Krista Mikkosen puhe puoluevaltuuskunnassa 2.12.2017

Hyvät vihreät ystävät, Viime päivien puhutuimpia aiheita ovat #metoo-kampanja ja seksuaalinen häirintä.

Kun Ruotsissa naisten kertomukset häirinnästä ovat johtaneet seurauksiin jo kampanjan alkumetreiltä alkaen, tuntuu että Suomessa olemme vasta pääsemässä alkuun.

Seksuaalista häirintää ovat joutuneet elämänsä aikana kohtaamaan lähes kaikki naiset. Sitä kokevat myös monet miehet ja muunsukupuoliset. Tällä hetkellä seksuaalinen häirintä on arkipäivää aivan liian monelle.

Tämä arkipäiväistyminen on iso osa ongelmaa. Häirinnästä on tullut tavallista. Siihen ei ole puututtu, minkä vuoksi häirintää kokeneiden on ollut entistäkin vaikeampaa puhua siitä ääneen.

Tämän on muututtava.

Seksuaalinen häirintä on otettava vakavasti.

Kouluissa rehtorit eivät saa painaa villaisella, kun opettajat tirkistelevät teini-ikäisiä tyttöjä liikuntatunnin jälkeen suihkussa.

Aikuiset eivät saa vedota siihen, että pojat nyt ovat poikia, kun nämä kourivat tyttöjä välitunnilla. Pomot eivät saa jättää huomiotta, kun heille kerrotaan vähän liian tuttavallisista kosketuksista hisseissä ja pikkujouluissa.

Meillä kaikilla on velvollisuus puuttua seksuaaliseen häirintään. Ja mitä enemmän meillä on valtaa, sitä suurempi vastuu meillä on. Kaikkein suurin vastuu on sillä, joka häiritsee.

Yhä usemman miehen on aika herätä #metoo-kampanjaan.

Seksuaalinen häirintä ja väkivalta on myös miesasia.

Asennemuutoksen lisäksi tarvitaan konkreettisia toimia.

Seksuaalinen häirintä on osa laajaa ilmiötä, johon liittyvät naisiin kohdistuva väkivalta ja hallitsemattomaksi ryöpsähtänyt vihapuhe, jota käytetään hiljentämään erityisesti nuoria naisia.

Seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta tehdyt rikosilmoitukset on otettava vakavasti ja tutkittava ripeästi uhria syyllistämättä.

Turvakotipaikkoja on lisättävä niin, että suojaan pääsee kaikkialla Suomessa.

Rikosakia on muutettava niin, että kysessä on raiskaus aina, kun uhri ei ole antanut suostumustaan, vaikkei kykenisikään vastustamaan tekoa.

Oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä.

Tämän on korkea aika toteutua satavuotiaassa Suomessa.

Hyvät ystävät,

Tällä viikolla osallistuin Women political leaders -järjestön vuosittaiseen huippukokoukseen Reykjavikissa. Sinne oli kokoontunut nelisensataa naispäättäjää yli sadasta maasta ympäri maailmaa. Myös siellä #metoo –kampanja puhutti.

Paljon puhuttiin myös naisten aliedustuksesta poliittisessa päätöksenteossa. Vaikka puolet ihmiskunnasta on naisia, niin parlamentaarikoista heitä on vain neljäsosa ja pääministereistä alle kuusi prosenttia.

Kyse ei ole siitä, etteikö naiset olisi kykeneviä johtajiksi. Päinvastoin, poliittisilla johtopaikoilla ollessaan naiset ovat pärjänneet hyvin. Kyse on siitä, että naisten on vaikea tulla valituksi johtopaikoille. Edelleen oletus poliittisesta johtajasta on kussakin maassa valtaväestöä edustava mies. Siksi naisilta ja vähemmistön edustajilta, jotka poikkeavat tästä olettamuksesta, vaaditaan enemmän ja heitä myös arvioidaan työssään eri tavalla.

