjaus, että nämä “säästöt” käytetään jatkossakin koulutukseen – ottajia olisi muitakin.

Uudistuksen myötä hankehumppa kouluissa vähenee, kun laatuun ja tasa-arvoon sitoudutaan pitkäjänteisesti. Varhaiskasvatuksen maksuttomuus etenee ja osallistumisaste nostetaan vähintään pohjoismaiselle tasolle. Siirtymästä varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen tehdään entistä sujuvampaa ja saumattomampaa. Perusopetuksen opettajamitoitusta selvitetään.

2. Hyvinvointi nostetaan oppimisen keskiöön

Hyvinvointi ja oppiminen kulkevat käsi kädessä. Siksi on todella tärkeää, että selonteossa käsitellään laajasti hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi osallisuuden vahvistamista, yhteisöllisyyteen panostamista, riittäviä tukipalveluita ja kiusaamisen ehkäisemistä. Turvallinen kouluympäristö on hyvinvoinnin edellytys. Tavoitteena on, että myös korkeakoulut panostavat opiskelijoiden opiskelukykyä edistäviin toimenpiteisiin. 

Laadimme hallituksessa parhaillaan sitovia mitoituksia oppilas- ja opiskeluhuoltoon. Selonteossa sitoudutaan arvioimaan oppilas- ja opiskeluhuollon palveluiden toteutumista ja mitoituksen riittävyyttä sekä tarvittaessa lisäämään resursseja. 

3. Maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksia parannetaan

Maahanmuuttajat ovat moninainen joukko ihmisiä, eivät yhtenäinen ryhmä. Tämä on huomioitava, kun koulutusjärjestelmää kehitetään. Selonteko sisältää kunnianhimoisia ja oikeansuuntaisia toimia maahanmuuttajien koulutuksen ja kielitaidon parantamiseksi. Tavoitteeksi on otettu vakiinnuttaa laadukas suomi tai ruotsi toisena kielenä -opintopolku koulutusjärjestelmän kaikille kouluasteille. Selonteon pohjalta vahvistetaan myös lasten yhdenvertaista oikeutta saada valmistavaa opetusta. 

Koulutusperäistä maahanmuuttoa toivotaan lisää ja tarve helpottaa juurtumista suomalaiseen yhteiskuntaan opintojen aikana tunnistetaan. Maahanmuuttajien valmentava koulutus lisätään yliopistolakiin. Lisäksi maahanmuuttajien osaamisen tunnistaminen ja ohjauksen palvelut otetaan osaksi korkeakoulujärjestelmää.

4. Toisen asteen koulutusta kehitetään yhdessä ja erikseen

Toisen asteen koulutuksen kehittämisellä on tarkoitus vastata yleissivistäviin ja ammatillisiin tavoitteisiin sekä jatkuvan oppimisen tarpeisiin. Lisäksi vahvistetaan koulutuksellista tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, hyvinvointia ja yhteisöllisyyden muotoja sekä lisätään teknologian hyödyntämistä, työelämäkumppanuutta ja kansainvälisyyttä.

Lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä vahvistetaan ja tarpeettomia raja-aitoja puretaan. Tämä herätti paljon keskustelua ja hämmennystä lausuntokierroksella. Edellytimme siksi selontekoon täsmennystä, että lukiota ja ammatillista koulutusta kehitetään myös omina koulutusmuotoinaan, joilla on omat tehtävät, tavoitteet ja toimintamallit. Sujuva yhteistyö eri koulutusmuotojen välillä on tottakai opiskelijoiden etu, mutta kaikkia koulutuksen järjestäjiä ei pidä ahtaa samaan muottiin.

5. Opettajien osaamista yhdenvertaisuuden edistämisessä vahvistetaan

Koulutuksen laadun ja tasa-arvoisuuden takana on työstään innostunutta ja ammattitaitoista henkilökuntaa, jonka osaamisesta ja jaksamisesta on tärkeää pitää huolta. 

Opetus- ja kasvatusalan ammattilaisten koulutuksen ja täydennyskoulutuksen on vastattava tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Selonteossa linjataan, että erityisesti henkilöstön erityispedagogiseen, ohjaus- ja johtamisosaamiseen sekä kestävään kehitykseen, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, kieli- ja kulttuuritietoiseen kasvatukseen ja opetukseen sekä digitalisaatioon ja digitaalisiin oppimisympäristöihin liittyvää osaamista vahvistetaan. Nämä ovat myös Vihreille tärkeitä painopisteitä.

6. Opintotukea kehitetään yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien edistämiseksi

Selonteossa on asetettu tavoitteeksi, että opintotuki mahdollistaa päätoimisen opiskelun. Opintotuella edistetään koulutustason nostoa, koulutuksellista tasa-arvoa sekä osaavan työvoiman saatavuutta. Opintotuen indeksikorotuksiin sekä opiskelijan omien ja opintotukeen vaikuttavien vanhempien tulorajojen korottamiseen sitoudutaan. On selvää, että opintorahaan tulisi saada reipas tasokorotus. Tämä tarve on myös selonteossa tunnistettu, mutta yhteisymmärrystä sen konkreettisemmasta sitoumuksesta ei ikävä kyllä löytynyt.

