Koulujen aloitus käynnistää tervetulleen arjen

Reput pakataan, kynät teroitetaan, tabletit ladataan ja pienet sekä isot askeleet suunnataan kohti koulun pihaa. Kellot soivat taas kesän hiljaiselon jälkeen. Tuttu rakennus kutsuu ahertamaan ja oppimaan uutta.

Koulun pihassa voi nähdä suuren keltalipan alta vilkuilevat pienet silmät, jotka innoissaan hakevat sen oman tärkeän aikuisen katsetta kuin sanoen ”minä en ole enää niin pieni, minä aloitan tänään koulun!”. 

Ikävä tuttuun varhaiskasvatus- ja esikoulupaikkaan kaihertaa mielessä, mutta into luokkakavereiden kasvoilta tarttuu nopeasti kun yhdessä lähdetään etsimään omaa pulpettia luokan uumenista.

Monelle aikuiselle koulujen aloitus on jälleen muistutus siitä, miten nopeasti aika lentää. Vuosiluokat vilahtavat ja ekaluokkalaisista tulee kuin varkain omaa tietään etsiviä yläkoululaisia. Jossakin on vanhempi, joka liikkuneesti hymyillen vastaanottaa puhelimeensa kesken aamupalaverin sen päivän tärkeimmän viestin: ”Hei mä löysin mun uuden ryhmän ja luokan. Älä turhaan hermoile siellä, kyllä mä pärjään, nähdään illalla.”

Koulujen alku käynnistää monen lapsen ja nuoren arjen. Mutta yksikään koulu ei avaisi oviaan, ei ottaisi päivien ajaksi huomaansa yhtään lasta tai nuorta, ellei tuota turvallista kouluympäristöä olisi joka päivä luomassa joukko ammattilaisia.

Koulujen arjessa ahertavia turvallisia aikuisia. Heistä moni astuu tänäänkin aamukahvin saattelemana työkenkiinsä ja miettii alkavaa lukukautta. Ehkä on tehnyt töitä vuosia ja kokemuksena tietää, että jokainen syksy, jokainen oppilas ja jokainen kohtaaminen on aina uusi, omanlaisensa. Tai ehkä on tuore ammattilainen, jonka työsopimus laitettiin säästösyistä alkamaan vasta päivää ennen oppilaiden tuloa, jolloin suunnittelutyö on käytännössä täytynyt tehdä omalla ajalla – sillä eivät ne päivät itsellään pyöri eikä laadukas pedagogiikka tai ainedidaktiikka rakennu suunnittelematta. Koulutyöstä ulospäin näkyvä osa ammattilaisten työtä on vain sirppi siitä kaikesta, mistä tuo vaativa työ koostuu.

Ja tänä vuonna, tänä syksynä, maailma on asettunut uuteen asentoon ja moni asia myös koulutyössä on koronan myötä toisin. Uusien käytänteiden sisäistäminen ei itsessään ole varmasti haaste, mutta käytännön toteutus tuo monin paikoin isoja haasteita arkeen. Miten meidän tiloissa, miten tällä oppilasporukalla? Lisäksi jossakin koulussa työpäiviä varjostavat kunnan päätökset lomauttaa kouluhenkilöstöä. Kun ei ole ollut tähänkään asti yhtään käsiparia liikaa niin miten laadukas opetus nyt turvataan? Sivistys- ja sotepuolen lomautukset ovat haitallisen kapeakatseinen tapa turvata yhdenkään kunnan taloutta. 

Koululla on korvaamaton paikka yhteiskunnassamme. Jokaisella opettajalla, koulunkäynninohjaajalla tai esimerkiksi oppilashuollon työntekijällä on valtava merkitys kun tulevaisuutta rakennetaan. Koulu on ennen kaikkea paikka oppimiselle, turvallinen ympäristö harjoitella elämää ilman vanhempia. Vanhempien vahva tuki ja kodin ja koulun välinen yhteistyö on tärkeää. Lähtökohta kuitenkin pitäisi aina olla se, että koti on lapselle turvallinen ja vanhemmat kantavat lapsen kasvatuksesta päävastuun – tarvittaessa tuetusti. 

Aina näin ei kuitenkaan ole. 

On lapsia, nuoria, joille koulu on ainoa turvallinen ympäristö. Ainoa paikka, missä joku pitää huolta. Hengähdyspaikka turvattoman arjen keskellä. Tämän vuoksi on tärkeää, että koulu kykenee myös tätä turvallista tehtäväänsä suorittamaan mutta koulun tehtäväksi sitä ei yksin tulisi jättää. Maamme lastensuojelulla ja perhetyöllä tulee ensisijaisesti olla riittävät resurssit. Perhekeskusmalliin siirtyminen ja lastentalojen rakentaminen olisivat tässä kokonaisvaltaisuuden toteuttamisessa suureksi avuksi. Jotta opettajille jäisi rauha opettaa ja oppilaille oppia.

Tiedän opetus-ja kouluhenkilöstön tekevän kaikkensa, jotta oppia voisi saada – tai ainakin koulua käydä – myös tilanteessa, jossa koronan toinen aalto hyökyy yli, tai ainakin sen uhka on läsnä. Haluankin tänään toivottaa valtavasti voimia jokaiselle turvallisen ja innostavan koulunaloituksen puolesta taistelevalle arjen supersankarille. sekä kiittää korvaamattomasta työstä, jota teette sen eteen, että jokaisella lapsella oli turvallinen ja juuri hänelle paras mahdollinen paikka kasvaa ja oppia.