Kulttuuri tarvitsee tukeamme

Kulttuurin merkitys kasvaa aina kun eletään poikkeusaikoja. Eikä pandemia ole eristänyt meitä kulttuurista nytkään. Koronakeväänäkin karanteenissa elävät ihmiset kokoontuvat virtuaalisten musiikkiesitysten äärelle sosiaalisessa mediassa. Kun kirjastot suljetaan, kaupunginkirjastojen työntekijät jakavat oven taakse jääneille ihmisille kasseittain poistokirjoja. Suomalaiset runoilijat lukevat kotona runojaan kameralle ja jakavat videotaan YouTubessa. Itse liityin virtuaaliseen lukupiiriin: aiomme lukea Alastalon salissa, tällä kertaa kokonaan!

Eristyksiin joutuneet ihmiset jakavat toisilleen kirja- ja elokuvavinkkejä: “Muistatteko Decameronen, romaanin mustan surman piirittämästä seurueesta?” “Joko katsoit kaikkein hyytävimmän dystopian ikinä, HBO:n Years and Years -tv-sarjan?” “Onko Rakkautta koleran aikaan tuttu?” Perustusaki-blogissa professori Pauli Rautiainen pohdiskelee näkevänsä Albert Camus’n romaanissa Rutto analogian epidemian takia poikkeusoloissa elävään Suomeen.

Vaikka kaikkea muuta rajoitettaisiin, taiteen alueella liikkuminen ei tunne rajoja. Kaipauksemme tarinoihin kasvaa sitä pakottavammaksi, mitä korkeammaksi kasvavat muurit kaupungin ympärillä. Lukeminen on keino ylittää olosuhteet, lentää muurien yli ja nähdä toivo tulevaisuudessa, jaetuissa kokemuksissa.

Koronakevät on osoittanut lukemattomin tavoin, miten suuri merkitys kulttuurilla on ihmisille. Kun fyysisten kontaktien määrää on rajoitettu, kasvaa henkisen läheisyyden merkitys. Kulttuuri on yhteisöllisyyttä ja juuri yhteisö on poikkeusoloissa ihmiselle elintärkeä, korvaamaton.

Kuten myös päättäjien ja tutkijoiden suusta on kyllästymiseen saakka kuultu, kulttuuritoimintaan osallistuminen lisää hyvinvointia ja terveyttä ja on yhteydessä koettuun terveyteen, hyvän elämän kokemukseen sekä pitkään ikään.

Onkin huomionarvoista, että juuri taide- ja kulttuuriala ottaa koronan taloudellisista vaikutuksista kohtalokkaan kipeitä osumia. Välittömiä menetyksiä syntyy eniten esittävien taiteiden alueella, missä pääsylipputulot jäävät saamatta, kun esitykset on jouduttu tartuntauhan vuoksi perumaan. Tappio jää usein taiteilijoiden, tuottajien ja näyttämöhenkilökunnan kärsittäväksi. Mutta korona kouraisee roposet myös kirjailijoiden taskunpohjilta, sillä hekin ovat joutuneet perumaan lukijatapaamisensa kirjastoissa ja julkisissa tilaisuuksissa. Tyhjän päälle pudonneita on kaikilla taiteenaloilla. Lupaus työttömyysturvasta kaikille freelancereille oli heille historiallinen – piti tulla pandemia, että ulkokehäläiset vedettiin sisäkehälle.

Menetetyistä tuloista huolimatta kulttuuripalveluita tuottaville kolmannen sektorin yhdistyksille jää maksettavaksi jatkuvasti kasaantuvat juoksevat kulut, kuten tila- ja laitevuokrat. Esitystoimintaan soveltuvia tiloja ei välttämättä saada enää helposti takaisin, jos niistä kerran joudutaan luopumaan. Olisikin tärkeää, että julkiset vuokranantajat kuten Senaattikiinteistöt, kunnat ja kaupungit sekä näiden hallinnoimat kiinteistöyhtiöt, voisivat edes poikkeusoloissa jättää perimättä vuokraa yleishyödyllisiltä yhdistyksiltä.

Menetettyjen pääsylipputulojen ohella monien yhdistysten taloutta uhkaavat kuntien ja kaupunkien myöntämien avustusten leikkaukset, kun kuntien talousvaikeudet epidemian vuoksi pahenevat. Myös uudesta arpajaislaista johtuva tulonmenestys on edelleen ratkaisematta. Hallitusohjelmaan sisältyvä lupaus Veikkaus-voittovarojen vähenemisen kompensoimisesta kulttuurin, taiteen, nuorison ja urheilun toimijoille on lunastamatta eikä lupaus saa jäädä koronan jalkoihin.

Kultturialan kolmannen sektorin yhdistysmuotoisen toiminnan usein hauraita rakenteita on pystytetty pitkään ja hartaasti. Vuosien – ja jopa vuosikymmenien – sitkeä työ uhkaa nyt tulla pyyhkäistyksi olemattomiin muutamassa kuukaudessa. Suurin osa taidealan yhteisöistä on nimenomaan voittoa tavoittelemattomia, yleishyödyllisiä yhdistyksiä, jotka eivät voi hakea yrityksille suunnattuja tukia.

Kaikki yhdistykset, joiden taloudessa erilaiset pääsylipputulot sekä osallistumis- ja kurssimaksut näyttelevät merkittävää osaa, ovatkin koronapandemian vuoksi nyt ylivoimaisen edessä. Tukea taide- ja kulttuuritoimijolle tarvitaan nopeasti, jos vakavasti toivotaan, että toiminta jatkuu pandemian väistyttyä.

Hallitus on tukemassa yritysten selviytymistä koronan seurauksista miljardeilla. Voittoa tavoittelemattomat yleishyödylliset yhdistykset tarvitsevat nekin kohdennettua tukea ja oman tuki-instrumentin. Taiteen osalta sen luonnollinen ja asiantuntevin paikka on Taiteen edistämiskeskus.

Tulevat kuukaudet ovat taistelua elämästä ja kuolemasta. Ilman henkistä kestokykyä ja sitä vahvistavia happilaitteita emme tästä taistelusta selviä. Tarvitsemme konkreettisia työkaluja, joiden avulla jaksamme elää koronan pystyttämien muurien sisällä ja sittenkin, kun tulee aika – ja se aika tulee aivan varmasti – käsitellä tämänkin ajanjakson jättämät arvet, muistot ja jakamattomat kokemukset. Kulttuuri ja kulttuurinen hyvinvointi on merkittävä osa kokonaisratkaisua.