Opintotuen rakennetta ja tasoa tarkastellaan osana sosiaaliturvan uudistustyötä – ja on tärkeää, että tavoitteena on nimenomaan päätoimisen opiskelun tukeminen. Vihreiden pitkäaikainen tavoite on ollut perustuloon siirtyminen.

7. Korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään

Tavoitteena on, että vuonna 2030 vähintään puolet nuorista suorittaa korkeakoulututkinnon. Tämä edellyttää aloituspaikkojen lisäämistä ja sitä, että entistä useammalla on tosiasiassa mahdollisuus päästä kiinni korkeakouluopintoihin. Aloituspaikkojen määrää kasvatetaan painotetusti niillä aloilla ja alueilla, joilla on koulutuskysyntää ja joilta työllistytään hyvin. Meille oli ehdottoman tärkeää linjata, että aloituspaikkojen lisäys ei tarkoita tinkimistä koulutuksen laadusta. Siispä selonteossa sitoudutaan suuntaamaan koulutukseen ja opintososiaalisiin etuuksiin lisäysten vaatimat taloudelliset lisäresurssit. Vuoden 2021 loppuun mennessä on tarkoitus päättää jatkoaskelista korkeakoulutuksen saavutettavuuden ja tasa-arvon parantamisesta.

Avoimelle korkeakoulutukselle luodaan laaja-alainen pitkän tähtäimen kehittämisvisio. Olen ehdottanut korona-ajan kokeilua, jossa ilman jatko-opiskelupaikkaa jääville toiselta asteelta valmistuville tarjottaisiin koulutusseteli avoimeen korkeakouluun. Tämän mallin voisi tulevaisuudessa vakiinnuttaa. Lisäksi vision laatimisen yhteydessä on hyvä helpottaa mahdollisuuksia suorittaa tutkinto loppuun avoimessa tai täydentää osaamistaan tutkinnon suorittamisen jälkeen.

8. Koronan aiheuttamaa hyvinvointi- ja oppimisvelkaa kurotaan kiinni

Koronakriisi on osunut laajasti lapsiin ja nuoriin. Hyvinvointi- ja oppimisvajeen umpeen kurominen ei ole mikään helppo homma. Se vie todennäköisesti useita vuosia ja edellyttää siksi myös hallituskauden ylittävää tahtoa sitoutua tämän kasvaneen palvelutarpeen resursointiin. Tämä on erityisen tärkeää niillä alueilla ja koulutusasteilla, joilla etäopetusjaksot ovat olleet pitkiä ja toistuvia. 

Seuraavaksi on laadittava konkreettinen suunnitelma siitä, miten poikkeusolojen aiheuttamat hyvinvointi- ja oppimisvajeet paikataan. Tähän työhön tarvitaan mukaan valtion lisäksi ainakin kunnat, koulut, oppilaitokset, opiskeluhuolto, opiskelijajärjestöt ja aiheeseen perehtyneet tutkijat.

9. Mitä jäi puuttumaan?

Koulutuspoliittisessa selonteossa moni tärkeä tavoite harppaa eteenpäin. Mutta toki se sisältää kunnianhimoisten tavoitteiden ja yhteisen tilannekuvan lisäksi myös joukon kompromisseja. 

Esimerkiksi korkeakoulutettujen osuuden osalta ehdotin, että kunnianhimon tasoa olisi nostettu. Vaikka nykyisessäkin tavoitteessa riittää tekemistä, on ihan perusteltua kysyä, riittääkö se kannattelemaan Suomen kilpailukykyä 2040-luvulle asti. Uskon ja toivon, että tavoitteen äärelle palataan jo tulevan vuosikymmenen aikana. Pienellä kansakunnalla ei ole varaa jättää yhdenkään nuoren potentiaalia hyödyntämättä.

Erityisesti kannan huolta koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksesta. Ehdotimme, että Suomi sitoutuisi nostamaan koulutuksen rahoituksen pohjoismaiselle tasolle (vähintään 6,5 % bruttokansantuotteesta). Näin konkreettiselle tavoitteelle ei ikävä kyllä löytynyt riittävästi tukea. Toivottavasti selonteon sinänsä painavat puheet riittävästä rahoituksesta ja koulutukseen panostamisesta kantavat läpi tulevien vuosien budjetti- ja hallitusneuvotteluiden. 

10. Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Koulutuspoliittista selontekoa on odotettu pitkään – edellinen on viidentoista vuoden takaa. Koulutuksen tulevaisuus ei ratkea yhdellä selonteolla ja lopulta tehtävät päätökset riippuvat toki kunkin ajan päätöksentekijöistä. Parhaimmillaan tämä paperi on kuitenkin kartta, joka näyttää suuntaa tulevien vuosien ja vuosikymmenten kehittämistyölle.

Seuraavaksi eduskunta pääsee pureskelemaan tätä laajaa pakettia. Lisäksi selonteosta laaditaan toimeenpanosuunnitelma. Eli pikkuhiljaa selonteon tavoitteet ja suunnitelmat alkavat konkretisoitua osaksi päiväkoti-ikäisten, pikkukoululaisten, yläkoululaisten, lukiolaisten, amisten, korkeakouluopiskelijoiden, omaa polkuaan etsivien, koulujen ja oppilaitosten henkilökunnan, tutkijoiden ja itse asiassa ihan jokaisen suomalaisen arkea.