Krista Mikkosen puhe puoluevaltuuskunnassa 3.3.2018

Hyvät vihreät ystävät, Alkuun haluan kertoa teille yhdestä valaasta. Norjan rannikolle ajautui erittäin huonovointinen hanhennokkavalas. Se oli niin surkeassa kunnossa, että palomiehet joutuivat lopettamaan sen.

Kun valaan vatsa avattiin, tutkijoita odotti lohduton näky. Valaan sisältä löytyi kolmisenkymmentä muovipussia ja runsaasti mikromuovia. Ruokaa sieltä ei juuri löytynyt. Valas oli luullut muovipusseja ruoaksi ja oli nääntymäisillään nälkään.

Valitettavasti tämä tarina ei ole ainoa laatuaan. Joka vuosi satatuhatta merinisäkästä ja kilpikonnaa sekä yli miljoona merilintua kuolee syömäänsä muoviin.

Mitä enemmän muovijätteen määrä maailman merissä kasvaa, sitä useampia surullisia tarinoita saamme lukea.

Ongelma pahenee koko ajan. On arvioitu, että tällä menolla vuoteen 2050 mennessä maailman merissä on enemmän muovia kuin kalaa.

Muovi sinänsä on hyvä ja monipuolinen materiaali, ja monessa paikassa sen käyttö on järkevää. Mutta muovia käytetään paljon myös turhaan ja siellä, missä se olisi korvattavissa ympäristöystävällisemmillä materiaaleilla.

Muoviroskaa päätyy tällä hetkellä valtavasti luontoon. Siellä se pilkottuu ajan myötä pieniksi murusiksi, mikromuoviksi. Nämä muovimuruset keräävät itseensä helposti ympäristömyrkkyjä ja päätyvät usein eläinten ravintoketjuun ja sitä kautta aina ihmisiin saakka.

Juuri alkanut  #muovitonmaaliskuu-kampanja herättelee ihmisiä ajattelemaan muovia, sen välttämistä ja kierrättämistä. Kampanjan tarkoituksena on kokeilla, millaista olisi elää kuukausi ilman kertakäyttömuovia.

Minutkin haastettiin mukaan. Olen nyt parin päivän ajan yrittänyt välttää muovia. Se on vaikeaa. Miltei kaikki on pakattu muoviin.

Siksi muovijätteen vähentämistä ei voi jättää yksin kuluttajan harteille. Tarvitaan lainsäädäntöä.

Monissa maissa ympäri maailmaa on säädetty erilaisia kieltoja koskien esimerkiksi muovipusseja ja mikromuovia.

EU julkaisi tammikuussa historian ensimmäisen muovistrategiansa. Se osoittaa, että muoviongelmaan ollaan vihdoin heräämässä kokonaisvaltaisesti.

Myös Suomen pitää laatia oma muovistrategia. Siinä pitää viitoittaa kotimaiset toimenpiteet muoviroskan vähentämiselle, muovin kierrätyksen lisäämiselle ja muovin korvaamiselle ympäristöystävällisemmillä materiaaleilla.

Vihreä eduskuntaryhmä julkaisi viikko sitten viisi ehdotusta muovistrategian toimenpiteiksi. Ehdotimme veroa muovipakkauksille ja muovin kierrätyspisteiden lisäämistä nykyisestä viidestä sadasta 1 850:een. Ehdotimme kieltoa ohuille hedelmäpusseille ja mikromuovin lisäämiselle kaikkiin tuotteisiin. Ja ehdotimme tki-rahoituksen lisäämistä muovin korvaajien kehittelyyn.

Ehdotus herättikin keskustelua ja poiki myös uusia ehdotuksia muovin vähentämiseks, kuten parempi huolehtiminen lumenkaatopaikoista. Yksi suuri mikromuovien lähde on liikenne, sillä renkaista irtoaa paljon mikromuovia. Ei ole yhdentekevää, minne aurauslumet viedään. Lumia ei pitäisi kipata suoraan vesistöön, vaan sulamisvedet tulisi käsitellä niin, että mikromuovit saadaan ensin talteen. Tässä olisi hyvä valtuustoaloitteen aihe levitettäväksi ympäri maata.

Edellä esitetyille toimenpiteillä ei koko muoviongelmaa vielä saada kuriin, mutta alkuun niillä päästään. Ja alkuun on päästävä nopeasti. Mitä kauemmin odotamme, sitä isommaksi muoviongelma ehtii kasvaa.

