Krääsäkauppa on kiellettävä, koska se on kaikkien etu  

Kiinalaiset aggressiiviseen markkinointiin perustuvat krääsäverkkokaupat ovat vieneet kertakäyttökulutuksen uudelle kestämättömyyden tasolle. Halpatuotanto perustuu työntekijöiden riistoon ja piittaamattomuuteen ympäristöhaitoista. Monet tuotteista ovat laadultaan heikkoja ja jopa ihmisille vaarallisia. Liiketoiminta perustuu ostajamaan tullien ja verotuksen kiertämiseen sekä turvallisuusstandardien ohittamiseen. Tällaisten tuotteiden pääsy Suomen ja EU:n markkinoille pitäisi estää. Siksi esitin krääsäkauppojen kieltämistä.

Tullin tilaston mukaan pikkupakettien tuonti Kiinasta kasvoi lokakuun loppuun mennessä 13-kertaiseksi edellisvuoteen verrattuna. Pelkästään suomalaiset ovat tilanneet yli 22 miljoonaa pakettia. Talousjärjestelmämme on rikki, kun krääsän lennättäminen ympäri maailmaa on taloudellisesti kannattavaa. 

Kansanedustajana on ollut ilo huomata, että poliittinen tahtotila on kääntymässä kestävän kulutuksen suuntaan. Ruotsin ympäristöministeri esitti krääsäkaupan kieltoa ja kiertotalouden arvonlisäveron laskua. Myös Keskusta on viimeisessä vaihtoehtobudjetissaan tehnyt samansuuntaisia linjauksia. Perustelen tässä kirjoituksessa esitystäni krääsäkauppakiellosta, joka sai aikaan runsaasti keskustelua. 

Luonnonvaroja tuhlaava kertakäyttökulutus on myös talous- ja turvallisuusriski

Kertakäyttökulutus ilmiönä ja siihen perustuva liiketoiminta on ollut olemassa jo kauan ennen ultrapikamuodin ja krääsän verkkokaupan nousua. Myös suomalaisissa kaupoissa myydään krääsää, jonka tarpeellisuus on vähintäänkin kyseenalaista. Niitä kuitenkin koskee suomalainen lainsäädäntö, myyjän vastuu ja tuoteturvallisuusstandardit. Kiinalaisissa verkkokaupoissa kaikki tämä on hämärtynyt, eikä tuotteiden laadusta vastaa kukaan.  

Huolestuttavaa on, että kiinalaisten verkkokauppojen tuotteista on löydetty terveydelle haitallisia aineita. EU:n ulkopuoliset krääsän verkkokaupat voivat kiertää EU-lainsäädäntöä ja standardeja helpommin kuin EU:n alueella toimivat yritykset. Valvonta on käytännössä mahdotonta. 

Krääsän verkkokauppaan kuuluu olemattomiksi painettujen hintojen lisäksi aggressiivinen mainonta. Esimerkiksi Temu on vallannut markkinoita sosiaalisessa mediassa väistämättä vastaan tulevien maksettujen mainosten ja hakukoneoptimoinnin avulla. Lisäksi krääsän verkkokaupat hyödyntävät manipuloivia myyntitekniikoita esimerkiksi hehkuttamalla vain tänään voimassa olevia supertarjouksia ja varoittamalla tuotteiden loppumisesta, vaikka niiden valmistusta ei olisi edes aloitettu. Aggressiivisen mainonnan ja manipuloinnin yhdistelmä johtaa siihen, että ihmiset ostavat tuotteita hetken mielijohteesta ja ilman todellista tarvetta. Pahimmillaan tilattuja tuotteita heitetään suoraan roskiin tai dumpataan käyttämättöminä eteenpäin, kun huonolaatuisilla ja arvottomilla tuotteilla ei ole kysyntää jälleenmyyntimarkkinoilla. 

Krääsäkaupan sääntelyyn on olemassa keinoja

Krääsäverkkokaupan suitsiminen edellyttää tiukempaa sääntelyä. Toimivassa markkinataloudessa kuluttajan on voitava luottaa tuotteen turvallisuuteen ja myyjän vastuuseen myymästään tuotteesta. Kun kumpikaan näistä ei toteudu, tarvitaan yhteiskunnan toimia. 

