Kun ammattilaisen työparina toimii eläin, saadaan aikaan inhimillisiä ja taloudellisia hyötyjä

”Jos Dino ei olis ollut täällä, en mä kyllä olis jaksanut tulla takas.”

Näin totesi kerran minulle eräs nuori lastensuojelussa pitkän hatkareissun päätteeksi.

Dino oli tanskandoggi, joka oli pennusta saakka kulkenut mukanani eri työtehtävissä kasvatus-, sosiaali- ja terveysalalla. Dino oli myös toiminut kanssani vapaaehtoisjärjestössä, jossa tarjosimme eläinystävän seuraa esimerkiksi vaikeasti vammaisille lapsille tai yksinäisille ikäihmisille. Tuolloin sain itse nähdä mikä voima eläimen läsnäololla voi olla – vaikka kyse ei ollutkaan varsinaisesta eläinavusteisesta työskentelystä, sillä minulla ei ollut menetelmään koulutusta.

Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, ettei eläinavusteisuutta voida ohittaa kun haetaan ratkaisuja Suomen inhimillisen ja taloudellisen kestävyyden kannalta kriittisiin kysymyksiin. Olemme isojen haasteiden edessä siinä, mitä tulee mielenterveys- ja lastensuojelukriisiin, hoitaja- ja henkilöstöpulaan, kasvaviin sote-kustannuksiin ja väestön ikääntymiseen. Rakenteita on jo uudistettu, mutta erityisesti sosiaali- ja terveysala kaipaa vaikuttavuuden mittareita ja työskentelytapoja, jotka ovat mahdollisimman tehokkaita niin inhimillisestä kuin kustannustenkin näkökulmasta tarkasteltuna.

Eläinavusteinen työskentely tuo palveluihin vaikuttavuutta, nopeuttaa prosesseja, säästää kustannuksissa ja lisää työhyvinvointia. Alalla olisi valtavasti hyödynnettävää potentiaalia, jota meillä ei ole varaa hukata. Ja juuri siitä syystä perustin alkuvuodesta Eduskunnan eläinavusteisen työryhmän. Suomi tarvitsee valtakunnallisen kehityshankkeen, jolla eläinavusteisuutta saadaan edistettyä ja työskentelytapa vakiintuneeksi osaksi palvelujärjestelmää.

Mikä eläinavusteinen toiminta?

Eläinavusteisella työskentelyllä tarkoitetaan hyvinvointia edistävää tai kuntouttavaa työskentelytapaa, jossa alan ammattilaisen työparina toimii eläin tai eläimiä. Suomessa tunnetuimmat eläinavusteiset palvelut toteutetaan yleisimmin koiran tai hevosen kanssa, mutta myös muita eläinlajeja käytetään. Ratsastusterapia on hevosen avulla toteutettua toiminta- tai fysioterapiaa, joka on edellytysten täyttyessä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on viitekehys kasvatus-, sosiaali- tai terveysalan ammattilaisen ohjaamissa sosiaalisen kasvun tukeen tähtäävissä palveluissa. Koira-avusteisuutta käytetään fysio-, toiminta- puhe- ja psykoterapian lisäksi opetuksessa ja kasvatuksessa. Lisäksi Suomessa toimii terapiaeläintiloja, joilla esimerkiksi sosiaalihuollon palveluihin yhdistetään eri eläinlajien kanssa tehtävää yhteistyötä.

Mikä Eduskunnan eläinavusteinen työryhmä?

Työryhmä koostuu lukuisista eri puolueiden kansanedustajista, eduskunnan henkilöstöstä sekä laajasta joukosta eläinavusteisuuden ammattilaisia ympäri Suomen. Olen perustanut työryhmän ja toimin sen puheenjohtajana. Ryhmän varapuheenjohtajana toimii Pihla Keto-Huovinen (kok.) ja Kike Elomaa (ps.). Idea ryhmän perustamisesta syntyi kun vierailin Tyynelän terapiaeläimet – tilalla Paattisilla tapaamassa Maria Siultaa ja Tanja Serolaa, jotka toimivat työryhmän sihteereinä.

Järjestimme eilen työryhmän toimesta yleisötilaisuuden eduskunnassa eläinavusteisuuden nykytilasta ja tulevaisuudesta. Lämmin kiitos kaikille osallistujille sekä puhujille. Jätimme myös kirjallisen kysymyksen siitä, miten hallitus pyrkii edistämään eläinavusteista työskentelyä, jotta sen inhimilliset ja taloudelliset hyödyt yhteiskunnalle saataisiin nykyistä paremmin käyttöön.

Tilaisuuden tallenteet voi katsoa täältä ( https://fb.watch/dGRC0P30k0/ ) 

 Äärettömän hellyyttävä ja ammattitaitoinen Eläinkuusikon Mauno teki historiaa olemalla mukana eduskunnan tilaisuudessa.

Mitä hyötyjä eläinavusteisella työskentelyllä on?

