Koulujen ryhmäkoissa ja tasa-arvorahoituksessa on huomioitava vieraskieliset lapset

Suomessa osaamiserot maahan muuttaneiden ja nk. kantaväestön välillä ovat jo pitkään olleet Euroopan suurimpia, jopa toisen polven maahanmuuttotaustaisten kohdalla.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvin) julkaisemasta pitkittäistutkimuksesta ilmenee, että osaamisen kehittyminen on varsin tasaista eri oppilasryhmillä, mutta suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevat S2-oppilaat jäävät muista jälkeen ja koulujen väliset erot kasvavat. Huoltajien koulutustausta oli vahvasti yhteydessä oppilaiden osaamiseen: korkeasti koulutettujen vanhempien lapset pärjäsivät paremmin kuin matalammin koulutettujen.

Karvin tutkimuksen mukaan osaamisen kehittyminen on keskiarvoa heikompaa koko koulussa, jos koulussa on yli 5,3 % suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevia oppilaita. Tulos kertoo myös alueiden yleisestä sosioekonomisesta tilanteesta, sillä S2-oppilaita asuu eniten sellaisilla alueilla, joilla koko väestön sosioekonominen asema on keskimääräistä matalampi.

Ainakaan opettajille pääkaupunkiseudun kouluissa tulos ei ole yllätys. Aiempaa tietoa toki täydentää se, missä vaiheessa luokan oppilaiden kielihaasteet alkavat heijastua koko ryhmään. Meillähän on ainakin pääkaupunkiseudulla useita kouluja, joissa jo yli puolet oppilaista puhuvat muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään. On selvää, että oppilas, jonka kielelliset valmiudet eivät ole yhtä vahvat kuin muun luokan, jää jälkeen, jos hän ei saa riittävää tukea ja kielen opetusta.

Ymmärrettävää on sekin, että opettajan resurssi muille oppilaille ei mitenkään voi olla sama, jos ja kun hän pyrkii pitämään koko joukkoa mukana kielivaikeuksia ja monia muita tuen tarpeisia lapsia huomioiden.

Siksi olemme esittäneet, että ryhmäkoossa pitäisi huomioida suomea/ruotsia vasta opettelevien lasten määrä ryhmäkokoa pienentävänä. Samoin tulisi huomioida ryhmäkoossa myös tukea tarvitsevien lasten määrä. Tällä hetkellä tasa-arvorahoitus on ollut se työkalu, jolla avustavaa resurssia on jonkin verran saatu purkamaan alueellisia ja koulujen välisiä eroja. On selvää, että tarvitsemme tasa-arvorahoitusta nykyistä enemmän. Juuri tulleessa lisäbudjetissa saimme lisättyä tasa-arvorahoitusta varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen 20 miljoonalla eurolla vuodelle 2023, tämä rahoitus tulee todella tarpeeseen.

Vieraskielisten lasten oppimisen taustalla vaikuttaa myös koko perheen kotoutuminen. Entistä enemmän tulisi satsata myös äitien kielenoppimiseen ja osallisuuteen suomalaiseen yhteiskuntaan. Tasa-arvon mallimaana heikko onnistumisemme tässä on oikeastaan varsin hämmästyttävää!

Oleellista on saada kaikki lapset mukaan varhaiskasvatukseen, jossa suomen tai ruotsin kielen taito ja kouluvalmiudet vahvistuvat. Jotta tässä onnistuttaisiin, varhaiskasvatuksen ryhmissä tulisi olla suomea tai ruotsia puhuvaa henkilöstöä ja muita lapsia, sekä riittävästi S2- ja kielitietoista opetusta.

Valtion rahoituksessa kunnille (valtionosuuksissa) tulisi jatkossa huomioida paljon paremmin vieraskielisten osuus väestöstä, jos haluamme varmistaa riittävän tuen toteutumisen ja sen, etteivät osaamiserot ja alueelliset erot kasva. Erot jopa kaupunkien välillä ovat suuria ja siksi ymmärrys pääkaupunkiseudun tilanteesta on jäänyt liian heikoksi koko maassa. Viime kädessä koko Suomen oppimistulokset ja osaamistaso riippuvat paljon siitä, kuinka väkirikkailla alueillamme onnistumme.