Yksi keino tähän olisi esittämäni EU-sääntelyä kiertävien krääsäverkkokauppojen kielto. Yleisesti ottaen olennaista olisi varmistaa, että kaikessa tuotannossa otetaan huomioon ympäristö ja ihmisoikeudet sekä tuotteiden kestävyys, esimerkiksi asettamalla tuotteiden kestävyydelle ja laadulle minimivaatimuksia. 

Krääsäkaupan rajoittamiseen on muitakin keinoja. Esimerkiksi Ranskassa ultrapikamuotia on rajoitettu kieltämällä pikamuodin mainonta ja määräämällä pikamuodille ja sitä kuljettaville lennoille ympäristömaksut sekä esitetty pikamuotiveroa. Suomessa nopein toimenpide olisi poistaa tullivapaus alle 150 euron tilauksilta. Keskustapuolue puolestaan esitti omassa vaihtoehtobudjetissaan syksyllä 2024 Temu-veroa. Tukea toimille halpakauppojen suitsimiseksi löytyy Suomessa ja kansainvälisesti. 

Halpatuotteet eivät ratkaise köyhyyttä

Suuri osa esittämääni krääsäkauppakieltoon kohdistuneesta kritiikistä on liittynyt siihen, että köyhiltä viedään mahdollisuus ostaa halvalla tarvitsemiaan tuotteita. On myös ihmetelty, miksi köyhän pitäisi ostaa tuote suomalaisesta halpakaupasta, jos saman saa merkittävästi halvemmalla kotiin kannettuna kiinalaisesta verkkokaupasta.

Tämä näkökulma on perusteltu. Ympäristökriisien torjuntaan liittyvissä päätöksissä on tärkeää huolehtia siitä, että siirtymä on kaikille reilu.

Keskeinen ongelma on, että kiinalaisten verkkokauppojen tuotteiden turvallisuudesta ei vastaa käytännössä kukaan. Myös pienituloisilla on oltava oikeus ostaa tarvitsemansa tavarat ilman riskiä, että niistä saa ihottuman tai että ne sytyttävät tulipalon. Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus päätti, että se ei asiakkaiden suojelemiseksi ota enää vastaan kiinalaisen ultrapikamuotijätin Sheinin tuotteita. 

Laaduttoman ja mahdollisesti vaarallisen krääsän tuottaminen ei ratkaise köyhyyttä, vaan pahimmillaan lisää vaikeassa tilanteessa olevien ahdinkoa. Ratkaisu ei ole halvat kertakäyttötuotteet, vaan riittävän toimeentulon varmistaminen kaikille. Tämä tarkoittaa esimerkiksi asumistuen kasvattamista, työttömyysturvan suojaosien ja lapsikorotusten palauttamista sekä opiskelijoiden toimeentuloon satsaamista. Työstä on jäätävä enemmän käteen ja pitkällä tähtäimellä on otettava askeleita kohti perustuloa. Valitettavasti tällä hetkellä liikutaan täysin väärään suuntaan, kun Orpon hallituksen leikkaukset kasvattavat köyhyyttä ja lisäävät epävarmuutta riittävästä toimeentulosta.

Krääsäverkkokaupat syövät vastuullisten yritysten elinvoimaa ja hidastavat kiertotalouden kehittymistä

Kiinalaisten krääsäverkkokauppojen vallatessa markkinoita häviäjiä ovat kotimaiset vastuulliset yritykset sekä toimijat, jotka pyrkivät tuotteissaan laatuun ja pidempiin tuotteiden elinkaariin. Krääsätalouden rajoittaminen lisäisi suomalaisten yritysten elinvoimaa. Nyt vastuuttomat yritykset saavat perusteetonta kilpailuetua. 

Markkinoilla olevien uusien tuotteiden paranevan laadun myötä vauhdittuisi myös kiertotalous, kun tuotteita kannattaisi myydä käytettynä, korjata ja lainata – tällöin arvonlisä jää käytännössä kokonaan Suomen talouteen. 

Krääsää myyvien verkkokauppojen kielto olisi yksi keino rajoittaa epäreilua kilpailua. Kansallisen kiellon lisäksi Suomen on edistettävä EU:n laajuista kieltoa ja globaalien yhteisten pelisääntöjen määrittämistä kertakäyttökulutuksen rajoittamiseksi ja tuotteiden kestävyyteen ja korjattavuuteen perustuvaan kiertotalouteen siirtymiseksi.