Eläinavusteisuuden hyötyjä eri asiakasryhmillä on tutkittu melko paljon ja se on havaittu vaikuttavaksi työmuodoksi jopa esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa muut tukimuodot eivät ole tuottaneet tuloksia. Eläinavusteinen kuntoutus parantaa tutkimusten mukaan ammattilaisen ja asiakkaan tasa-arvoisempaa vuorovaikutusta ja voi siten tehostaa kuntoutumista. Eläimen läsnäolo voi vähentää ahdistusta, levottomuutta ja stressiä. Eläin on aktiivinen toimija, jolta kuntoutuja saa välittömän palautteen. Eläinavusteisen työskentelyn hyöty on osoitettu erityisesti iäkkäillä ja muistisairailla, neurologisessa kuntoutuksessa, autismikirjon häiriöissä ja käytöshäiriöiden hoidossa. 

Eläinavusteisuutta on käytetty pitkään fysio-, toiminta- ja puheterapiassa, mutta sen käytöstä on saatu lupaavia tuloksia maailmalla myös psykoterapeuttisessa, neurologisessa ja sosiaalisessa kuntoutuksessa. Kotimaista tutkimusta tarvittaisiin kuitenkin yhä lisää, sillä Suomessa eläinavusteisuutta ei ole otettu valtakunnallisten tutkimus- ja kehittämishankkeiden teemaksi. Suomalaisessa toimintaympäristössä tehtyjä vaikuttavuustutkimuksia ei siis juurikaan ole.

Mitä eläinavusteisuus vaatii ammattilaiselta?

Eläinavusteinen työskentely vaatii ammattilaiselta laajaa osaamista. Eläimen tuoma lisäarvo osana palvelua on aina arvioitava tapauskohtaisesti. On selvää, että myös eläimen hyvinvoinnista huolehtiminen on keskeinen osa työskentelyä – eläin ei toimi siis vain työvälineenä vaan työskentely perustuu yhteistyöhön ohjaajan ja eläimen välillä. Eläinavusteista työtä tekevän eläimen hyvinvointiin ja toiminnan eettisyyteen on kiinnitettävä suurta huomiota. Ammattilaiselta vaaditaan sosiaali-, terveys- tai opetusalan ammattitaidon lisäksi osaamista valita tavoitteisiin sopiva eläinlaji ja yksilö, sekä käsitellä eläintä ja tulkita sen elekieltä. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus on taattava sekä eläimelle että asiakkaalle. 

Työskentelymuoto vaatii ammattilaiselta paljon, mutta sen on havaittu vaikuttavan positiivisesti myös ammattilaisten työhyvinvointiin ja jaksamiseen esimerkiksi muuten kovin kuormittavilla sosiaali- ja terveysaloilla. On hyvä huomioida, että eläinavusteisessa työskentelyssä esiin nousee myös työntekijän ja koko työyhteisön hyvinvointi. Eläinten läsnäolo työssä tuottaa työyhteisölle hyvinvointia ja työssä jaksaminen lisääntyy, millä voi olla positiivisia vaikutuksia alalla vallitsevaan työntekijäpulaan – sekä ylipäätään ammattilaisten pysyvyyteen ja työkykyisyyden ylläpitämiseen. 

Miten eläinavusteisuutta tulisi edistää?

Tällä hetkellä eläinavusteista työskentelyä hoito- ja kuntoutusmuotona on hyvin hajanaisesti saatavilla ja ala kaipaisikin nykyistä selkeämpää määrittelyä sekä sääntelyä, jotta palveluita olisi yhdenvertaisemmin saatavilla ja alan potentiaali saataisiin laajemmin käyttöön. 

Hajanaisuuden lisäksi haasteena on eläinavusteiseen työhön valmistavien tutkintojen moninaisuus. Osaamista eläimen kanssa työskentelyyn voi hankkia erilaisilla täydennyskoulutuksilla mutta koulutusten laajuus, sisältö ja laatukriteerit vaihtelevat. Tärkeää olisi selvittää, miten alan koulutusmahdollisuuksia tulisi yhdenmukaistaa ja kehittää. Koulutustarjontaa kyllä on jo hyvin kattavasti, mutta sitä tulisi selkeyttää. 

Eläinavusteisuuden palveluntarjoajia on runsaasti ja myös hyödyntämätöntä potentiaalia löytyy. Palveluiden käyttöä rajoittavat toimintamuodon heikko tunnettavuus päättäjien, palvelunostajien ja viranomaisten keskuudessa. Tällä hetkellä luonto- tai eläinavusteisuus toimintamenetelmänä eivät näy kansallisissa strategioissa, kuten Mielenterveysstrategiassa, Lapsistrategiassa tai Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa. Alan tarkempi sääntely toisi selkeyttä myös eläinavusteisuuden hankintaan kunnille ja hyvinvointialueille. 

Eläinavusteisuus kaipaa valtakunnallisen kehityshankkeen, jotta sen inhimilliset ja taloudelliset hyödyt saataisiin yhteiskunnassamme nykyistä paremmin käyttöön.

Lähteet: 

Vehmasto & Lipponen, 2021. Eläinavusteinen psykososiaalinen kuntoutus. Duodecim 137(17): 1775-80. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2021/17/duo16383

Lipponen, Vehmasto, Lilja, Raussi, Kauppinen, Niemi Ovaska, 2022. Eläinavusteisuus vastuullisesti käyttöön hyvinvointialueiden ja kuntien palveluihin. Luke Policy Brief 3/2022. 6 s. Luonnonvarakeskus. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-448-7