Kuntien tulee palvella kaikkia kuntalaisia – myös nelijalkaisia

Kunnat kantavat suuren vastuun kuntalaisten hyvinvoinnista, viihtyvyydestä sekä elämänlaadusta. Tämä pitää paikkansa myös eläinkuntalaisten osalta.

Eläimet ovat kiinteä ja erottamaton osa elämäämme. Ne ovat läsnä kaikissa arkisissakin tilanteissa – villasukissa ja ruokapöydässä, lintulaudalla tai metsäpolulla. Ja tietenkin kotona ystävinä ja perheenjäseninä, työtovereina ja elannon lähteenä.

Muun muassa eläinsuojelulaki piirtää meille raamit joiden mukaisesti eläimiä tulee kohdella, mutta kuten myös meidän ihmisten osalta niin myös eläinten osalta juuri kunnissa paikallisesti päätetään hyvin monista eläinkuntalaisia koskevista kysymyksistä ja vaikutetaan konkreettisesti myös eläinten hyvinvointiin ja hyvään elämään.

Kunnallinen eläinlääkintähuolto on eläinten hyvinvoinnin kivijalka. Kunnan tuleekin huolehtia siitä, että kunnallisella eläinlääkärillä on riittävät resurssit, eli esimerkiksi toimivat laitteet, riittävät materiaalit, tarvittavat tilat ja työvoima alueen eläinten hyvinvoinnista huolehtimiseen. Kunnissa tulee varmistaa että kunnallinen eläinlääkintä on kohtuudella saavutettavissa ja myös vähävaraisille saatavissa

Kuten lastensuojelussa, myös eläintensuojelussa ennaltaehkäisy ja riittävät resurssit turvaavat parhaat ja pidemmän päälle myös taloudellisesti järkevimmät ratkaisut.
Eläinsuojelutyön onnistuminen ja eläinten hyvinvoinnin turvaaminen vaatii monen toimijan saumatonta yhteistyötä. Ympäristö-, sosiaali- ja eläinsuojeluviranomaisten kouluttaminen, joustavan ja riittävän tiedonkulun kehittäminen sekä vastuualueiden, työnjaon ja menettelytapojen selkeyttäminen säästävät resursseja ja tehostavat työtä. Viranomaisten yhteistyötä vahvistamalla on mahdollista puuttua tapauksiin, joissa eläinten hoidon laiminlyönti on osa monitahoista sosiaalista ongelmaa. Kunnissa voitaisiin panostaa nykyistä paremmin myös ennaltaehkäisevään eläinsuojeluneuvontaan ja matalan kynnyksen tuen tarjoamiseen eläinten hoidon ongelmissa. Samalla on hyödyllistä osallistaa myös kuntalaisia aktiiviseen eläinsuojelutyöhön.

Vapaaehtoisten merkitys on eläinsuojelutoiminnassa suuri, ja tärkeää onkin löytää toimiva yhteistyömalli johon myös vapaaehtoistaho voidaan osallistaa. Tällaisena foorumina voisi toimia kunnallinen yhteistyöryhmä, jossa virallinen ja vapaaehtoinen eläinsuojelu yhdessä voivat seurata, kartoittaa ja kehittää oman alueen eläinsuojelutoimintaa. Yhteistyöryhmä voisi myös laatia kunnallisen eläinsuojelusuunnitelman, joka huomioisi kunkin alueen yksilölliset ominaispiirteet sekä tarpeet.

Eläinvaikutusten arviointi tulisi ottaa osaksi kuntien päätöksentekoa. Esimerkiksi hankinnoissa ja kilpailutuksessa olisi syytä huomioda päätöksen vaikutukset myös eläineettisestä näkökulmasta. Kaupunkien apurahoja sekä rahoitusta myöntäessä voitaisiin käyttää perusteena esimerkiksi tutkimuksen ja toiminnan eettisyyttä sekä eläinvaikutuksia.Kaavoituksessa eläinvaikutusten arviointi antaisi automaattisesti tilaa ja äänen myös luonnonvaraisten eläinten elinvoiman turvaamiselle, ja helpottaisi huomioimaan riittäviä viherkäytäviä sekä luonnon elinvoimaa myös kaupunkialuiella.

Kunnat ovat myös avainasemassa suojelemassa uhanalaisia lajeja ja turvaamassa järkevää ja toimivaa petopolitiikkaa. Riittävien ja toimivien suojelualueiden kaavoittaminen sekä kaavoituksen toteuttaminen siten että se huomioi esim. kunnan alueen petomäärät ja asuinpaikat helpottavat luonnonvaraisten eläinten ja ihmisten rinnakkaiseloa. Kunnalla on myös suuri vastuu riittävän ja oikean tiedon jakamisessa koskien alueen suurpetoja sekä niiden käyttäytymistä ja reviirejä. Yhteistyö riistanhoitoyhdistysten, luottamushenkilöiden sekä viranomaisten kesken tulee tehdä vaivattomaksi ja helpoksi, jotta ongelmiin voidaan puuttua ajoissa, ja turvata tehokkaasti myös uhanalaisten petojen elinolosuhteet. Kunnissa tulee neuvontaa, vertaistukea ja käytännön apua petovahinkojen torjumiseksi ja kotieläinten sekä metsästyskoirien suojaamiseksi susilta ja muilta pedoilta