Suomi on ollut edelläkävijä ennenkin. Panttipullojärjestelmämme ehkäisee tehokkaasti pullojen päätymistä luontoon. Nyt on aika olla jälleen edelläkävijä ja tarttua toimeen muoviroskaongelman taltuttamiseksi.

Hyvät ystävät,

Toinen iso ongelma, jonka parissa päättäjät pääsevät kohta askartelemaan, on sote- ja maakuntauudistus. Sen viimeiset lait on määrä antaa eduskunnalle ensi viikolla.

Sote-uudistuksen ongelmakohdista on puhuttu täällä valtuuskunnassakin moneen kertaan. Ne ongelmat eivät ole mihinkään kadonneet. Nyt hallituspuolueissakin aletaan herätä todellisuuteen, kuten Kokoomuksen Elina Lepomäen ulostulo muutama päivä sitten osoittaa.

Vähemmän on sen sijaan puhuttu siitä, että maakuntauudistus on romuttamassa Suomen ympäristönsuojelun.

Hallitus on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt merkittävän linjauksen: valtion ympäristöviranomaisilta ollaan viemässä valitusoikeus ja yleisen edun valvonta.

Maakuntauudistuksen yhteydessä on tarkoitus luoda uusi valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto Luova, johon yhdistetään nykyisten AVI:en ja ELY:jen toiminta.

Tällä hetkellä elyillä on valitusoikeus aluehallintoviranomaisten eli avien vesi- ja ympäristölupapäätöksistä.  Uudella Luovalla ei tätä olisi eikä erillistä yleisen edun valvonnan yksikköä. Kukaan ei siis vahtisi, että lupapäätöksiä tehtäessä yleinen etu toteutuu eikä ympäristö jää muiden intressien jalkoihin.

Vielä lausuntokierroksella olleessa esityksessä sekä valitusoikeus että itsenäinen yleisen edun valvonnan yksikkö olivat molemmat mukana, samoin kirjaus ympäristötehtävien toimialan erityisestä riippumattomuudesta. Lausuntokierroksen jälkeen ne on kaikessa hiljaisuudessa poistettu. Jälkiä seuratessa sylttytehdas poistoon löytyy Keskustasta.

Jos hallituksen esitys menee läpi, se tarkoittaa isoa heikennystä ympäristönsuojeluun.

Viranomaispäätösten lainmukaisuuden valvonta, tarvittaessa yleisen edun nimissä tehdyin valituksin, on oikeusvaltion perusta. Perustuslaki asettaa valtiolle velvoitteen turvata jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. On kyseenalaista, onko tähän uudistuksen jälkeen enää työkaluja.

Sekä ympäristöjärjestöt että ely-keskukset ovat kritisoineet valitusoikeuden rajaamista, mutta niin on tehnyt myös korkein hallinto-oikeus ja Itä-Suomen yliopisto  sekä ympäristöoikeuden asiantuntijat. Niiden mukaan esitys johtaa yleisen edun valvonnan ja ympäristönsuojelun laillisuusvalvonnan ulkoistamiseen viranomaisilta kansalaisille ja kansalaisjärjestöille.

Näin ei voi olla. Velvollisuus suojella ympäristön etua on oltava jatkossakin valtiolla, sitä ei voi sysätä kolmannelle sektorille. Vihreät eivät hyväksy Luovan valitusoikeuden rajausta.

Hyvät ystävät,

Kotimainen sote-kriisimme kalpenee sen kriisin rinnalla, joka maailmalla tällä hetkellä vallitsee. Maailmassa on eniten pakolaisia sitten toisen maailmansodan.

Erityisen vakava tilanne on Syyriassa. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres kuvaili siviilien asemaa Syyrian Itä-Ghoutassa ”helvetiksi maan päällä”.

Itä-Ghoutaan loukkuun jääneillä 400 000:lla ihmisellä ei ole ruokaa, lääkkeitä tai suojaa. Tulitaukosopimuksesta huolimatta yksikään siviili ei ole uskaltanut poistua Itä-Ghoutasta, eikä apukuljetuksia ole onnistuttu viemään perille.

Tilanne on tukala myös Pohjois-Syyrian Afrinissa, missä Turkki käy omavaltaista sotaa alueen kurdeja vastaan.