Kuvaa poliittisista johtajista täytyy monipuolistaa. Ei riitä, että lasikatto rikotaan kerran tai kaksi. Jotta olettamus muuttuu, naisten valintaa johtopaikoille tulee tukea yhä uudelleen ja uudelleen. 

Eduskunnassa tähän tarjoutuu mahdollisuus helmikuussa. Perussuomalaisten hajoamisen vuoksi eduskunnan puhemiehistön kokoonpano menee uusiksi. Puhemiehen paikka siirtyy Kokoomukselle ja SDP saa toisen varapuhemiespaikoista. Haastankin Kokoomuksen ja demarit lunastamaan tasa-arvopuheensa ja esittämään paikoille naisia. Päteviä naisia heiltä kyllä löytyy.

Hyvät ystävät,

Suomea on pitkään rakennettu sillä ajatuksella, että jokaisella on mahdollisuus menestyä kotitaustastaan ja asuinpaikastaan riippumatta. Nyt tuo periaate on murenemassa ja luokkayhteiskunta tekee paluuta.

Sipilän hallitus tekee politiikkaa, jonka seurauksena eriarvoisuus ja osattomuus lisääntyy. Jo ennestään pienillä tuloilla sinnitteleviltä on leikattu, samalla kun varakkaiden verotusta kevennetään.

Päivähoidon ryhmäkokoja on kasvatettu ja varhaiskasvatusoikeutta on supistettu, vaikka tiedämme kuinka tärkeää laadukas varhaiskasvatus on koulupolun tasoittajana erityisesti heikoimmista kotioloista tuleville lapsille.

Köyhyys ja koulutus uhkaavat periytyä yhä vahvemmin.

Hallituksen rajut leikkaukset kaikkein pienituloisimpien etuuksista ovat ajaneet monet eläkeläiset, työttömät, vammaiset ja opiskelijat tilanteeseen, jossa he joutuvat taistelemaan selvitäkseen jokapäiväisestä arjesta. Leipäjonoista on tullut arkipäivää yhä useammalle.

Tämä suunta on käännettävä, ja siksi me olemme mukana demareiden ja vasemmistoliiton kanssa yhteisessä välikysymyksessä eriarvoistumisesta.

Olemme mukana myös siksi, että tällä hetkellä yhteiskunnan turvaverkko ei tue kaikkia kuten pitäisi. Vanhuspalveluihin tutustuessani olen nähnyt, kuinka ylityöllistettyä henkilökunta on. Viime aikoina vastaavia uutisia on kantautunut lastensuojelusta.

Molemmissa tapauksissa liian pienen henkilökunnan niskoille on sysätty liian iso vastuu. Monella työntekijällä on jaksaminen lopussa ja huoli asiakkaasta painaa mieltä. Tilanteen vakavuudesta kertoo, että Vantaalla lastensuojelun työntekijät tekivät kantelun itsestään saadakseen palvelujen laatuun parannusta.

Jos hallituksen kaavailema sote-uudistuksen laaja valinnanvapaus menee läpi, saatamme saada lisää vastaavia uutisia.

Uusi sote on sekava, monimutkainen ja vaikeasti hahmottuva. Potilaalle se tarkoittaa palveluntuottajien viidakkoa, jossa pitäisi osata suunnistaa ilman mitään suuntaviittoja tai tietoa vaihtoehtojen laadusta.

Potilaan hoitoketjua piti eheyttää, mutta uudessa mallissa välejä, joihin pudota, on vielä entistäkin enemmän.

Hallitus on sulkenut korvansa asiantuntijoiden kritiikiltä jo aikoja sitten. Rakennelmaa pitää kasassa ainoastaan kokoomuksen ja keskustan lehmänkauppa valinnanvapaudesta ja maakunnista.

Viime päivinä kritiikki on voimistunut myös hallituspuolueiden sisällä. 

Nyt myös ministeri Risikko on viimein joutunut myöntämään, että lakiesitystä on pakko korjata. Hyvä, että hitaammatkin alkavat herätä.