Sotilasoperaatioiden uhreiksi on joutunut kymmeniä siviilejä, joiden joukossa on myös lapsia. Tämän vuoden ensimmäinen humanitäärinen kuljetus saatiin perille Afriniin torstaina.

Syyrian siviilejä ei saa jättää yksin. Syyriaan tarvitaan pikaisesti pysyvä ja koko maan kattava aselepo.

Suomen on kannettava vastuunsa aselevon syntymisestä. Suomen tulee vaatia tiukkoja toimia Syyrian sodan osapuolia kohtaan niin EU:ssa kuin YK:ssa. Turkille ei saa antaa niskalenkkiä Euroopan Unionista eikä vapautusta ihmisoikeuksien noudattamisesta vain sen vuoksi, että EU:n ja Turkin välille on solmittu pakolaissopimus.

Suomi ei onneksi palauta turvapaikanhakijoita Syyriaan, mutta muille konfliktialueille esimerkiksi Irakiin ja Afganistaniin ihmisiä palautetaan jatkuvasti.

Tällä viikolla saimme lukea lehdistä loviisalaisen perheen kohtalosta. Seitsenlapsinen perhe saapui Irakista Suomeen kaksi ja puoli vuotta sitten ja on kotiutunut Loviisaan. Lapsista kolme nuorinta on syntynyt Suomessa.

Perhettä oltiin käännyttämässä takaisin Irakiin. Se sai aikaan kansanliikkeen, jossa tuhannet ihmiset Loviisan kaupunginjohtaja ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja mukaan lukien vetosivat viranomaisiin, jotta perheen tilanne arvioitaisiin vielä kerran uudelleen. Eilen saimme iloisen uutisen siitä, että käännytysprosessi on keskeytetty.

Nigerialaisen Lisan tarina on vastaava. Hän sai luvan jäädä Suomeen vasta hallinto-oikeuden toisella käsittelykerralla.

Lisa oli saanut turvapaikkahakemukseensa aluksi kielteisen päätöksen, vaikka hänen tyttöystävänsä oli murhattu ja hänet itsensä raiskattu Nigeriassa. Maassa on voimassa laki, jonka mukaan homoseksuaalisuudesta voidaan tuomita vankilaan 14 vuodeksi.

Suomalaisten oikeustajuun ei mahdu, miten voimme käännyttää pois Suomesta Lisan kaltaisia haavoittuvassa asemassa olevia, tai Loviisan perheen kaltaisia ihmisiä, jotka ovat kotiutuneet tänne ja joiden koko elämä on nyt Suomessa.

Hallitus on kiristänyt Suomen turvapaikkapolitiikkaa viime vuosina radikaalisti ilman, että päätösten kokonaisvaikutuksia olisi arvioitu.

Hallitus on heikentänyt turvapaikanhakijoiden oikeutta saada oikeudellista apua samalla, kun maahanmuuttovirasto on kiristänyt huomattavasti tulkintakäytäntöjään. Kielteisten turvapaikkapäätösten suhteellinen osuus on moninkertaistunut.

Kokeneiden turvapaikkajuristien mukaan turvapaikkapäätösten taso on romahtanut ja turvapaikanhakijoiden oikeusturva on vaarantunut ennennäkemättömällä tavalla.

Suomen turvapaikkajärjestelmä on rikki, ja se on nyt korjattava. Hallituksen on selvitettävä päätöstensä kokonaisvaikutukset turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutumiseen. Maahanmuuttoviraston toimista pitää tehdä riippumaton laillisuustarkastus.

Pakkopalautukset pitää keskeyttää, kunnes on varmaa, että turvapaikkaprosessi takaa jokaisen oikeusturvan ja perus- ja ihmisoikeudet.

Jos turvapaikan kriteerit eivät täyty, pitää olla myös muita keinoja jäädä maahan. Suomeen kotiutuneen ihmisen pitää pystyä sujuvasti hakemaan oleskelulupaa työn tai opiskelun perusteella.

Työvoiman tarveharkinnasta pitää luopua. Sellaisille paperittomille, joiden työlupa jää kiinni puuttuvasta matkustusasiakirjasta, pitää myöntää muukalaispassi.

Jokaisella on oikeus turvalliseen elämään ja Suomella on varaa inhimilliseen turvapaikkapolitiikkaan. Sen sijaan hinta ihmisoikeuksien rikkomisesta on liian kova.