Säästötavoitteet ovat niin ikään karanneet jo ajat sitten. Silti ministeri Risikko vielä eilen vakuutteli edelleen uskovansa kolmen miljardin kustannusten kasvun hillitsemiseen. Kukaan ei vain osaa sanoa, miten se tehdään. Kirjoittaminen joulupukillekaan ei taida nyt auttaa.

Ministeri Risikko, eikö olisi jo aika myöntää, että tällä mallilla ei säästötavoitteisiin päästä?

Uudistuksen myötä 200 000 julkisen sektorin työntekijää joutuu vaihtamaan työnantajaa. Pääosa heistä on naisia.

Miten näin iso muutos saadaan sujumaan niin, että työntekijöiden jaksaminen ja palveluiden laatu eivät romahda samalla tavalla kuin lastensuojelussa?

Toivottavasti näihin kysymyksiin löytyy vastauksia, kun valtuuskunta keskustelee tänään Vihreiden sote-ratkaisusta.

Hyvät ystävät,

Tänä viikonloppuna täällä valtuuskunnassa puhutaan myös Suomen luonnosta.

Suomalainen luonto ja sen neljä vuodenaikaa on asia, josta voimme olla erityisen ylpeitä. Metsät, suot, järvet ja saaristot ovat suomalaisen luonnon ydintä ja osa identiteettiämme.

Siksi ei olekaan ihme, että suomalaiset ovat antaneet 100-vuotiaalle kotimaalleen lahjaksi luontolahjoja. Yksityiset maanomistajat, kunnat ja yhteisöt ovat suojelleet omistamiaan maitaan jo miltei 1200 hehtaaria. Joensuun valtuustossakin me päätimme viime maanantaina antaa Suomelle lahjaksi kuusi erillistä luonnonsuojelualuetta. Luontolahja tuplautuu, kun valtio suojelee vastaavan määrän omia alueitaan.

Uusia luonnonsuojelualueita tarvitaan. Kansainvälinen tiedeyhteisö toisti juuri jo 25 vuotta sitten ensimmäisen kerran antamansa varoituksen luonnon monimuotoisuuden hupenemisesta.

Kuudes sukupuuttoaalto etenee kovaa vauhtia. Yksi syy tähän on ilmastonmuutos. 

Hallituksen ilmasto- ja ympäristöpolitiikka on vaarallisen kunnianhimotonta. Jos hallitus toteuttaa kaavailemansa massiiviset metsähakkuut, ilmastopäästömme eivät kokonaisuudessaan vähene lainkaan ennen vuotta 2030. Se tarkoittaa, että saamme heittää hyvästit Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteille.

Se tarkoittaa myös, ettemme saavuta YK:n biodiversiteettisopimuksen mukaista sitoumustamme pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vuoteen 2020 mennessä. Hallitus on jo itse myöntänyt, ettei tähän tavoitteeseen päästä. Asiantuntijoiden varoituksista huolimatta hallitus kuitenkin painaa eteenpäin valitsemallaan tiellä.

Tilanne on kestämätön. Ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnonsuojelu on otettava tosissaan.

Vihreiden ensi vuoden vaihtoehtobudjetissa näin tehdään. Siinä panostetaan ilmaston ja ympäristön suojeluun yhteensä 200 miljoonaa ja lisäksi leikataan ympäristölle haitallisia tukia noin 700 miljoonalla eurolla.

Luonnonsuojelualueita hankitaan lisää ja Metso-ohjelmaa kasvatetaan. Metsähallituksen tulostavoitetta pienennetään. Kestävään ja uusiutuvaan energiaan panostetaan tukemalla aurinko- ja tuulivoimaa sekä energian pientuotantoa.

Toisinkin on siis mahdollista valita.

Sillä jos haluamme säilyttää ainutlaatuisen luontomme – metsät, suot ja vesistömme, tuleville sukupolville, toimeen on tartuttava nyt. Huomenna voi olla jo liian myöhäistä.